Seuraa 

Täällä olisi yksi esikoislestadiolainen nuori nainen. Tutustuin esikoislestadiolaisuuteen vuonna 2000, eli en ole " alkuperäinen" esikoislestadiolainen. Aikaisempia poikaystäväni oli esikoisl., mutta erosimme noin vuosi sitten. En ole sen jälkeen käynyt seuroissa, eikä paikkakunnallani olekaan rukoushuonetta. Kotipaikkakunnallani toki on, mutta en ole vielä poikaystäväni eron jälkee uskaltanut siellä käydä. Pelkään saavani arvostelua osakseni yllättävän eromme takia. Nyt minulla on uusi miesystävä ja 2 kk vanha tyttövauva. Olisi kiva saada ystäviä.

Kommentit (19)

Heippa,



olen selannut netin ristiin rastiin, enkä ole saanut oikein tolkkua siitä, mitkä ovat esikoislestadiolaisten ja " muiden lestadiolaisten" _käytännön _ erot. (Historiasta ja nimityksen alkuperästä olen kyllä saanut teitää runsaastikin.)



Asia kiinnostaa, koska lähiseudulla (myös lapsen koulukavereina) on paljon esikoisia -- mutta en oikein kehtaa kysyä, että " hei, miten eroatte muista" .



Jotenkin sain sen käsityksen, että esikoiset ovat tiukempia -- mm. kaikenlaista kulttuurihömppää vastustetaan ankarasti etc.

Oikaiskaa tyhmää.

Vanhoillisilla on tosiaan melko yhtenäiset käsitykset monista asioista. Esim. ehkäisy on kielletty ja se on virallinen vanhoillisten käsitys tästä asiasta. Esikoisten parissa tästä ehkäisy asiastakin on monenlaisia mielipiteitä. Monissa muissakin käytännön asioissa on näin eli vanhoillisilla on joku yhtenäinen, virallinen kanta asiaan kun taas esikoisilla on enemmän vaihtelua mielipiteissä.



Joistakin asioista on kuitenkin myös vanhoillisilla mielipide-eroja. Yksi melko " iso mielipide-ero" , joka tulee mieleen vanhoillisten parissa on ehkäisyn käyttö terveydellisistä syistä. Osa vanhoillisista ajattelee, että ehkäisyä saa käyttää, jos äidin terveys sitä vaatii. Osa taas ajattelee, että ehkäisy on silloinkin kielletty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä tässä kohdin parhaiten näkyykin esikoisten ja vanhoillisten ero kun joku sitä kysyi. Toki meikäläistenkin joukosta löytyy ihmisiä, jotka pitävät ehkäisyn käyttöä ehdottomasti syntinä ja ajattelevat että ihminen joka tällaista tekee ei voi olla uskovainen. Seurakuntamme keskeinen ja virallinen oppi kuitenkin perustuu puhtaasti Kristuksen armoon ja silloin pelastumiseen ei voi sekoittaa mitään tekoa, tehtyä tai tekemätöntä.



Kiitos asiallisesta ja valaisevasta vastauksestasi, tao06.

Totta puhut: yksilöitä löytyy kaikista suuntauksista, mutta kyselin lähinnä niistä " pienimmistä yhteisistä tekijöistä" .



Luulin joskus, että " vanhoilliset" olisivat niitä " tiukkkiksempia" , nimestä kun voisi päätellä niin... (telkkariasiaa en edes ajatellut, luulin että se toosa ei yksinkertaisesti kuulu kenenkään lestadiolaisen kotiin. Itse en pidä telkkarittomutta tiukkapipoisuuden mittarina vaan ihan vapaana valintana. Kasvoin itsekin ilman telkkaria, en tosin mistään uskonnollisista (tai muistakaan erityisistä) syistä, sitä " ei vain ollut" . Eikä sen puute juuri vaivannut. No, sellaisen vaivan se jätti, että en edelleenkään jaksa oikein keskittyä katsomaan telkkaria... uutisetkin kuuntelen mieluummin radiosta, ja puheohjelmia kaipaisin lisää. No, meni jo asian viereen, anteeksi.)



Ymmärsinkö oikein: esikoislestadiolaiset eivät siis pidä taivasta vain lestadiolaisille varattuna paikkana, vaan kaikki ovat Jumalan edessä tasavertaisia? Toisin kuin (käsittääkseni) " vanhoilliset" ?

Onko esikoisuus vähemmän lakihenkistä (=sääntökeskeistä) kuin vanhoillisuus, korostuuko armo enemmän?





Mitä tarkoitit tällä?



v@delma:

Lainaus:


Eriasia sitten onkin jos uskomme, että Taivaan Isä tietää mikä meille on parasta ja luotamme häneen ja annamme niiden lasten tulla. Tämä on kuuliaisuutta, mutta jos asia menee lain alle eli, että EHKÄISY ON SYNTIÄ ja mun on pakko ottaa kaikki vastaan tai muuten en ole uskovainen niin silloin ollaan väärällä tiellä.




Mikä ero on sillä, että haluaa olla kuuliainen, luottaa Jumalaan ja antaa lasten tulla, ja sillä, että ajattelee ehkäisyn olevan syntiä eikä siksi halua sitä käyttää (eli haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle, luottaa häneen ja antaa lasten tulla)?



Emme me vanhoillislestadiolaiset kuvittele lapsia synnyttämällä pääsevämme taivaaseen, jälkeläisaten lukumäärä ei todellakaan ole uskon mitta. Ei lasten " tekeminen" ole meille teko, jolla yritämme ansaita taivaspaikkamme.

Hienoa ksii jos sinä ajattelet näin. Tällä palstalla ja monilla muilla olen lähes poikkauksetta kuitenkin törmännyt juuri tähän " hampaat irvessä" mentaliteettiin. Eli ehkäisy on synti ja sitä ei saa käyttää. Aika harva on maininnut siitä, että ei haluaisikaan käyttää ja haluaa olla kuuliainen. Jotenkin tämä on enemmänkin tuntunut sellaiselta lain vaatimukselta, kuin kuuliaisuudelta. Ja vielä siitä kuuliaisuudesta, että kyllähän sekin saattaa tuntua joskus vaikealta olla kuuliainen ja luottaa Jumalan suunnitelmiin.

Näillä asioilla on varmasti aivan hiuksen hieno ero, mutta uskon, että ymmärrät kyllä pointtini, kun siihen syvennyt. Tai ehkä en itse osannut sitä oikein selvittää mitä tarkoitin.

Eikö tämä " hampaat irvessä" lasten synnyttäminen ole juuri sitä kuuliaisuutta, että vaikka itsestä joskus tuntuisi vaikealta niin kuitenkin haluaa elää Jumalan tahdon mukaan ja luottaa häneen, esimerkiksi ottamalla ne lapset vastaan jotka Hän antaa? Jos ajattelee että ehkäisy on synti, niin silloinhan sitä kuuliaisuutta vaaditaan ettei tee sitä syntiä vaikka se tuntuisi houkuttelevalta, elämä näyttäisi helpommalta kun ei antaisi kovin monen lapsen syntyä?




Ymmärsinkö oikein: esikoislestadiolaiset eivät siis pidä taivasta vain lestadiolaisille varattuna paikkana, vaan kaikki ovat Jumalan edessä tasavertaisia? Toisin kuin (käsittääkseni) " vanhoilliset" ?

Onko esikoisuus vähemmän lakihenkistä (=sääntökeskeistä) kuin vanhoillisuus, korostuuko armo enemmän?





Täällä myös yksi esikoislestadiolainen. Yhdyn taon sanoihin seurakunnastamme ja haluan vielä vastata näihin kysymyksiin.



Esikoislestadiolaisista vain pieni osa on sitä mieltä, että esikoiset olisivat ainoat taivaaseen menijät. Tässäkin tulee ilmi se että seurakuntaoppimme ei kaikilta osin ole ihan yhtenäinen - tai siis että mielipide-eroja on. Kuitenkin mitä olen ihmisten kanssa jutellut ja myös saarnaajien, niin valtaosa ei pidä esikoisia ainoana oikeana Jumalan seurakuntana. Sydämen usko pelastaa, ei seurakuntaan kuuluminen.



En voi kommentoida vanhoillisten toimintaa kovin paljoa, koska en ole ikinä käynyt heidän seuroissaan enkä tuntenut ketään vanhoillista. Mutta käsitykseni kyllä on, että esikoislestadiolaisuus ei ole niin sääntökeskeistä - meillä kyllä varoitellaan tietyistä asioista mutta loppukädessä ihminen itse tekee ratkaisunsa. Ulkonaisia tapojakin löytyy paljon, mutta niistäkin ihmiset valitsevat mitä haluavat noudattaa, mitä eivät. Armo siis mielestäni korostuu todella hyvin seurakunnassamme.



Mutta tosiaan, näistäkin joku esikoinen voi olla eri mieltä. Meitä kun löytyy moneen junaan. Olen monasti ihmetellytkin tätä vanhoillislestadiolaisten yhtenäisiä mielipiteitä. Tai enhän minä loppujen lopuksi tiedä, onko heilläkin mielipide-eroja. Ne eivät ainakaan tule julki missään keskusteluissa.

Minä lähden liikkeelle siltä kannalta, että en pidä ehkäisyä syntinä koska en ole Raamatusta löytänyt ehkäisykieltoa. Taidan siis ajatella asian kokonaan eri kantilta kanssasi.



Se on kyllä totta, mitä sanoit kuuliaisuudesta, MUTTA minä ajattelen, että edes kuuliasisuus ei saa mennä uskon edelle. JOs ajattelen, että en voi uskoa ellen ole tarpeeksi kuuliainen, olen väärällä tiellä. Myös Luther sanoo jossakin saarnassaan, että jos jollan teolla luulee olevansa parempi Jumalan edessä, on parempi kun sitä hyvää tekoa ei ole. Kaikki ihmisen hyvät teot, joilla hän yrittää ansaita armoa, ovat Kristuksen sovintouhrin häpäisemistä. Näin minä ajattelen.

Netissä saa tosiaankin sellasen kuvan, että esikoiset on tosi tiukkiksia, mutta minun henk.koht. mielipide on, että se ei pidä paikkaansa. Totta on, että monilla esikoisilla ei ole tv:tä kotona ja muuta vastaavaa, mutta toisaalta taas tiedän kymmeniä joilla on. Täytyy aina muistaa, että niinkin ison ryhmittymän, kuin esikoislestadiolaiset, alla on monenlaisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä. Esikoislestadiolaiset korostavat opissaan syntien anteeksiantamusta ja sitä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta Jeesuksen kuoleman tähden kaikki uskovat voivat saada syntinstä anteeksi. Tekoja ei tarvita, pelkkä usko riittää. Minulla on paljon esikoisia ystävinä ja he eivät mielestäni eroa muista ihmisistä laisinkaan. Enkä itsekään tunne eroavani. Ainoa ero minussa ehkä joihinkin ihmisiin on, että käytän huivia rukoillessani (kaikki esikoiset eivät kuitenkaan niin tee) ja uskon Jumalaan ja anteeksiantamukseen ja pidän kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina Jumalan kasvojen edessä. Kaikki ihmiset ovat siis syntisiä eikä seuroissa tai kirkossa käyminen tee ketään paremmaksi ihmiseksi. Tässä hiukan ajatuksiani uskosta ja esikoislestadiolaisuudesta.

Meikkaamisesta

Itse ajattelen etten halua sen takia meikata koska Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja meikkaamalla " korjailisin" Jumalan luomistyötä.

Ehkäisy

Ehkäisyä pidetään syntinä koska Jumala on luonut ihmisen naiseksi ja mieheksi ja siunannut avioliiton jotta luomistyö voisi jatkua uusien sukupolvien myötä.Lapsissa on tulevaisuus.

Ihminen toisin sanoen siinäkin puuttuu Jumalan tahtoon jos estää sen mitä Jumala siunaa.

Jos uskomme että kaikki maailmassa on Jumalan luomaa, niin ovat myös lapset jotka mahdollisesti perheisiin annetaan.

Jumala pitää huolen omistaan eikä varmasti anna lapsia yhtään enempää kuin mitä vanhemmat jaksavat hoitaa.



Jos lasten synnyttäminen ja odotus on naiselle vaarallista, nyky lääketiede kyllä estää sen. Tiedän vanhoillisia naisia joilta on esim poistettu kohtu monen keisarinleikkauksen jälkeen koska se ei enää kestäisi uusia raskauksia. Joten vanhoillisten naisten ei siis tarvitse synnyttää lapsia oman henkensä uhalla. Lääketiedekkin suojaa aina " jo elossa olevaa" elämää.



Tässä siis muutamia omia ajatuksiani miten asiat ymmärrän.

Ymmärään hyvin ajatuksiasi. Itsekin uskon siihen, että Jumala antaa voimia lasten kasvatukseen ja jokaiselle päivälle vain sen kuorman minkä jaksamme kantaa. Vaikka olisi vähemmänkin lapsia voi se kuorma tulla jollain toisella tapaa. Mun pointti kuitenkin oli se, että meistä ei kuitenkaan tule yhtään parempia kristittyjä ja uskovaisia vaikka meillä olisi kuinka paljon tahansa vastaanotettuja lapsia. Emme voi ajatella, että nyt olen melko hyvin tässä asiassa onnistunut, kun en ole käyttänyt ehkäisyä. Tämä on omavanhurskautta ja se ei kelpaa Jumalalle. Meidät on pelastettu yksin armosta ei tekojemme tähden. Meidän on kuitenkin hyvä pyytää Jumalalta oikeaa mieltä ja viisautta näiden asioiden kanssa elämiseen. Tärkeintähän on kuitenkin, että kerran käy onnellisesti ja pääsemme taivaan kotiin..

napero06:

[quote]


" Jos lasten synnyttäminen ja odotus on naiselle vaarallista, nyky lääketiede kyllä estää sen. Tiedän vanhoillisia naisia joilta on esim poistettu kohtu monen keisarinleikkauksen jälkeen koska se ei enää kestäisi uusia raskauksia. Joten vanhoillisten naisten ei siis tarvitse synnyttää lapsia oman henkensä uhalla. Lääketiedekkin suojaa aina " jo elossa olevaa" elämää."



Asiahan ei ole monestikkaan noin yksinkertainen. Monimutkaisia tilanteita aiheutuu esim. siitä, jos naisen pitää käyttää vuosia lääkkeitä, jotka ovat sikiölle selvästi vaarallisia. Lääkkeiden käyttämättä jättö taas on äidille vaarallista. Tällöinhän kohdun poisto ei ole perusteltua ja vanhoillisten piirissä on eriäviä mielipiteitä siitä, onko ehkäisy tällöin hyväksytty vai ei.




Esikoislestadiolaisena ajattelen näin, kuin opetetaankin, että uskovainen ihminen on vapaa lain ja kaikkien sääntöjen alta. Sen jälkeen kun on uskonut syntisinsä anteeksi armosta ei ole mitään halua toimia vastoin Jumalan tahtoa ja sydämestään haluaa noudattaa kuuliaisuutta julistettua sanaa kohtaan. Esimerkiksi joku voi kokea, että on kurjaa, kun ei saa meikata ja silloin pitää tätä määräyksenä. Minä koen, että en halua kaunistaa itseäni tälle maailmalle enkä halua olla turhamainen, koska kristus on joutunut tämänkin synnin takia kärsimään. Laki synnistä kuuluu epäuskoisille ja jumalattomille, jotta he tekisivät siitä parannuksen. Ainut laki, joka kuuluu Jumalan laspille on rakkauden laki. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi. Siinä on kylliksi. Ja koska emme tätäkään lakia voi täyttää tarvitsemme armoa. Yhdenkään lain täyttämisellä emme ansaitse pelastumista. Siis vaikka hampaat irvessä ottaisimme vaikka kuinka paljon lapsia vastaan, niin se teko vain on kauhistus Jumalan edessä. Jumala ei halua meisän puolelta yhtäkään tekoa. Eriasia sitten onkin jos uskomme, että Taivaan Isä tietää mikä meille on parasta ja luotamme häneen ja annamme niiden lasten tulla. Tämä on kuuliaisuutta, mutta jos asia menee lain alle eli, että EHKÄISY ON SYNTIÄ ja mun on pakko ottaa kaikki vastaan tai muuten en ole uskovainen niin silloin ollaan väärällä tiellä.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat