Vierailija

Tilanne:

Olen 19v, ammattikoulu kesken, minimiäitiyspäiväraha jne. 4kk poika, mies valmistuu keväällä alalle jossa on kyllö töitä (työpaikka odottamassakin). Suhteemme ERITTÄIN vakaalla pohjalla, olemme asuneet yhdessä 5v. Miehen tulevasta palkasta ulosotto vie ison siivun n.2v ajan.

Haluaisimme toisen pienen. Tahtoisin pienen ikäeron, tämän jälkeen opiskelisin loppuun ja pyrkisin töihin siitä suoraan (tällä alalla ei saa isoa taukoa olla) tai jatko-opiskeluihin, ehkä jopa toiselle alalle.



Mies on TODELLA hyvä isä, iltaisin hoitaa vauvaa todella paljon, herää öisin jne. Aivan loistava isä. En siis joutuisi jaksamaan yksin.



En tiedä mikä olisi oikea päätös. Tuleeko minusta keski-ikäinen, rahaton,työtön ja katkera yh jos yritämme toista?



Auttakee nyt...

Sivut

Kommentit (32)

ei tämä taloudellinen tilanne nytkään herkkua ole. Toisaalta 2v päästä mies saa koko palkan taskuun, ei mene ulosottoon. Minä joko opiskelen tai olen töissä, ehkä vielä jopa kotona.. Lisää kommentteja?



-ap

todella toivoisin niin,mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnittelee... mutta toisaalta luulemme katuvamme enemmän jos emme yritä toista kuin että yrittäisimme ja saisimme....?

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä toivotan oikein kovasti onnea teidän vauvayritykseen. Kyllä sitä pärjää aina rahallisesti, ei täällä suomessa nälkään kuole ja jos kerran noin hyvin olette suunnitelleet ja tiedätte miten toimitte niin ei muutakuin teette niinkuin tuntuu.. Itsehän tiedät parhaiten asianne.



Terveisin yli kolmekymppinen lapseton uraputkessa oleva nainen joka kärsii lapsettomuudesta

Muutin 14vuotiaana miehen kanssa omaan asuntoon. Tämä nyt oli sen takia kun miehen oli pakko silloin oma asunto etsiä (perheongelmien vuoksi) ja muutin siinä samalla sitten kun siellä olisin kuitenkin " asunut" . Samalla paikkakunnalla asuttiin kuin omat perheemme, eli tilanne oli melko sama kuin asuisi kotona.



-ap :)

Tideän kyllä millaista kahden pienen kanssa on, ikäeroa siskoon 15v ja veljeen 16,5v. Veljellä oli koliikki.



Painostushan tässä tulee lähinnä alalta. Eli jos jään valmistumisen jälkeen kotiin toista odottamaan voin heittää hyvästit alalle (parturi-kampaaja) koska töitä ei silloin tarjota. Olisi työllistyttävä samantien. Valmistuisin keväällä 08, töissä pitäisi olla ainakin pari vuotta, että saisi tilanteen vakiintumaan.



Nuoria olemme, ensimmäinenkin täysin toivottu ja suunniteltu. Haluamme lapset nuorina, jotta jää sitten aikaa itselle, uraan ja toisillemme vanhempana. 40vuotiaana saakin sitten elää täysin itselleen :)



Mutta mutta...onhan tämä iso päätös, siksi neuvoja kyselenkin ja kokemuksia.. Lisää otetaan mielellään vastaan :)

ei täältä näköjään saa asiallisia kommentteja... on se kurjaa että on omaan elämään noin tyytymätön ja omat asiat noin huonosti että tollasesta jotain saatte..koittakaa elää itsenne kanssa...taidetaankin tehdä 3..;)



-ap


Olet niin nuori että todellakin ehdit kouluttautua loppuun ja tekemään töitä vaikka kuinka pitkään! Tilanteet korjaantuvat uskomattoman nopeasti. Töitä tehdään 60+ vuotiaaksi, lapsia ei...



Olet todella järkevä, järkevämpi kuin akateemiset kanssa-sisaresi jotka lykkäävät lapsen tekoa 30+.



Lapset pitää tehdä silloin kun heistä jaksaa vielä nauttia ja olla kiinnostunut.



Pieni lapsi ei suuria rahoja vie. Siinä vaiheessa kun lapsesi menevät kouluun, olet sinä jo valmistunut ja töissä ja asiat on hyvin.



Luota vaan elämään ja tee kuten vaistosi sanoo! :-)

No ensimmäinen on jo, paha sitä takas on tunkea ;) enkä tunkiskaan.



Ulosotot on maksettu ennen kuin ensimmäinenkään täyttää 2,5v, eli tällöin ne ei vielä vie rahaakaan kovin paljoa.



Haluan lapset nuorena. Monille käy niin, että kaikki suunnitellaan pilkun tarkkaan, taloudellinen tilanne,työt jne. Sitten ei saakkaan lasta ja maailma romuttuu. Aina pärjätään jotenkin, emme tarvitse rahaa muuta kuin elämiseen.



Teininä en itseäni pidä, etkä voi sinäkään pitää koska et minua tunne.



Muita kokemuksia/kommentteja?



-ap

Sulla on sit lapset jo tehty kun valmistut ammattiin!!!

Ei tartte työnantajan heti pelätä että kyttäät vain vakipaikka jotta voit jäädä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi äitiys- ja hoitovapaille!!



Hienoa että joku tekee lapset ajallaan!

Mieti nyt, millaista elämää haluat. Pihistellä joka sentistä vai lykätä toisen lapsen hommaamista muutamalla vuodella ja hankkia ensin ammatin ja kenties jopa työpaikankin. Ovathan lapset ihania, mutta olet todella nuori. Ammatin opiskeleminen voisi olla helpompaa nyt kuin vasta kahden (jollei useamman) lapsen äitinä lähempänä 30 ikävuotta.



Mutta jos olet varma siitä, että saat itsesi potkittua vielä myöhemmin takaisin koulunpenkille, niin mikäs siinä. Se ei ole tietenkään mahdotonta, mutta väitän, että aika lailla vaikeampaa kuitenkin.



Mutta tosiaan: oletko muka muuttanut jonkun pojan kanssa yksiin 14-vuotiaana? Älä nyt.


Sitäpaitsi kukapa ei tässä elämässä virheitä tekisi? Ei ulosotossa oleminen ole mikään murhatuomio! Täytyy vähän suhteuttaa asioita ja pistää perspektiiviin. Älkää rankaisko ja piiskatko itseänne yhtään enempää vaan tehkää niin kuin sydän sanoo.



Onnea! =)

ikäisinä, edelleen TODELLA NUORINA. Esikoinen on silloin muutaman vuoden ikäinen, joten edelleen ehtii nauttia toisen lapsen seurasta, eikä ikäero ole huima. Teillä olisi parempi taloudellinen tilanne ja sinulla ammatti ts. oma elämä odottamassa äp-lomalta paluuta.

Miksi ne lapset pitäisi pukata samaan syssyyn? Ehditte ilman pikkukakkosta nyt nauttia ja keskittyä esikoiseen,( joka on muuten vielä vasta ihan elämänsä aluilla, joten pidempiaikaisesta vanhemmuudesta ja sen toimivuudesta et vielä voi sanoa yhtään mitään). Rankkojakin aikoja voi olla tulossa ja varsinkin mitä rahaan tulee, sen enemmän sitä rahaa kuluu kun lapsi kasvaa. Eikö kahden lapsen perhe tarvitse jo enemmän tilaa asumisessakin (=isommat asumismenot). Ei siinä, ettenkö näkisi toista lasta tilanteessanne ihan mahdollisena, mutta olette vielä todella nuoria ja teillä on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä lapsia. Minä kannustaisin opiskelemaan ja keskittymään elämän kokonaiskuvan rakentamiseen. Vauva-aikana sitä on niin sen lapsen ja lapsiin liittyvän maailman lumoissa, että helposti ajatukset pyörii vauvakuumeessa aina uudestaan ja uudestaan. Perhe tuo mukanaan kuitenkin myös muita realiteetteja ja jotain omaakin elämää ja hlökohtaista kehitystä kannattaa nuoren äidin vaalia.



Miksi et nyt ainakin hengähtäisi puolta vuotta, katsoisi millaiseksi elämä lapsiperheen arjessa pidemmällä aikavälillä muodostuu ja miettisi sitten asiaa uudestaan. Jos vielä silloinkin olet sitä mieltä, että toinen vauva on juuri se, mitä haluat. Niin istukaa sitten miehen kanssa alas ja miettikää, onko se konkreettisesti (taloudellisesti, ajankäytöllisesti jne. mahdollista) ja sitten vain puuhaan...

että kyllä pärjäätte haluaa vaan mahdollisimman monta ihmistän samaan kuseen kuin he, koska jos teit on paljon niin apukeinojakin keksitään lisää. Älä nyt herran isä mene toista vääntämään,pilaat elämäsi!!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat