Seuraa 

Viikonloppuna on tulossa 36 täyteen ja vauvaa odotellaan syntyväksi hetkeä minä hyvänsä. Yritän ottaa rauhallisesti vielä, jotta päästäisiin sinne 37 asti. Käsittääkseni sairaalassakin suhtaudutaan tämän jälkeen hieman eri tavalla kuin yksikään päivä sitä ennen. On tietty kiinni vauva voinnista, mutta rutiinit ja asenne hieman muuttuvat...Ja ennen kaikkea toivoisin, että sairaalassaolo jäisi mahdollisimman lyhyeksi.



Kysynkin, miten synnytys käynnistyi ja miten sujui? Meillä on myös pikkuinen riski, että ei ihan ehdittäisi sairaalaan ja jännitää, jos hieman ennenaikainen tuleekin matkalle.

Entä miten siitä eteenpäin? Tuliko keskosille tyypillisä ongelmia vielä ja koska kotiuduitte?



On varmasti todella lapsikohtaista, mutta kokemuksista olisin kiinnostunut lähinnä siksi, että mietin, miten kauan ottaa rauhallisesti ja koska uskaltaisi jopa sänkypuuhia kokeilla tai saunan lämmittää. Viimeiset 2 kk vuodelevossa, nyt reilun viikon puuhastellut hieman jotakin, käynyt ihmettelemässä kaupassa, tehnyt perheelle ruokaa, viikannut pyykkiä. Aika minimaalista, mutta jotain kuitenkin. Supistuksia on jonkin verran pisin päiviä, kohdunsuun tilanne siis melko kypsä...Tosin siitä loppurytinän ajankohdasta ei koskaan tiedä.



Kommentit (14)

ja epäilivät alkavaa raskausmyrkytystä. Mutta onneksi oli väärä hälytys. Nyt mulla on kans paikat pehmentyneet aika mukavasti ja mulle sanottiin,että vaavi syntyy neljän viikon sisään. Elikkäs mulla on meneillään rv 31 ja tosta neljä viikkoo eteenpäin olis sitten 35. Pitäis sinnittellä nyt jotenkin sinne asti.



Hyvä kun täälä on avattu tällainen keskustelu,niin voi vähän lueskella muiden kokemuksia.



Lilli81 31

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uteliaisuuttaani kysyn, että mikä tilanne sulla kohdunsuulla tällä hetkellä, kun arvioivat sen 4 viikkoa? Ootko ensi-vai uudelleensynnyttäjä?

Mä olin viikolta 27 vuodelevossa, josta aloin luopumaan siinä 34 paikkeilla, samoin siihen asti oli supistuksenestolääkkeet. Siitä huolimatta kohdunsuu eteni niin, että jäljellä oli sentti, pehmeä tietty ja kahdelle sormelle auki. Sen kanssa ollaan tässä kohta roikuttu pari viikkoa, lisääntyvästi on supistellut, olen edelliseen verrattuna jalkeillakin paljon enemmän ja tietty lääkkeet jätetty. Jännittää, että miten kauan menee ja välillä käy mielessä, että meneekö jopa sinne laskettuun aikaan. Jotenkin toivoisi pääsevänsä jo tästä piinasta, kun tätä ollaan NIIN kauan jo jännitetty, mutta toisaalta huolestuttaa vauva puolesta ja siksi täällä kyselenkin, että koskakohan uskaltaisin saunan lämmittää vaiko kannattaako ollenkaan vielä pariin viikkoon...



Tänään 35+5

että mun puolesta saa antaa, syntyi sitten koska tahansa. Vaikka esikoinen syntyi vasta 40+5 kellersi hän hieman (tosin valohoitoon koskaan ei menty), mutta paino putosi aika paljon, kun maitoa ei tullut ollenkaan ekoina päivinä. Annettiin silloin joku kerta lisämaitoa ja hotki parka sen ihan kympillä. Synnytys tapahtui syöksyllä, joten maidontuotanto venähti luonnollisesti sen verran, tosin sitten kolmantena päivänä nousi niin kovaa vauhtia, että itkua väänsin. Sitä ainakin riitti meidän syöpölle ja sai hyvin imemisotteen, joten sen puoleen lisämaidon antaminen ei huolestuta, jos tämä toinen on yhtään samanlainen kuin isoveljensä ja rinnat käy samalla powerilla...

Meillä esikoinen syntyi rv 36+5 ja oli 3100g ja 49cm. Vauva syntyi puolilta öin ja oli ensimmäisen yön vauvalassa saamassa lisähappea. Aamulla tuotiin normaalisti viereen.Kuusi päivää vierähti sairaalassa, kun tyttö kellastui ja vietti vuorokaudan valossa. Synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroituksia vesien menolla.



Kakkonen syntyi rv 36+2 ja oli 2600g ja 47cm. Silloin olimme eri synnytyssairaalassa ja liekö johtunut siitä, mutta poika oli ensimmäiset puolitoista vuorokautta vto:lla, jossa tarkkailtiin syömistä ja veren sokeria. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja tuon puolentoista vrk:n jälkeen jatkoimme osastolla normaalisti vierihoidossa. 5 vrk:n jälkeen kotiuduimme. Poika ei edes kellastunut. Tämä tosikoisenkin synnytys käynnistyi spontaanisti vesien menolla.



Kolmonen ja nelonen pysyivätkin sitten matkassa pidempään :)



Perätilan kääntöyrityksessä todettiin lapsiveden olevan liki loppu ja napanuoran virtausten heikot. Eli kääntöyritys vaihtuikin yllättäin kiireelliseen sektioon. Ennen leikkausta lääkäri vakuutteli moneen kertaan lapsen olevan noilla viikoilla jo " valmis" eikä mitään syytä huoleen sen suhteen. Kokoarvio (2000-2500g) oli kuitenkin sen verran alalaknttiin että kertoi varmuuden vuoksi suunnitelmasta b; eli mitä jos lapsi joutuukin tehohoitoon.



Lapsella oli syntymähetkellä painoa 2655g ja vointi hyvä, eli saatiin heti mukaan osastolle =). Muutenkin alku meni ihan mukavasti, vähän poika pelästytti kellastumisella mutta bilirubiiniarvot pysyivät ihan kunnossa. Imettäminen oli meidän suuri ongelma, sillä vaikka maito nousi nopeasti, lapsi ei oppinut imemään. Kotiin lähdettiin kolmantena päivänä rintapumpun ja tuttipullon kanssa ja aikanaan saatiin sitten imetyskin sujumaan.



Imetysongelmat eivät johtuneet niinkään vauvan aikaisita viikoista, vaan hänellä syntymän jälkeen todetusta kehitysvammasta. Tuon vamman sisäistäminen ja erilaisen elämänalun hyväksyminen oli meillä varmasti niin päälimmäisenä mielessä, ettei jaksettu juuri ajatusta tuhlata lapsen hiukan enenaikaiseen syntymään. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja lapsi on nyt 1v täyttänyt hurmuri, josta tulee kesällä jo isoveikka...

meidän poika syntyi 38+1 eli oli juuri ja juuri " täysiaikainen." Painoa 3280g ja 49cm, oli pieni mutta ei kellastunut vaan bilirubiiniarvot olivat jopa matalahkot. Synnytystä edelsi limatulpan meno n. 2,5 viikkoa etukäteen, mitään supisteluja tms. minulla ei ollut vaan sitten vesien tihkumisella lähti käyntiin tuo synnytys.



eikkuli, jonka tämänkertaisella vauvalla ei taida olla vastaavaa kiirettä ulos... (39 viikkoa jo täynnä)

Vedet meni 36+6. eikä minkäänlaisia kipeitä supistuksia tai muitakaan tuntemuksia ollut tuota ennen. Ainoastaan vain pahoinvointia, joka oli yhtä voimakasta kuin alkuraskaudessa. Tuo pahoinvointi alkoi uudestaan joskus 33-34 viikoilla.



Poika oli vajaa 3400g ja 52cm pitkä. Päällisin puolin ihan kunnossa, sokerit ja muut ok. Iho oli vielä tosi kinainen ja ohuen nukan peitossa. Ja muutenkin jotenkin keskeneräisen näköinen verrattuna täysiaikaisiin vauvoihin. Johtui varmaan siitä, että poika oli tosi laiha, ei ollut ollenkaan sellaista pyöreyttä mitä täysiaikaisella vauvalla, vaikka painoa olikin noin hyvin. Lääkäri sanoi, että hyvin yleistä on tuo " läskittömyys" vielä tuossakin vaiheessa syntyneillä vauvoilla, painoahan viimeisinä viikkoina kerätään, pituutta ei kuulema tule enää.



Pojalla nousi bilirubiiniarvot (eli kärsi ns. keltaisuudesta kun maksa ei ollut vielä valmis) päivä synnytyksen jälkeen, ja oli sitten valohoidossa pari kertaa, ekan kerran n. 3 päivän vanhana vuorokauden ja toisen kerran reilun viikon vanhana vuorokauden. Bilirubiiniarvoja mitattiin vielä muistaakseni 3vk:n vanhana, mutta olivat jo normaalit. Tuo keltaissuksin on yleistä ennenaikaisilla.



Sairaalassa oltiin 6päivää, tuo viimeinen valohoito jouduttiin antamaan kotiinpääsyn jälkeen. Ihan normaali terve poika tuosta veijarista on kasvanut.

Mullakin oli ollut rv 35 lähtien koko ajan synnytys käsillä, siis paikat oli tosi pehmeet ja reilusti auki.

37+0 sitten alkoi säännölliset, kipeämmät supistukset ja n. 4t kuluttua oli tyttö maailmassa (syntyi siis seuraavan vuorokauden puolella).

Mitat oli 3000g ja 47cm.

Tyttö oli tosi virkeä, ihan valmis tapaus. Ei kyllä mistään huomannut, että oli syntynyt " liian aikaisin" . Kotiin pääsimme 2vrk:n ikäisenä. Olisivat mielellään pitäneet 6 päivää, mutta halusin itse kotiin.



Pikkuisena vinkkinä voin sanoa, että aikaisessa syntyneillä on suuri riski kellastua ja tätä voi hieman ehkäistä sillä, että huolehditaan maidon riittämisestä eli tarvittaessa lisämaitoa kehiin. Meillä ainakin auttoi!

..syntynyt tyttö painoi 2945g ja 47cm!! Sairaalassa oltiin 5vrk..ja ihan varmuuden vuoksi. Sokereita seurattiin 2 vrk, mutta olivat kokoajan hyvät arvot. Lämpökin pysyi ihan hyvin! Siinä ihmeteltiin kun ei edes kellastunut...eikä mitään muutakaan ilmennyt. Paino tosin putosi reilusti..300g, mutta päästiin kuitenkin kotiin normaalisti. Itse vaan ajattelin/tiedän että la oli viikon pielessä..oikeasti 37+2..luulisin. Oli tyttökin niin hyvän kokoinen " keskoseksi" !:)

touhis:

Lainaus:

Uteliaisuuttaani kysyn, että mikä tilanne sulla kohdunsuulla tällä hetkellä, kun arvioivat sen 4 viikkoa? Ootko ensi-vai uudelleensynnyttäjä?Tänään 35+5




Olen ensisynnyttäjä. Kohdunsuun tilanne oli pehmentynyt ja vaille 2 cm. Kuitenkin kiinni toistaiseksi. Mulla on ollut suppareita noin 16 viikkolta asti. Ja sen ajan olen makoillut ja ollut saikulla töistä.Nyt olen liikkunut enemmän. Eilen tuli suppareita tosiaan ihan kiitettävästi synnärillä. Mulla on muutenkin ollut riskiraskaus niin senkin takia sen arvioivat noin. Mutta voihan se arvio mennä mönkäänkin. Olisin kyllä tyytyväinen jos nyytti pysyis vielä ainakin sen 4 viikkoa.



Mä olen ainakin saunonut ihan normaalisti 1 viikkossa koko ajan. Seksiä ollaan vältetty. (Kylpeminen on kieletty ainakin silloin kun kohdunsuu on auki. Bakteerivaaran takia kuulemma. ) Mulla toi kohdunsuun tilanne on heitellyt koko suppareiden ajan 1 cm-3cm. Nyt se on pysynyt tossa 2 cm jonkin aikaa.



Lilli81 30+6

syntyi ensimmäinen lapseni. Olin ollut osastolla jo kolmisen viikkoa supistusten takia vuodelevossa. Synnytys käynnistyi limatulpan irtoamisella aamulla ja tyttö syntyi illalla vaikka sain vielä supistuksia ehkäisevää lääkitystä sen päivän aikana. Painoa oli 2760g ja pituutta 47,5. Pieni mutta terve ja jäntevä tyttö. Kotiin päästiin normaalisti ja imetyskin sujui hyvin, neiti jaksoi kyllä syödä ja ottaa kiinni painoa.

Kaikin puolin hyvin sujui meillä.

Painoi 3250g, ja oli tosi ison ja hyvävoimaisen oloinen verrattuna esikkoon, joka syntyi rv 34+2 (2390g). Bilirubiini kontrolloitiin kerran kotiapääsyn jälkeen - läksin nimittäin tosi vauhdilla sairaalasta, poika oli nipin napin 2 vrk ikäinen. Arvot ei olleet kohonneet, eli mitään erityishoitoja ei tarvittu. Ja hän jaksoi heti jo imeä rinnasta ihan napakasti, mikä oli ihana tunne heiveröisen esikoisen alkuvaiheen jälkeen.



Kolmonen syntyi 38+5 ja oli pienempi (3010g) ja muutenkin tuntui ' keskentekoisemmalta' . Siinä laskettu aika taisi olla vähän turhan aikaisin.



Eli vaihteluväli taitaa olla aika iso. Tämä nelosvauva on jo laskeutunut, supistuksia paljon, mutta odotan mahdollista lähiaikojen synnytystä ihan turvallisilla mielin.



Jymy rv 35+6

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat