Seuraa 

Meillä on kotona sellainen tilanne meillä on kaksi lasta 3,5-v ja ½-v. Minä en pääse kotoa oikeastaan mihinkään yksin... siis ilman lapsia. Aina miehen mielestä pitäisi ottaa toinen mukaan... Jos joskus pääsen yksin jonnekin (korkeintaan ruokakauppaan) on kotona täysi sota; kumpikin lapsi huutaa täyttä kurkkua ja mies siinä sivussa. Eipä paljoa sitten ole mitään mielenkiintoakaan lähteä mihinkään kun kotiin tullessa saat rauhottaa koko porukan. Sama asia on jos menen edes suihkuun yksin, saunaan menosta puhumattakaan...

Muutaman kerran kun olen ilmoittanut miehelleni etukäteen, että olen lähdössä jonnekkin, niin hän lupaa ja kun lähdön hetki koittaa hän aloittaa riidan ihan jostain tyhmästä asiasta ja lähteekin itse auton renkaat vinkuen... Eli siinä taas meni se mahdollisuus...

Olen puhunut hänen kanssaan asiasta kun hän on rauhoittunut, hän ymmärtää ja lupaa että seuraavalla kerralla, mutta sitten taas käy samoin. Olen yrittänyt selittää hänelle, että jos mä voin hyvin voi lapsetkin paremmin ja mäkin tartten omaa aikaa, mutta eipä tuo auta.. Pääsis edes kerran kuussa lenkille joku toisen aikuisen kanssa.... Juniori kaipais unikoulua, mutta en edes viitsi ajatella sitä tähän rakoon, koska en saisi itse levätä päivällä, jos yöt menee valvoessa, kun mies ei halua auttaa kyseisessä asiassa.

Kommentit (9)

Voisitteko sopia jonkun tietyn viikonpäivän ja kellonajan, joka on sinun omaa aikaasi ja jolloin menet ihan itseksesi jonnekin? Asia olisi etukäteen tiedossa, joten mies voi asennoitua asiaan valmiiksi. Päivästä ja ajasta kannattaa pitää kiinni, niin sopimus ei pääse unohtumaan. Ja miehelle sama " lupa" ottaa joku ilta omakseen.



Vastaus kysymykseesi: itse käyn kerran viikossa aerobicissa kavereiden kanssa, olen silloin poissa noin kaksi tuntia. Kerran viikossa käyn yksin kerrostalon saunassa rentoutumassa. Shoppailemassa tai jossain marketissa käyn yksin silloin, jos haluan ostaa jotakin rauhassa, noin kerran kahdessa viikossa, joskus useammin. Käymme kaupoissa myös koko perheen voimin, samoin vauvauinissa (äiti, isä ja vauva), sekin on ihan mukavaa, mutta minä kyllä tarvitsen myös ihan ikiomaa aikaa.



Kävisin urheilemassa enemmänkin yksinäni, mutta kun mies on päivät töissä, niin on ihan mukava olla iltaisin yhdessäkin. Ja totta puhuakseni en halua " rasittaa" miestä työpäivän jälkeen sillä, että olisi yksin vauvan kanssa (vauva on välillä itkuisempi, jos minä en ole paikalla). Kun lapsi kasvaa, uskon, että omat menoni lisääntyvät. Paitsi sitten, kun menen takaisin töihin, saa nähdä, miten sitten toimitaan. Todennäköisesti pidän yhden harrastusillan itselläni, muut illat ja viikonloput ollaan tiiviisti lapsen kanssa.

Kuulostaa siltä että miehesi vähän jännittää itsekkin kahden kanssa yksin jäämistä... kannattaisiko teidän lähteä yhdessä johonkin niin että kotiinne tulisi joku ihan muu hoitaja ja pääsisitte juttelemaan johonkin ihan muualle ja kun se joku sitten pärjää kahden kanssa niin miksei isäkin..? Ja sitten pikkuisia menoja kerrallaan.



Meillä kanssa kaksi pientä, tyttö 1v 3kk ja poika reilun kuukauden. En ole päässyt mihinkään tytön ollessa pieni saatikka sitten nyt kun tuota pikkuista täytyy imettää. Itkuksihan tämä välillä menee... Seinät tuntuu ahdistavilta ja mies saa kuulla kunniansa ja itseasiassa koko asuinpaikka on silloin syvältä... Minä olen ottanut omaa aikaa hetkittäin kun mies tulee töistä niin " häviän" vähin äänin vaikka koneelle tai saunaan, mihin vain mutten siis pois kotoa.



Minä olen kävellyt kaksosten rattaita työnnellen pitkiä lenkkejä jotta saan molemmat samaan aikaan nukkumaan ja se on minun omaa aikaani... Ehkä joskun imetyksen loputtua... syksyllä : /



Voimia sinulle!

Mymmeli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on myös kaksi lasta, 1,5 v ja 2kk.



Itse käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa niin, että isä hoitaa tyttöjä. Mieheni tätä itse ehdotti; ilmeisesti olin hiukan sen oloinen ja näköinen, että tarvitsisin vähän mielen ja kehon virkistystä! ;o) Onkin ollut ihanaa päästä yksin liikenteeseen ja jumpassa oikein pomppiessani unohtuvat kyllä kotiasiat täydellisesti.



Muuten kyllä yleensä ainakin jompi kumpi lapsista kulkee mukanani kaupassa ja muissakin menoissa. Kuopus kun on täydellinen tissitakiainen, niin pitkät erot hänestä ei luonnollisestikaan ole mahdollisia.



Mieheni kyllä hoitaisi lapsia useamminkin, mutta en toisaalta halua häntä uuvuttaa lastenhoidolla sen enempää, kun on pakko. Hän tekee kuitenkin pitkää päivää töissä ja hankkii perheeseen leivän, joten jotenkin koen, että lastenhoito on ensisijaisesti minun hommeleitani.



Ymmärrän hyvin, että kaipaat omaa aikaa kaiken perhehärdellin keskellä! Koko perhe ei voi hyvin, jos äiti ei voi hyvin - niin se vaan on! Nyt vaan tiukat otteet kehiin ja mies hoitamaan lapsia, vaikka aluksi kerta per viikko. Siinä isän ja lapsien suhdekin vain vahvistuu, kun saavat viettää aikaa keskenään.



Toivottavsti löydätte ratkaisun ja pääset välillä tuulettumaan kodin ulkopuolelle - ihan yksin!

Onko sun mahdollista keskustella miehesi kanssa rauhassa, siitä miltä susta tuntuu. -Ilman syyttelyä! Voisiko koittaa aloittaa esim. ulkoilulla korttelin ympäri (10-15 min.), ihan vain kuntoilun (ja miehen selviytymisharjoittelun) vuoksi. Voitko lähteä lenkille, kun lapset esim. nukkuu? Silloin miehelläsi olisi mahdollista onnistua hoitamisessa.Jaksamista ja voimahaleja sulle!

Mutta olen suht tyytyväinen tähän, en kaipaakaan mitään urheiluharrastuksia missään, kun en ole ennenkään tykännyt sellaisista. Lenkilläkin käyn lapsien kanssa tuplakärreillä, sillä haluan että illalla kun mies vihdoin tulee pitkien työpäivien jälkeen kotiin, olisi mahdollista olla perheen kesken, yleensä. Toki päiviä tulee aina, kun pitäis päästä johonkin tuulettumaan... ja meillä on vähän sama tilanne ollut kun teillä ap, että mies ei tunnu pärjäävän, jos molemmat lapset on hänellä.



Mutta mun vinkkini on: totuttautukaa hitaasti! Et kertonut, imetätkö vielä, vai mikä on vauvan ruokkimismuoto. Meillä sekin vaikuttaa, että täysimetin tai imetän, nyt 6kk vauva ja soseitakin menee hitusen. Täytys aina pumpata lähtiessään johonkin. Ja vauva vierastaa isiään jopa. Mutta lyhyitä aikoja voi olla pois silti! Ja koittaa saada jompi kumpi lapsista nukahtamaan, niin miehellä on helpompaa. Siten hänkin tottuu, ja ei enää pidä niin kamalana. Olihan itsellänikin kamalaa alussa, kun mies lähti töihin alkuvapaiden jälkeen. Sektioarpi ja kaikki, uusi tilanne ja kaksi lasta...



Otat siis 15min kerralla, viakka lenkillä tms. Ja kun miehesi saa itsevarmuutta hoitamiseen, niin sitten uudestaan. Ja ekana, ku mies ei oo ihan väsyksissä, ja sit pikkuhiljaa.. ja vaikka ihan sellaistakin, että itse vaan nukut tai teet jotain itseksesi toisessa huoneessa ja miehes hoitaa lapset sen aikaa. Leikitte että et oo kotona, ja jos tulee tosi iso hätä, niin sitten voi tulla kysymään.



Saunassakaan ei pysty aina käymään meilläkään rauhassa, mutta sellaisia nuo vauvat on. Meilläkin vierastaa nyt jo, ja muut kun äiti ei kelpais. Tai sitten homma on se, että vauvaa pitää VIIHDYTTÄÄ, eikä vaan pitää sylissä sohvannurkassa. Tän oon huomannut itse olevan miehen heikko kohta. Hän ei jaksais/viitsis viihdyttää lapsia tarpeeksi, ja sit se huuto ja riehuminen ja kiukuttelu alkaa. Mutta kun olen huomauttanut asiasta, ja hän itsekin kantapään kautta on oppinut, niin nyt asiat on jo paremmin. Kyllä se mieskin sen aikaa jaksaa viihdyttää 100% teholla, kun olet poissa, sitten taas voi levätä...

Minusta kanssa kannattaa keskustella miehen kanssa ja olla tiukkana siitä, että haluat sinäkin joskus lähteä hetkeksi jonnekin.



Mä käyn yleensä joka päivä äitini luona kahvilla ja kaupassa, kun mies on tullut töistä. Harvoin " saan" ottaa tytön mukaan, koska mieheni haluaa iltaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa tytön kanssa, koska hänellä on aika tiivis työtahti ja viikonloput menevät hyvin usein asennuskeikoilla ym. Tosin mies kyllä ottaa viikonloppuisin usein tytön mukaan asennuskeikoille edellämainitusta syystä :0)!



Usein käydään myös koko perheen voimin kaupassa ja kahvilla anoppilassa, sekä miehen siskon luona.



Meillä ei ole ikinä ollut minkäänlaista riitaa miehen tai minun lähdöistä, mutta voin kyllä ymmärtää tilanteesi :(.



Tsemppiä!!



Heather ja neiti-nessukka 7kk

Siten on pakko auttaa. Joskus meillä mies on meinannut lähteä ovet paukkuen, mutta tää tupahirmu täällä on sanonut ikävästi kyllä, että takas ei oo tulemista, jos lähtis mun vuorollani itse, mun sijasta... sit ei lähde kyllä kumpikaan jos minä en vuorollani pääse.. ;/



Niin, eikä aina kaikkea voi sopia etukäteen. Koskaan ei tiedä, kuinka hankala päivä kullakin on ollut, ja huvittaako lähteä mihkään illalla enää.

Siksikään en pidä noista järjestetyistä menoista. Ne ei sovi kaikille, ja kaikilla miehilläkään ei oo helppoa työtä, ja eikä kaikki lapset ole vaivattomia vielä 6kk, saati 3v iässäkään...

Nyt kyllä sanot miehellesi tiukasti, että tuommoinen peli ei vetele! Minä käyn joka viikko treenamassa vähintään kolme kertaa (ja niin käy mieskin). Ja kahvilla/shoppailemassa kavereiden kanssa käyn silloin kun sovitaan (n.kerran puolessatoista viikossa, useimmin pyydän kaverin meille). En osaa edes ajatella, että asiasta tehtäisiin joku ongelma. Meillä tosin on vain yksi lapsi, mutta aloin kyllä jumpat, kun hän oli vasta 3 viikkoa. Nyt hän on 11kk ja hyvin on järjestelyt sujuneet tähän asti. Mies pärjää lapsen kanssa ihan yhtä hyvin kuin minä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat