Vierailija

Olen nuori nainen, alle kolmekymppinen. Mieheni kuoli äkillisesti onnettomuudessa 1v2kk sitten. Meillä on 4 lasta, joista vanhin 10v ja nuorin 2v.

Olimme olleet mieheni kanssa ns. teinipari, aloimme seurustelemaan jo yläasteella. Nivoutuneet yhteen. Suhteessa oli myrskyä mutta rakkaus voitti aina.

Ja sitten kävi niin kuin kävi. Shokkihan oli valtava ja suru musertava, mutta lasten vuoksi ja heidän avullaankin (sekä vanhempieni, miehen vanhempien, vahvan tukiverkon..) Yksi tuki ylitse muiden oli kuitenkin yksi mieheni (ja minunkin) parhaista ystävistä, miespuolinen.

Hän on ollut alusta asti vahvasti läsnä minun ja lasten elämässä. On auttanut ihan käytännön jutuissa (omakotitalon pihatyöt, auton korjaus, lastenhoito, kaupassa käynti) ja ennenkaikkea kuunnellut, kunnellut ja kuunnellut. Tarjonnut sen olkapään, mitä olen niin kipeästi kaivannut.

Nyt ihan viimeaikoina, siis ihan viikon sisällä, olemme molemmat hämmästyksemme huomanneet, että tässä on jotain paljon enemmänkin. Olen kiintynyt häneen vahvasti muullakin tavoin kuin vain ystävänä ja hän tuntee samoin, hän asian ottikin puheeksi. Olemme molemmat hieman hämillämme tilanteesta. Miettineet ja puhuneet paljon. Eilen sitten päädyimme ihan kuin jonkun johdattamana sänkyyn ja aamulla tunsin jotain niin vahvaa sydämessäni, että ihan säikähdin.

Kaikki tuntus olevan viimein paremmin, mutta. Mutta. Mutta. Voinko minä? Voidaanko me? Onko tämä kaikki väärin? Miten lapset asian kokisivat? Voiko tämä olla oikeaa rakkautta? Vai onko tämä vain joku vaihe surussa? Mitä muut ihmiset sanovat? Miten edetä? Vai lyödäkö stoppi?

Mielessä risteilee sata kysymystä.

Tämä mies on sinkku, ollut jo kauan. Yksi epäonnistunut suhde takanaan.Ei lapsia. Kaipuu oikeaan perhe-elämään kova. Tiedän, että hän rakastaa lapsini, on kummikin yhdelle. Haluaa omiakin lapsia. Itsekin olen aina halunnut lisää lapsia.

Kuolleen mieheni kanssa olimme todella erilaisia, vastakohdat täydentää toisiaan, sanoimme aina.

Tämän miehen kanssa olemme hurjan samanlaisia. Toinen jatkaa toisen lausetta. Tykkäämme samoista asioista. Meillä voisi olla hirmuisen hauskaa yhdessä.

Mutta voinko ikinä ottaa ketään oman rakkaani tilalle? Voiko hän tuolla jossain ikinä antaa tätä anteeksi? Vai hyväksyisikö?



Yhdenlaista terapiaa tämä kirjoittaminen.

Kommentit (8)

Tottakai otat uuden rakkauden vastaan. Ei mielestäni se, että uusi on miesvainaasi ystävä, ole mikään este. Olet niin nuori, että tuskin kuitenkaan olisit yksin koko loppuelämäsi :) Kyllä lapsesikin varmasti haluaisivat elämäänne jonkun tutun ja turvallisen kuin ventovieraan.



Tartu rohkeasti tilaisuuteen :)

koska sinulla on tukiverkko saat varmaankin mahdollisuuden tavata miestä myös kahden kesken, jotta voitte kokeilla suhdettanne ilman että lapset saavat asiasta liikaa ideoita... esittele asia lapsille hitaasti, jotta saat itsekin aikaa sulatella. älä silti missään nimessä anna onnen mennä ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jotain muuta "epäaitoa". Ehkä voisit keskustella äitisi tai jonkun muun teidät tuntevan kanssa, näyttäisikö muista että teillä voisi olla tulevaisuutta. En tarkoita, että he tietäisivät, sovitteko yhtään, saati että rakastaisitteko toisianne ikuisesti, mutta lähipiiri ehkä osaa kertoa, jos asiassa olisi heidän mielestään jotain hälyttävää.



Mutta muuten: kaikki meistä varmaan suovat leskelle uuden onnen ja rakkauden enemmän kuin mielellään!

Elämän on jatkuttava, ja lesken vuosihan on jo takana. Tottakai onnellinen äiti on lapsillekin tarpeen, eikä sen tarvii tarkoittaa että isä on unohdettava. Hänkin tulee aina olemaan teidän elämässänne läsnä.

Meillä ei tosin ollut lapsia, joten tilanne oli siinä mielessä "helpompi". Tiedän kuitenkin aika hyvin, mitä ole käynyt läpi, ja myös sen, kuinka tärkeää ystävien tuki on!



Se, että sinulle tärkeästä ihmisestä on nyt tullutkin sinulle vielä merkitsevämpi, ei ole mikään ihme. Saattaa olla, että alitajuisesti valitset sen "helpon" ratkaisun, koska se ihme, että miehesi kuolemasta selvittyäsi löytäisit vielä jalat alta pyyhkäisevän rakkauden jostakin muualta kuin ihan läheltä tuntuu vaikealta uskoa todeksi. Toisaalta se ei tarkoita sitä, ettetkö ihan oikeasti häntä rakastaisi!!



Olet nuori, ja sinulla on pitkä ja ihana elämä edessäsi. Voi olla, että olet nyt ihanan sattuman kautta saanut elämääsi sen loppuelämän rakkauden (ja sitä toivon!), mutta voi myös olla, että jossakin vaiheessa suhde ei tunnukaan oikealta - niin aina joskus käy, ihan kaikenlaisissa suhteissa, eikä sitä voi ennalta ennustaa.



Olet tämänhetkisen onnesi ansainnut, joten anna tunteillesi valta :-) Miehesi varmasti katselee onnellisena pilven reunalta sitä, kuinka hyvin sinä voit ja iloitsee puolestasi!



Iso virtuaalihalaus kohtalontoveriltasi!

Onnea vain ja antakaa palaa



Mutta koska hämmentyneitä isänsä menettäneitä lapsia on kuvioissa niin edetkää rauhallisesti, ainakin lasten läsnäollessa.

kun sitä sinulle tarjotaan! Miehesi ei varmasti olisi sitä mieltä, että sinun täytyy nyt elää yksin koko loppuelämäsi vaan hänkin varmasti riemuitsee siellä pilven päällä kun olet löytänyt ihmisen ja rakkauden! Muista hänet rakkaudella, mutta elä elämääsi eteenpäin!

Nauttikaa nyt toisistanne. Lapsethan tuntevat jo 'uuden miehen'. Katselkaa rauhassa mihin homma johtaa. Toivottavasti rakkautenne kestää ja sinä saat uuden miehen ja lapset uuden isän. Niin. Isän. En usko että pois mennyt miehesi pistäisi pahakseen. Päin vastoin, hän olisi onnellinen puolestasi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat