Vierailija

Mä olen supervaativa itseäni kohtaan, ruodin itseäni mokaamisista pitkään, vaikkei ne mitään maatakaatavia olekaan, vaadin itseltäni aina tehokkuutta joka päivä ihan kuin joskus ei voisi olla väsynyt tai vähemmän energinen. Moni sanoo että lasten myötä opin ottamaan rennommin, mutta ennen niitä haluaisin teiltä jo kuulla vinkkejä tuohon suorituskeskeisyyden vähentämiseen ja rennostiottamisen taitoon.

Kommentit (6)

Oon tänne aiemmin kirjoittanut kun en löydä täältä seudulta töitä, jonne olen miehen takia muuttanut. Se painaa mua tosi paljon, yritän aina tsempata ja innostua jokaisesta ilmoituksesta joka vähänkin voisi olla alaani ja tarkkailen päivittäin työpaikkailmoituksia. Kun täältä ei vain työpaikkaa löydy, niin minkä mä sille sitten loppujen lopuksi voin? Kun ei auta omatoiminen työn etsintä, ei ilmoituksiin vastaaminen, ei korkeakoulututkinto, ei mitätön palkkatoive, ei nöyrä ja avoin asenne ihan kaikkiin töihin. Jotenkin tuntuu vaan että tää on mun vika kun en ole löytänyt niitä töitä. No ei niitä voi löytää jos niitä ei OLE.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että haukutaan itseään niin helposti laiskoiksi ja mitättömiksi? Ihan kuin ei joskus olisi oikein tarpeen ottaa laiskotellen ja lepäillen kotona. Mutta tuleehan täälläkin aina palautetta laiskoille kotiäideille / työttömille / opiskelijoille jotka vaan makaavat kotona ja odottavat että sossu lähettää rahaa.

oppii relaamaan aina siksi ettei niiden kanssa päivät mene kuten on aamulla suunnitellut. Eli jos olet ajatellut käyväsi kaupassa klo 15, laittavasi sen jälkeen ruuan ja meneväsi illalla vaikka jonnekin käymään, voi kello kauppaan lähdettäessä olla jo 16.30, iltaruoka myöhässä ja itse niin väsynyt ettet jaksakaan tehdä illalla enää mitään. Samoin esim siivouskin on enemmän siivotaan kun on tarvetta aikataululla, joskus on pakko siivota joka päivä, joskus sitten vaan jaksettava sotkua jos ei vaan ehdi siivota lähiaikoina.

Ja kävi " yllättäen" niin, että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Psykologin mielestä osasyynä oli juuri tuo pedantti luonteeni, minkä mukaan pitää onnistua asiassa kuin asiassa ja apua ei saa pyytää. No, siperia opetti minutkin vähän armollisemmaksi itseäni kohtaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat