Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Menimme vasta naimisiin ja odotan ensimmäistä lastamme. Luulin, että kaikki oli jo ohi(epäily, mustasukkaisuus, väkivalta)..mutta taas se nostaa päätään! Olen yrittänyt puhua, mutta mitä se autaa, kun on sairas. On niin loukattu olo. Pelkään, että joudun yksinhuoltajaksi. Sillä joudunhan lähtemään, jos väkivalta astuu taas kuvaan.

Hän ei ole hakenut apua, kuten lupasi.

Kommentit (6)

Meillä auttoi puhuminen, puhuminen ja puhuminen.

Minä en koskaan hyväksynyt mieheni mustasukkaisuutta. Aikuisella on oikeus omiin menoihin, omiin ystäviin ja muutenkin voi päättää itseään koskevista asioista. Neuvoja en osaa antaa, mutta meillä päästiin parempaan seuraavilla keinoilla:

- rehellisyys. Kerroin aina miehelle, missä olin ollut ja keiden kanssa. Kerroin suoraan myös miespuolisista tuttavista, joita olin tavannut, vaikka hän saikin niistä aina kohtauksia.

- itsepäisyys. Pidin pääni, jos vaikka halusin lähteä matkalle, niin sinne myös menin, vaikka mies raivostui ja syytteli. Oppi vähitellen luottamaan, että vaikka olen pari päivää pois, niin tulen kyllä takaisin.

- neutraalius väkivaltaisissa purkauksissa. Vaikka mies lyö reikiä seiniin tai heittelee tavaroita, niin se ei saanut minua muuttamaan toimintaani.

- tuki miehelle hänen peloissaan. Iso askel eteenpäin oli, kun mies rupesi puhumaan siitä, miltä hänestä tuntui kun hän sai mustasukkaisuuskohtauksia. Mikä häntä pelotti tai hävetti.



Musatasukkaisuudesta eroon pääsemisessä tärkein hetki oli se, kun mies myönsi itselleen, että minä voin milloin tahansa ihastua toiseen ja jättää hänet. Se jotenkin vapautti hänet vahtimisesta, kun hän tajusi, ettei kuitenkaan voisi sille mitään. Nyt olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja elämä on varsin ihanaa. Puolisolle voi kertoa kaikkia asiat, myös ne joista olen itse noloissani ja saan häneltä tukea. Minun kantani on se, että mustasukkaisuudesta voi parantua, mutta helppoa se ei ole.

Itse seurustelin mustasukkaisen ja väkivaltaisen miehen kanssa 2 vuotta 10 vuotta sitten. Lupasi ja lupasi parantaa tapansa ja minä uskoin ja uskoin yhä uudestaan. Ei auttanut selittelyt ja vakuuttelut, että muita miehiä ei ole. Onneksi tulin järkiini. Kesti noin 5 vuotta toipua kyseisestä suhteesta.



Jos mies ei tosiaan suostu hoitoon, lähde pois kun vielä voit ja jaksat. Pelko lamauttaa jossain vaiheessa niin, ettei enää pysty. Yksinhuoltajia on suomi pullollaan, pärjäävät ne muutkin, mikset sinäkin?



Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta... Ota vastuu tulevasta lapsestasi. Haluatko hänen joutuvan katsomaan moista käytöstä. Voin serkkujeni kokemuksesta sanoa, etteivät he edelleenkään arvosta äitiään, melkeinpä halveksivat häntä ja vain sen takia ettei äiti tehnyt asialle mitään ja he joutuivat kotonaan pelkäämään, välillä pakenemaan. Tulipa vaikeasti selitettyä. Mutta jaksamista. Osoita miehellesi että olet tosissasi, jos vain uhkaat että lähdet, mies ei ota tosissan.

turha on pelko yksinhuoltajuudesta! Älä vain anna sen pelon estää tekemästä muutosta. Vaan jämäkästi lapsenkin takia pistät asiat järjestykseen, sinun on oltava voimissasi lapsen synnyttyä. Aivan varmasti pärjäät lapsen kanssa yksin, ehkä jopa paremmin kun ei ole sitä ukkoa siinä,joka saattaa jopa pahoinpidellä sinua! Mustasukkaisuus on kamala sairaus,johon on haettava apua. Jos miehesi ei tätä tee, jotain muuta on keksittävä. Lapsen synnyttyä on näitä asioita vielä vaikeampi selvitellä. Voimia sinulle!

Muista ajatella itsesi ja lapsen parasta.

moikka. nämä tilanteet ovat varmasti todella vaikeita ja on vaikea lähteä pois. yhä uudelleen ajattelee ja miettii että huomenna kaikki on toisin, kyllä se siitä,kyllä mies paranee ja tajuaa mitä on tehnyt. toipuu ja muuttu ihan uudeksi ihmiseksi..perusluonne kaikilla on sama, mutta väkivalta ei parane itsestään.. sellaiset henkilöt tarvii hoitoa..elän itse miehen kanssa joka tuppaa käytää nyrkkejä..on ollut pari kuukautta hienosti mutta jatkuvasti saan miettiä mitä sanon tai mistä uskallan kertoa.. sillon kun hänellä oikein menee hermo hajoo paikat, minä mustelmilla, aivotärähdys tai kenties pää halki. oikeudessakin ollaan melkein istuttu.. mutta menin purkamaan syytteen..en kumminkaan halunnut sitä. nyt asumme yhdessä ja mietin kuinka lähdenpois jos pakenen hän tuhoaa elämäni lopullisesti millä keinolla hyvänsä.piinaa ja ahdistelee en saisi häneltä rauhaa...ehkä jonain päivänä keksin ratkaisun..voimia!

Hei,

Kokemuksesta voin kertoa, että ainut mikä auttaa on miehen hoitoon meno. HOidolla tarkoitan psykologin/psykiatrin (perheneuvola tms. ?)kanssa keskustelua. Yksin ei kukaan (luultavasti) ole päässyt väkivaltaisista tavoistaan eroon. Väkivallalle ja mustasukkaisuudelle annat luvan jäämällä ja antamalla aina anteeksi. Kuten aikaisemmin jo kirjoitettiin - AJATTELE LASTASI! Pienikin vauva vaistoaa jo kotona vallitsevan ilmapiirin ja mieti kuinka jaksat yhdistää vauvan kanssa valvomiset, hoidot ja miehen mustasukkaisuuden (ja pahimmillaan väkivallan). En toivoisi yhdellekään vauvalle mustasukkaista ja väkivaltaista kotia.

Anteeksi kirjoituksen kova sävy, mutta tämä on vain aika henkilökohtainen aihe. Aina on parempi ilman tuolla tavalla käyttäytyvää miestä!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat