Seuraa 


Kun ei ole yhtään edes tuuria meille annettu niin eihän tästä mitään tule!! Viiden vuoden yrittämisen, neljän omilla soluilla ivf/icsi hoidon ja nyt vielä yhden hoidon luovutetuilla munasoluilla summana on jälleen puhdas nega. :(



Yhtään pakkassiirtoa emme päässeet yrittämään - kuten ei taaskaan -kun ne kaikki kaksi alkiota, jotka selvisivät ja siirrettiin, eivät sitten kestäneet matkassa.



Kyllä sitä tuntee taas itsensä niin huonoksi ihmiseksi kun en miehelleni voi lasta suoda - en omilla enkä nähtävästi toistenkaan soluilla. Henkisesti olen ihan poikki.



Mulla on kohonnut FSH, joten munasolut ovat olleet aina heikkolaatuisia, mutta eipä se näytä olevan taattua tavaraa " terveilläkään" ...



Rahaa vain palaa kuin roskaa kun sitä ostaa " mahdollisuuksia" , mitään takuuta ei ole mistään. Lääkärit vain sanovat, että mietittäisiinkö jatkoa - voi voi, kun kaikki näytti ihan hyvältä - jos vaikka ensi kerralla - ja 5000 tälle tilille....



Senkin puolesta on tosi kauheaa kun minä olen aina pitänyt tosi paljon lapsista ja vedän talkoo periaatteella lapsille harrastusryhmää. Sitä vain miettii, että mitä pahaa olen kenellekään niin paljon tehnyt, että minua pitää näin rankaista.



Lannistettuna Peltohiiri

Kommentit (4)

Olen ihan todella pahoillani ja lähetän sulle lämpöisen lohtuhalauksen. Muuta en osaa sanoa, kuin että maailma on tosi epäoikeuden mukainen ja julma paikka välillä. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu, kun pelko lopullisesta lapsettomuudesta valtaa mielen.



Sure tätä negaa nyt rauhassa ja sitten kun jaksat, miettikää yhdessä miehesi kanssa, mitä haluatte tehdä; koitatteko vielä uutta hoitoa vai pohditteko muita vaihtoehtoja. Jos tämä oli teille ensimmäinen hoito luovutetuilla soluilla, niin ehkä toivoa vielä on, jos lääkärit sitä mieltä ovat ja jos se taloudellisesti on mahdollista. Ajatukset ja vaihtoehdot kirkastuvat kyllä, kun annat vähän aikaa kulua.



Itse olen välillä miehelle todennut, että meillehän piru vieköön niitä lapsia vielä tulee, tavalla tai toisella! Me vielä yritämme hoidoilla biologisesti omaa lasta mutta olen jo ajatellut, että jos ei näin onnistuta, niin sitten adoptio- tai viimeistään sijaislapsia. Mutta lapsia joka tapauksessa! Ja meistä vielä TULEE vanhempia, ihan varmasti. Niin tulee teistäkin, ihan varmasti, jos vain haluatte. Ja jos päätätte olla loppuelämänne kahdestaan, niin se on ihan yhtä hyvä vaihtoehto.



Tiedän että juuri tällä hetkellä ajatus muista vaihtoehdoista ei lohduta yhtään, mutta ehkä se sitä pahinta lopullisen lapsettomuuden pelkoa edes vähän hälventää.



Voimia ja jaksamista Sinulle Peltohiiri!



Lämpimin ajatuksin,

Auringonkukka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kylläpä sanasi osuvat kuin veitsi sydämeeni... Lohduttaa haluaisin, mutta enpä tiedä löytyykö oikeita sanoja. Olemme tahkonneet myöskin viisi vuotta, neljä IVF takana, viides menossa, takana seitsemän alkionsiirtoa takana. Hoidoista ei plussan plussaa. Alkaa olla totuuden hetket käsillä, jäämme siihen n. 4% jotka eivät hoidoillakaan saa plussaa. Hoitoja aloiteltaessa meille kerrotiin, että mahdollisuudet paranevat aina 5 hoitoon asti, sen pidemmälle ei ole tutkittu, mutta todennäköisesti kuudennen hoidon jälkeen onnistumismahdollisuudet ovat kai aika pienet.



Viime vuonna pidimme 6 kk tauon hoidoissa ja se teki hyvää. Oma hormonitoiminta ajatettiin siksi ajaksi kokonaan alas, eli ei tullut tätikään muistuttelemaan vajavaisuudestani, kyvyttömyydestäni antaa miehelleni lapsi. Oli energiaa tehdä vaikka mitä ja nauroin pitkästä aikaa työpaikan kahvihuoneessakin. Oli vähän surullista huomata miten paljon hoidot rassaavat, vaikka sitä koettaa olla reipas.



Niin mukava kun täällä onkin lukea onnistumisia, niin kyllähän se joskus hieman kirpaiseekin. Miksi meitä ei voi onnistaa? Monet joilla hoidot eivät tuo tulosta, varmaan vaan hiipuvat pois palstalta, niin olen itsekin tehnyt. Kirjoittelin aktiivisesti parin vuoden ajan, mutta kun tuntui että kaikki muut onnistuvat, ja itse vaan edelleen tahkoaa näitä hoitoja, niin en jaksanut enää kommentoida toisten kysymyksiin. Vastaukset olisivat saattaanet välillä olla niin kyynisiä, ettei halunnut enää vastata ettei tuhoaisi toisten toivoa ja odotusta. Nyt kun alkaa jo olla sinut asian kanssa, niin pystyy taas kirjoittelemaan rohkaisevasti. Vaikka enpä tiedä haluaako kukaan kuulla epäonnistumistarinoita ...mielumminhan sitä haluaisi uskoa, että kaikille käy hyvin.



Olemme päättäneet suunnata ajatuksemme adoptioon syksyllä. Meidän osaltamme tämä piina loppuu viimeistään silloin. Se on samalla hieman pelottava, mutta myös lohduttava ajatus. Ei enää turhaa toivoa ja odotusta.



Toivottavasti sinäkin Peltohiiri jaksat suunnitella tulevaa, kuten Auringonkukka tuossa sanoi! Löytäisit sen toivonkipinän jostain. Oikein aurinkoisia ajatuksia ja aurinkoista kevättä kaikille pitkään yrittäneille!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat