Seuraa 

Meillä ihana ja touhukas pian 1,5 v poika. Toiveissa on iso perhe ja määrittelemätön määrä lapsia.. mutta mitään ei tapahdu?! Jo ykkösen odotusajalta 2 keskenmenoa ja jonkun aikaa yrittämistä, joten muistissa on, että lapsia saadaan, ei tehdä.

Synnytyksen jälkeen käytimme ehkäisyä vain muutaman kuukauden, joten sisarus on ollut jo melkein vuoden tervetullut. Hätäilenkö turhaan? Pitäisikö antaa ajan vain rauhassa kulua? Kuinka kauan odotamme, ennenkuin hakaudumme lääkäriin?

Eniten pännii ihmisten utelut ja kommentit tyyliin " Etkö aio tehdä kuin yhden lapsen" , " Kyllä nyt pitäisi jo olla pulla uunissa, että poika saisi leikkikaverin" .. Olen vastaillut jotain ympäripyöreää, enkä todella ole kertonut yrittämisestä kuin 2 parhaalle ystävälle. Että ihmiset osaavatkin välillä olla töykeitä ja uteliaita!! Koen, että lasten hankkiminen on henk. koht. asia, mistä ei suoraan puhuta puolitutuille eikä välttämättä edes hyville tutuille. Jokaisella pitää olla oikeus itse päättää, kenelle mitäkin kertoo.

Mutta asiaan; onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Kuinka kauan kakkosen yrittäminen on kestänyt? Miten olette itse kestäneet tilannetta, vauvakuumetta, ihmisten uteluita?

Kommentit (6)

me alettiin yrittämään toista, kun eka oli reilun vuoden ikäinen. puolitoista vuotta aktiivista yritystä, sit annettiin koko homman olla, kun ei tapahtunut mitään. tosi raskasta oli henkisesti, kun koko ajan toivoi, muttei tullutkaan raskaaksi. sit yhtäkkiä viime syksynä, kaksi vuotta siitä kun alettiin yrittämään, huomasinkin olevani raskaana, vaikka luulin, etten tulisi ollenkaan.



nyt siis toinen lapsi meille tulossa. ikäeroa tulee olemaan vajaa neljä vuotta. alunperin " piti" tulla pari vuotta, mutta hyvä näin. luulen, että oma stressaamiseni vaikutti aika pitkälti siihen, etten tullutkaan raskaaksi. nyt ollaan ajateltu, että kolmas saa tulla, jos on tullakseen, mutta ei aleta kovasti yrittämään.



me ei siis käyty lääkärillä tutkimuksissa. todennäköisesti mun hormonitoiminta ei palannut ekan synnytyksen ja imetyksen jälkeen normaaliksi, ennenkuin viime kesänä. ja uskon, että stressi vaikutti myös siihen. mietittiin kyllä sitä lääkärissä käyntiäkin, mutta puolentoista vuoden jälkeen tuntui, ettei omat voimavarat enää riitä lisäpettymyksiin...



mut tosi paljon tsemppiä yritykseen kaikille! älkää stressatko liikaa!



gabriela rv 28+6

Helpottavaa kuulla, että muillakin on vienyt aikaa, mutta silti tärpännyt jossain vaiheessa. Itse luulen myös, että hormoonit ei ykkösen jälkiltä jotenkin tasoittuneet tai normalisoituneet, joten aion kyllä mennä lääkäriin lähiaikoina.

Plussaonnea/hyvää loppuraskautta!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoinen 3v ja toista yritetty nyt 1,5 vuotta. Keskenmenot 05/05 ja 01/06. Menin tammikuussa terveyskeskukseen ja siellä vähän tutkittiin mutta ei keskenmenojen takia vielä tehdä mitään (Ei ole kuulemma lapsettomuutta kun kerran raskaudun mutta jostain syystä menee kesken). No sitten menin yksityiseen gynekologikeskukseen ja siellä tutkittiin enemmän ja löytyhän se syykin. Pco-tyyppiset munasarjat(en ovuloi joka kuukausi) ja matala keltarauhasarvo (voi olla syy keskenmenoihin). Joten suosittelen lääkärissä käyntiä.

Elikkä esikko 1v8kk ja toista lasta yritetty 8kk tuloksetta,ekaa yritettiin 7kk. Ja meiltä kysellään myös jatkuvasti, että joko on toinen tulossa ja tarviihan tyttö kaverin. Ja se sitten ottaa aivoon! Olen kyllä puhunut meidän tilanteesta muutamalle ihmiselle ja puhuminen helpottaa, mutta ei sitä kaikille sukulaisille tee mieli kertoa.Omalle äidilleni kun yritin asiasta puhua niin hän vain tokaisi, että lakkaa ajattelemasta koko asiaa niin voisit tullakkin raskaaksi.Ei ollut kovin mukavasti sanottu ja sen jälkeen olikin paha mieli. Itsellä tällä hetkellä tilanne etten tiedä olenko raskaana, menkat rupee olemaan toista viikkoa myöhässä, mutta myös testit näytää negaa.Eilen kävin gynellä joka ultrasi ja sanoi, että jompaa kumpaa on tulossa joko raskaus tai menkat.Inhottavaa epätietoisuutta ja pitäisi odotella viikko ja sitten testata jossei ole alkanut.Mistä lie sitten johtuu että menkat jostain syystä estyy tulemasta, kun kuitenkin säännöllinen kierto ollut eikä pitäis suurempaa stressiä yms. olla.

Aina välillä koen asian aika raskaana.Nyt on ollut hieman vaikeampaa kun kaksi kaveria sai kuukausi sitten peräkanaa vauvan ja kolmas kaveri poksahtaa ihan näinä päivinä.Väärin ei kuitenkaan saa ajatella, olen älyttömän onnellinen ystävieni puolesta, mutta kirpasee hiukan, kun itsekkin nyyttiä toivoo.Onneksi on yksi lapsi, jota rakastaa.

Mutta toivosta en luovu!Kyllä se nyytti meille joskus suodaan.



Älä luovu toivosta. Meillä on 4,5 vuotias poika ja kakkosta yritetty aika kauan tuloksena keskenmeno 10/04 ja kohdunulkoinen raskaus vuosi sitten. Olin jo varma, ettei meille enää lasta tule. Eilen tein kuitenkin positiivisen testin vuoden jatkuvan yrityksen tuloksena. Plussaonnea paljon sulle!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat