Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

14-vuotta sitten olin opiskelijabileissä hirveässä kännissä ja vietin yhden yön melkoisen omituisen tyypin kanssa. Heitin miehen hetimiten ulos kun vähän kännistäni tokenin, mutta mies ilmestyi aamulla oven taakse. Jos mulla olis yhtään ollut järkeä, olisin heti sanonut tack och adjö, mutta kun se tyyppi oli niin outo! Aina kun se avasi suunsa, sieltä tuli niin kummallista tekstiä, että leuka loksahti. Jonkinlainen perverssi uteliaisuus sai mut tapailemaan sitä jonkin aikaa, vaikka teinkin selväksi ettei meistä tule paria ja seurustelu ei tule kysymykseenkään.



Nyt sitten tyypi otti yhteyttä. Se on haikaillut mun perään siitä asti kun 11 vuotta sitten viimeksi nähtiin ja rakentanut elämästään kummallisen tarinan, jossa minä olen hänen kohtalonsa ja hän vihaa miestäni. Asiathan olisivat saattaneet olla toisin, jos en olisi tavannut tulevaa miestäni. Tuntuu siltä, että sen koko minuus riippuu nyt tästä tarinasta, kun sillä ei muuta ole. Mies on yli nelikymppinen, se ei ole ollut päivääkään palkkatoissä vaan asuu edelleen ylioppilaskylässä ja tekee jotain ikuisuusväikkäriä!



Mitä tässä nyt pitäisi tehdä.... Toisaalta säälittäis palauttaa se todellisuuteen, toisaalta oliskohan tyypillä jo aika siirtyä eteenpäin! Pelottaa, että jos suututan sen, me päädytään koko perhe pian palasina pakastimeen!

Sivut

Kommentit (40)

yhdessä koulutuksessa oli eräs mies joka huomaamattani ihastu minuun. oltiin ihan ok kavereita ja käytiin baarissakin muutaman kerran. hän tapasi miehenikin ja oli hyvää pataa. kuitenkin pian selvin että se vihaa mun ukkoa ja rakastaa mua... haukku ja pieksi mun ukon päissään ja jatko mun ahdistelua. soitteli ja vakoili... en enää vastannut puhelimeen kun kerran raivostuin sille todella ja sanoin suorat. sen jälkeen en hänestä kuullut, mutta oli tutuilta kysellyt musta ja haukkunut ukkoani. nyttemmin kuulin hänen kuolleen. eikä harmita!



tartu ajoissa toimeen jos lapsiakin sulla jo on. tee selväksi kantas ja jos se siitä suuuttuu niin soitat kytille heti. kerro myös ukollesi ja säilytä se kirje!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosin tyyppi ei voi olla sama kuvauksestasi päätellen (ellei sitten oo kertonut puutaheinää tekemisistään).



Mä tein silloin niin, että kerroin asiasta parille ystävälle ja tutulle poliisille siltä varalta, että jotain sattuu. Puhelimessa sanoin sille tyypille, että olen varattu jne. Halusi silti tavata ja tavattiinkin yleisellä paikalla ja otin vielä ystävän mukaan. Siihen loppui yhteydenotot kuin seinään. En tiedä miksi, olin vaan helpottunut. Sen tapaamisen jälkeen selvisi, että tyyppi oli ottanut samalla tavalla yhteyttä myös kahteen muuhun tyttöön meidän silloiselta koululuokalta.

käväise poliisilaitoksella näyttämässä kirje ja kysäisemässä kuinka vakavasti se kannattaa ottaa. Jooko? Osaavat tarvittaessa tehdä jotain, ainakin neuvoa. Minusta tuo on jo sellainen asia jota ei kannata jättää IHAN sillensä.

Jos mä saisin tuollaisen kirjeen olisin kauhuissani! Kuulostaa nimittäin sellaiselta psykopaatilta että huh huh! Sinuna veisin kirjeen poliisilaitokselle ja kertoisin miehelleni. Hänhän voi olla vaarassa, jos tuo mies on sitä mieltä että sinä " kuulut" hänelle. Ihan tulee kylmät väreet...



Älä jätä asiaa tähän, toimi! Ennen kuin on liian myöhäistä..

hämmästelen palstan reaktiota. Kuvittelin että suuri osa vastaajista olisi sitä mieltä että taas on hysteerinen mamma liikkeellä, mutta sen sijaan suuri osa kehottikin näyttämään polisiille :o! Luulen kyllä, ettei polisia kiinnosta jos ei ole luokkaa tappouhkauksia.



Ja tiedän kyllä ettei tuon tyypin tapaisen ihmisen ajatusmaailma ole kovin realistinen. Entä jos yrittäisi eläytyä siihen ja löytää sitä kautta ratkaisu. Häntä tuntuu miellyttävän että minä näytin hänelle kaapin paikan silloin kun tunnettiin. Entä jos taas näyttäisin kaapin paikan ja " määräisin" hankkimaan itselleen naisen ja muutenkin unohtamaan meidän perheen. Tuo tyyppi kun kirjoittaa ettei voi ottaa ketään naista koska kukaan nainen ei halua elää toisen naisen (siis minun) korvikkeenani. (?!!!?)



Miehelle olen tietysti jo kertonut ja hänen reaktionsa oli kutsutaan se tänne! Näkisi siinä ettei mun mies ole mikään moraaliton kamaluus (niin kuin tämä mies ajattelee) ja samalla myös päivittyis mielikuva minusta. Kymmenen vuotta vanhempana ja 10 kg painavampana kotiäitinä :D.

tee siinä selväksi, että teillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta missään tapauksessa, ei vaikka esim. miehesi kanssa lähtisitte eri teille. Näin tämä mies ei ainakaan kuvittele, että miehestäsi eroon pääseminen auttaisi jotenkin häntä...

Nythän se kyttää vielä " hyväntahtoisena" . Kovasti vakuuttelee että mun hyvinvointini on sille kaikkein tärkein asia eikä hän halua aiheuttaa pahaa mieltä. Jos nyt suututan sen edes yrittämättä ystävällistä tyyliä ja se rupeaa vaikka lähettelemään jotain katkeria ja vihaisia kirjeita, niin sitten taatusti kaduttaa myöhemmin että miksi en yrittänyt ensin hyvällä. Kyllähän sekin VOI onnistua! Enkä minäkään sille mitään ikävää toivo, vielä.



ap

ei mitään yhteydenpitoa! Sairaille tyypeille on ihan turha perustella mitään, ne vain innostuu, ja tämä hahmo ei vaikuta ihan terveeltä.



Usko pois, kokemusta on!!!!!

salaiseksi, kun en myöskään tahtonut päästä eroon useammasta exstä, mutta taitaa olla myöhäistä, jos mies jo tietää missä asut, etkä ole muuttamassa...



Olisin varuillani, koska mies vaikuttaa tosi sekolta... Jos vielä noinkin pitkän ajan kuluttua ottaa yhteyttä ja pitää miestäsi " syyllisenä" välirikkoonne... Jos vielä uhkaavampia viestejä tulee, ottaisin yhteyttä poliisiin.

ja että toivot hänelle kaikkea hyvää elämällee ja että hän löytää itselleen vapaanaolevan rakkaan naisen. Kerrot, että Sinulla ja miehelläsi ei ole aikeissa erota.

en voi oikein voi väittää etten tiennyt kirjeestä. Lisäksi se on ajanut omien puheidensa mukaan tästä 3 kertaa ohi (sukulaisia tällä seudulla hänen puheidensa mukaan).



Ootteko ihan varmoja että on parasta olla vastaamatta mitään! Kirje ei ollut sinänsä kovin pelottava (noh, hieman hermostutti kaikki ne puheet kohtalosta), mutta voin kuvitella minkälainen pakkomielle mun vihaamisesta vois tulla...



Sitä nyt vaan, että olisko parempi vastata sille että joo meidän suhde ei kuule ollut mikään suuri rakkaustarina ja dude, move on! Vai jotenkin vääntää että emme voi olla ystäviä, koska mieheni ei suvaitse sitä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon tyyppi itse kyllä jo taitaa uskoa valmiiksi, koska on lähettänyt 6 vuotta joulukortteja mun vanhempien kotiin. Sain tietää siitä vasta tänä jouluna, äitini on pimittänyt ne multa jostain syystä. Vai pitäiskö sääliä sitä ja pitää yllä jonkinlaista ystävyyttä johon sisältyy meili puolessa vuodessa. Kyllä multa ainakin löytyy sille vähän sääliäkin. Meitä on niin moneksi.



Mä olen oluut osittain samankaltaisessa tilanteessa, joten neuvon sua katkaisemaan ton hyvän sään aikana.



Mä sain opiskeluaikana yhdestä koulun silloisesta työntekijästä perskärpäsen ja alkuun se oli ihan jes. Olin imarreltu huomiosta ja siitä, että hän halusi viedä minua syömään, kuskasi jos tarttin autokyytiä, tarjosi baarissa aina jne.



Mutta aloin seurustella ja koetin katkaista välejämme eikä se sitten käynytkään niin helposti. Mies piinasi minua vuositolkulla. Tapasimme siis 1999 ja viimeksi olen kuullut hänestä 2005 keväällä. Eli nyt on ollut vuoden ajan hiljaista ja TOIVON, että kaikki on ohi. Juttu on niin pitkä ja vaiherikas, etten jaksa koko juttua kirjoittaa.



Mutta lyhyesti sanottuna olen ollut hänelle pakkomielle, hän myöntää sen myös. Hän on yrittänyt seurustella jonkun muun kanssa mutta syyttää minua epäonnistuneista suhteistaan!



Minä näytin lopulta poliisille kolme viimeisintä tekstiviestiä ja ilmoitin tästä myös tälle miehelle. Sen jälkeen hän vain viesti, että " hyvä on, katoan elämästäsi enkä tule koskaan takaisin vaikka kuinka ikävöisit minua ja elämäsi olisi tyhjää ilman minua" .



Mä neuvon sua todella harkitsemaan mitä teet. Ehkä sijassasi kirjoittaisin vaikka hyvin viileän asiallisen kirjeen hänelle ja sanoisin, että en halua olla missään tekemisissä jne. Sitten näytäisin nämä myös poliisille tai ainakin sanoisin miehelle, että olen näyttänyt kirjeen ja kertonut nämä asiat poliisille. Tämä toimi minulla, toivottavasti sinullakin!



Tsemppiä ja voimia! Niin ja kerro miehellesi, niin minäkin tein. Mieheni oli oiva tuki kun aloin jo pelätä, että tuo mies tulee oven taa joku päivä. Mieheni myös on tietoinen tästä tyypistä, joten se rauhoittaa minuakin kummasti!



VOIMIA!!!

nätisti mutta selvästi. Nyt on ajatukseni muuttunut nimittäin mieheeni on ihastunut eräs nainen eikä tajua mitenkään että miestä ei kiinnosta.

Mies muutti sävyä jo äkäisemmäksi (tähän asti kohteliaasti kieltänyt yhteydenotot) ja niinpä muutti nainenkin...



Ilmeisesti tuollaiselle on parasta olla vastaamatta mitään ja jättää täysin huomiotta. Kerrro toki miehellesi, jotta tyyppi ei saa aikaan isompaa sotkua.

Jos mies tosiaan elää kuvitelmissaan ja etsii sinut käsiinsä näinkin pitkän ajan jälkeen ja kertoo vihaavansa miestäsi niin en yhtään epäile, etteikö olisi kykeneväinen paljon radikaaleimpiikin tekoihin. Kuulostaa ihan mielenterveyspotilaiden oirekuvaukselta. (töissä noita tulee luettua...) Nyt eroon siitä miehestä!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat