Seuraa 

Tuntuu vaan ettei mulla ole elämää, siis kodin ulkopuolella..

Tilanne tämä: Mies tekee pelkkää yövuoroa, joten meidän viikonloputkaan eivät juuri eroa arkipäivistä, kun ei sitä unirytmiään voi tosta vaan muuttaa. Eli minä herään lapsen (1v8kk) kanssa ja ollaan kahdestaan tuonne 14-15, viikonloppusin sentään mies he rää " jo" 12-13.



viikolla ei iltasella ehdi mennä juuri mihinkään yksin kun miehen pitää mennä töihin ja viikonloppuna ei oikeen voi lasta jättää myöskään kotiin isänsä kanssa koska tämä ei voi aamulla herätä lapsen kanssa aikasin, jos esim olis tarkoitus viettää iltaa ulkona jne..



No, miehellä taas ei ole tätä ongelmaa koska minä muutenkin herään aamulla ja hän valvoo myöhään illalla. ei hän kauhean usein mene, mutta kuitenkin useammin kuin minä ja minua sylettää ja tuntuu että mulla ei omaa elämää ole. Ja jos johonkin tahtoo mennä pitää neiti viedä muualle hotoon ja näin mieskin saa taas heittää vapaalle..



Argh! vaan hyvä kun sai johonkin purettua. jos tästä nyt selvän sai.



Ja mulla ei siis sinäänsä ole mitään sitä vastaan että mies menee, ei siitä ole kyse. minua vaan ottaa päähän kun minä en pääse!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat