Vierailija

Käytiin koko porukalla vaateliikkeissä ostamassa lapselle vaatteita. Elämän ensimmäinen kunnon vaateostosreissu. Lapsi kaupassa hyväksyi vaatteet.

Nyt olen pessyt vaatteet ja aamulla aioin pukea ensimmäiset päälle.

Eipä herralle kelvannutkaan, piti ottaa saamari vanhat rytkyt päälle. :(



Hävettää nuo suvun säälivaatteet, jotka on olleet ties kuinka monen kakaran yllä. Ja ne ainoastaan kelpaa. :(:(:(

Kommentit (17)

Kyllä meillä ihan aikuiset päättää mitä lapset päälle pistää. Tappeluahan se välillä on, mutta siitähän lapsi oppii. Periksiantamalla ei kyllä lasta kasvateta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ja sitten ostat niilläkin rahoilla itsellesi jotain kivaa!



Anna lapsen käyttää vanhoja vaatteita, jos ne hänelle kelpaa. Jos ovat jo ihan käyttökelvottomia lumppuja, niin heitä ne pois! (tai jätä pihavaatteiksi)

Lapsihan oli siis poika?



Miehethän on useimmiten juuri tuollaisia. Miten vaikea on luopua niistä ihanista kymmenen vuotta vanhoista hiutikuluneista kalsareista, vaikka kaapissa olisi viidet uudet odottamassa. Tai joku pipo tai lippalakki saattaa suorastaan juurtua miehen päähän niin ettei siitä pääse eroon kuin polttamalla ja sittenkin saa hirmu haukut palkakseen.



Älä ap huoli, tällaista on elämä miessukupuolen kanssa.



(ok, poikkeuksia on, mutta...)

Meillä ei kyllä lapsi päätä että puetaanko uudet vaatteet päälle vai ei - menis elämä nimittäin liian vaikeaks ja tuollaisen asian vuoksi en viitsis hermoa venyttää. Vanhemmuutta peliin!

Onnea valitsemallenne tielle, ap!

Odotapa vaan kun kotonanne on teini joka haluaa itse päättää tai aloittaa kauhean huudon ja repimisen ymym....

Lapsi protestoi, joten silloin on paras antaa periksi. Ei siis ihme, että asiantuntijat puhuvat, että nykyajan lapset kärsivät kasvattamisen puutteesta.

Hän haluaa tehdä kaikki asiat niin kuin on ne tottunut tekemään, ja on tosi pirullista, kun kasvaa säännöllisin väliajoin ulos rakkaista vaatteistaan/ne kuluvat lopullisesti päreiksi, enkä löydä kaupasta edes suunnilleen samanlaisia (huomaa kyllä takuuvarmasti, jos on erilainen resori tai nyöri eri mittainen). Ihan koko ikänsä poika on ollut samanlainen. En usko, että kasvatuksessakaan on vika, kun sisarukset ovat ihan " normaaleja" vaateasiassa.



Olen ajatellut niin, että tälle meidän lapselle vaatteet ovat jollain lailla se vihoviimeinen suoja tässä vaikeasti hallittavassa maailmassa, että ainakin niihin pitää voida luottaa. Itse en lähtisi pakottamaan, vaan koettaisin kunnioittaa lapsen hätää. Esim yksi uusi vaate kerrallaan, ja tosiaan kehua ja kiitellä, kun onnistuu.



Sehän on aivan uusinta huutoa oleva kasvatusilmiö, josta on hiljattain julkaistu kokonainen kirjakin. Jutun juoni on juuri tämä, että vanhemmat tasoittavat lapsen tien niin täysin, että lapsi oppii luulemaan, että hän ei joudu ikinä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Ja siitä seuraa ongelmia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat