Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Itse olen ruotsinkielinen ja mieheni siin puhuu suomea. Meilla lapsi vasta 5kk ikäinen ja puhun hänelle tietysti ruotsia olessamme kahden. Jotenkin tulee vaan valitettavasti höpötettyä suomea silloin kuin mies kotona. Koska olisi hyvä lopetta tämä huono tapa ja alkaa puhumaan pelkästään ruotsia vauvalle että kieli kehittyisi mahdollisimman hyvin?



Ja onko teidän lapsillane ollut hitaampi puheenkehitys tämän kaksikielisyyden takia?



Kommentit (18)

Vanhempien pitäisi olla johdonmukaisia ja puhua lapselleen AINA omaa äidinkieltään. Ja keskenään kanssa aina samaa kieltä. Näin lapsi oppii parhaiten molemmat kielet sanoineen ja kielioppineen. Sekaisin puhumalla lapsellakin menee kielet sekaisin ja kouluiässä lapsi on " äidinkieletön" , joka ei pärjää kummallakaan kielellä. Kokemusta on!

Meillä mies ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. Aina puhutaan lapsille kukin omaansa ja yhdessä milloin mitäkin. Aika paljon niin, että kumpikin omaansa myös yhdessä keskustellessa.



Vanhempi lapsi 4 v on verbaalisesti lahjakas ja puheenkehitys edellä ikäistään (ei kaksikielisyyden ansiota eikä siitä huolimatta vaan riippumatta). Hän on erottanut kielet jo aika kauan ja puhuu aina meille vastatessa kutakin kieltä. Jonkin verran vielä sekottaa kieliä. Kaksivuotias sekottaa paljon mutta ymmärtää hyvin molempia.



Sinun kielesi ei ole yhtään huonompi niin että sen puhuminen pitäisi lopettaa kun mies tulee kotiin. Johdonmukaisuus on kaiken A ja O. Ei haittaa mitään vaikka useampaa kieltä puhutaan yhtä aikaa, kunhan aina sama vanhempi puhuu lapselle samaa kieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen itse ollut tosi tiukalla linjalla, että molemmat vanhemmat puhuvatvain omaa äidin kieltään. meillä poika 1v6kk ja ikäsekseen puhuu tosi paljon ja molempien vanhempien iloksi molemmilla kielillä. Suomi on tosin vahvempi, sillä minä olen pojan kanssa kotona. Vielä ei näytä olevan jäljessä, mutta aika näyttää miten tuo kielenkehitys oikeastaan menee.. Nyt käyttää kahden sanan lauseita ja useita sanoja tulee jo:)

Tutkimusten mukaan johdonmukaisuus on a ja o toimivan kaksikielisyyden kehittymisessä.



Me olemme kaksikielinen perhe, minä suomen ja mieheni norjan kielinen. Itse puhun aina pelkästään suomea lapselle, mies aina norjaa, joka on myös kotikielemme. Vaihdan lennossa kieltä sen mukaan, puhunko lapselle vai miehelle. Lapsi norjankielisessä päiväkodissa. Meillä ei ollut minkäänlaista viivästymää puheen aloittamisessa ja kehittymisessä, päinvastoin poika on aina ollut melkeinpä edellä muita ikätovereitaan ja on puhunut aina sujuvasta kahta kieltä tilanteen ja henkilön mukaan sekoittamatta kieliä juuri koskaan keskenään.

Älähän puhu läpiä päähäsi.



Kaksikielisyys hidastaa kielenkehitystä, mutta toki on yksilöitä, jotka oppivat vaikka seitsemän kieltä samaan tahtiin kuin muut yhden.



Mutta keskimääräisesti ottaen kielenkehitys hidastuu.

mies enlanninkielinen ja asumme englanninkielen ymparoimana Aasiassa(maan paikallinen kieli muu kuin englanti). Puhun yleensa suomea, mutta esim ystavien luona kylaillessa valilla myos englantia. (josta on tullut itselleni se vahvempi kieli) Miehen kanssa puhumme englantia, ja samalla yritan puhua lapselle suomea. Kaytannollisyyden vuoksi kuitenkin lipsahtaa kuitenkin englantia joukkoon. Lapsen vahvempi kieli on enkku, joskin tietaa kaikki samat sanat myos suomeksi ja ymmartaa suomea paremmin. han on vain paattanyt puhua englantia. Kun katselemme esim kuvia kirjoista han yleensa kertoo ne englanniksi ja mina ' korjaan' tyyliin: Niin, koira istuu siina. Tytto melkein 2v ja ihan hyvin mielestani puhuu. Kesalla Suomeen ja sitten saa oikein kunnon kielikylvyn. Olen opettanut monikielisia lapsia useamman vuoden (2-5-vuotiaita) enka ole siella juuri ongelmia havainnut, vaikka tiedan etta osa vanhemmista puhuvat sekaisin.

painotettiin, että pitäisi aina puhua omaa äidinkieltä lapselle ihan pienestä asti. Minä siis puhun (tai yritän muistaa puhua) lapselle aina suomea ja mies puhuu aina englantia.

Sitä nimittäin tulee tarvitsemaan jos tuota sekakielisyyttä jatketaan.



AP:lle: Lapsesi ei pysty tietämään mikä äänne, rytmi, intonaatio tai vaikkapa sana tai lause kuuluu mihinkin kieleen, ellet auta häntä. Voit auttaa häntä pitämään kielet erillään siten, että sama henkilö puhuu aina samaa kieltä lapselle aina tilanteesta riippumatta ja riippumatta siitä, ketä on läsnä. Jos et pysty puhumaan ruotsia lapsellesi miehesi läsnäollessa, niin lopeta kokonaan se ruotsin puhuminen, ettei lasta turhaan sekoiteta ja kielenkehitys viivästy.




Mies ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. Alussa esikoiselle höpötettiin molemmat omiamme ja välillä käytettiin enkkua yhdessä miehen kanssa. Sitten mentiin kielien kanssa ihan sekaisin miehen kanssa. Nykyään meillä puhutaan ristiin suomea ja ruotsia, siis minäkin ruotsia ja mies suomea. Tuntuu, että näin oppivat paremmin molemmat kielet.

Minä olen aina systemaattisesti puhunut lapsille suomea, mies taas pääsääntöisesti englantia mutta joskus on lipsunut suomen sanoja, jos ei ole englanti mennyt perille. Minä vaihdan kieltä aina lennossa sen mukaan, puhunko miehelle vai lapsille.



Esikoisella (7v) puhe alkoi aika myöhään, ja suomi on selkeästi englantia vahvempi. Joskus huomaa, että hän kääntää englantinsa suomesta, eli kielioppi vähän onnahtaa. Olen naputtanut isälleen, että korjaisi kielioppivirheet heti kun niitä huomaa eikä antaisi oppia käyttämään virheellisiä muotoja. Itse olen huomannut, että virheelliset muodot korjaantuvat yleensä yhdellä korjaamisella, kun niiden ei anna juurtua.



Kuopus (4v) alkoi puhua jo alle vuoden ikäisenä ja puhuu molempia kieliä aika tasavahvasti.



olipa paksua tekstiä.

Meillä minä puhun ruotsia ja mies puhuu suomea. Miehelle puhun suomea ja lapsi kuulee sen kyllä, hänelle yritän aina muistaa puhua ruotsia mutta välillä vahingossa menee suomeksi.

Parempi se että molempia kuitenkin puhutaan, vaikkakin välillä vahinkoja sattuu. Tietysti on hyvä jos lapselle vaan puhuu sitä omaa kieltä.

Mielestäni se että osataan 2 kieltä on rikkaampaa kun että osataan vaan 1.

että johdonmukaisuus on kaiken a ja o.



Meillä on kolme lasta, ja olemme olleet todella tarkkoja siitä että kukin puhuu vain ja ainoastaan omaa kieltään lapselle. Kaksi vanhinta on kielellisesti hyvin kehittyneitä ja alkaneet puhua aikaisin. Sitten oli muutaman vuoden väli ennen kuin kolmas syntyi, ja hänelle isommat sisarukset puhuvat mitä kieltä milloinkin :-( vaikka asiasta on heille monta kertaa sanottu. Kuopuksen kielitaito ei siis ole ollenkaan samalla tasolla kuin isompien oli samassa iässä.



Vinkkejä?

ehkä vastaukseni siis kelpaa. :)



Systemaattisuus olisi erittäin tärkeää, eli se, että puhut lapselle vain omaa kieltäsi. Miehelle voit puhua milloin mitäkin, se ei haittaa. Lapsen olisi kuitenkin tärkeä oppia,mikä on äidin kieli ja mikä isän.



Puheenkehitys on yleensä aluksi hitaampaa kuin yksikielisellä, mutta aika nopeasti lapset saavuttavat saman tahdin. Ensimmäiset sanat ilmaantuvat yleensä aika paljon myöhemmin, näin muistelen.

Näin vähän ajattelinkin että sekakielisyys on varmaan paras lopettaa viimeistään nyt.

Jotenkin tulee vaan kovin helposti puhuttua suomea kun on ollut pääasiallisena kielenä jo monta vuotta siis sekä kotona että töissä.

Äitini ja sisarusteni kanssa puhun toki ruotsia mutta emme ole edes viikottain yhteydessä.

Olen itsekin kaksikielinen (isä suomen- ja äiti siis ruotsinkielinen, koulut olen käynyt ruotsinkielellä) ja oikein hävettää sanoa että oma äidinkieli meinaa kuihtua pois kun sitä ei ahkerasti käytä. Luen kyllä paljon ruotsinkielisiä kirjoja että pysyisi edes jollain tavalla mielessä ja kyllähän se siellä on ja pysyy kun vaan käyttää.

Nyt alkoi skarppaaminen.


No meillä kyllä molemmat lapset puhuvat ihan sujuvasti molempia kieliä, poika vielä on pieni, joten tarkkaillaan. Mutta tyttö osaa sujuvasti puhua molempia kieliä, osaa molempia lukea ja kirjoittaa jne..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat