Vierailija

Ei olla koskaan oltu kahta päivää kauempaa toisistamme erossa. Olo on niin autio, koti tyhjä. Onneksi on lapsi, mutta kuitenkin. Mikä on pisin aika, kun olet ollut miehestäsi erossa? Miten jaksoit?

Kommentit (8)

eikä silloin tietty ollut lastakaan lohtuna.

eli silloin taisi olla ne pisimmät ajat:2-3viikkoa putkeen...



nykyään voisi mennä paljon helpommin kun pari lasta lohtuna ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta,

4 päivää tais olla viimex poissa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mun mies reissaa todella paljon talvisin ja kesäaikaan hän on sitten suurimmaksi osaksi kotona. Suhteemme alussa hän asui toisella puolella maapalloa ja tapasimme parin kuukauden välein aina pari viikkoa kerrallaan. Erossaoloon siis tottui alusta asti!



Sen jälkeen kun muutimme yhteen ja alkoi siunaantua lapsia, hän on ollut pisimmillään 6 viikkoa pois. Kuopus oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen eikä selvästikään enää tuntenut isäänsä kun tapasivat taas :(



Vaikka arki on joskus melkoista pyöritystä hoitoonvientien, työssäkäynnin, kauppareissujen ja lasten harrastusten kanssa, yritän silti ottaa ilon irti " yksinhuoltajuudesta" . Valmistan ruokia mistä mieheni ei erityisesti pidä.. Kyläilen paljon kavereideni luona kantamatta huonoa omaatuntoa siitä etten ole kotona pitämässä seuraa miehelle... Vuokraan hömppäleffoja katsoakseni ne kun lapset nukkuu... Käytän hyväkseni koko parisängyn suoman ruhtinaallisen tilan... Pistän kotia uuteen uskoon mieleni mukaan... Hyviä puolia siis löytyy yllin kyllin jos ei vajoa itsesäälin syövereihin!



Sitä paitsi olen sitä mieltä, että suhteemme (ja seksielämä!) pysyy vuodesta toiseen niin intohimoisena ja tuoreena kun emme jatkuvasti joudu katselemaan toisiamme ;)



Tsemppiä, koita keksiä nautinnonaiheita!

sellaista lyhyempää pätkää on tämän tästä.

Kyllä siihen tottuu. Oikeastaan välillä toivon, että lähtisi taas viikoksi jonnekin. Hieman kadehdin ap:ta, joka vielä kaipaa ukkoaan kotiin reissulta.

syksyllä ehkä pisimmillään kaksi kuukautta. Rankkaa on tämä arjen pyöritys ja myös se, että lapsi häntä kaipailee, mutta muuten arkipäivät ovat vain yhtä hulinaa. En ehdi ikävöidä. Puhumme iltaisin aina skypen kautta ja nyt hän hankki web-kameran, josta lapsi näkee isän. Isä laulaa iltalaulun lapselle ja käymme läpi päivän tapahtumat. Se juttutuokio on aika samanlainen, kun jos olisimme kaikki kotona.

mies ollu nyt 3 viikkoo komennuksella Saksassa; oon nusinut jo 4 eri karjun kanssa! Oi elämän kevättä!



ps. ethän pahastu kopioinnista!

On kaksiviikkoa pois ja kaksiviikkoa täällä, jolloin tekee hommia paikallisessa konttorissa. Kaikkeen tottuu.

Enää ei tarvitse edes järjestää itselleen mitään erikoista tekemistä.

Paras tapa itselleni oli se, etten ajatelle tai odota sitä milloin palaa. Silloin ei se aika tunnu niin pitkältä.


raastavaa ikävää kuin suhteen alussa erossa oleminen teki.



Jaksamiskonsteja:

Kehitä teille (sinulle ja lapselle) paljon mukavaa ohjelmaa. Käykää jossakin - kylässä, kaupungilla, teatterissa jne. Kutsukaa vieraita jne.



Sitten eron jälkeen on taas ihanaa ja intohimoista nähdä! Ja osaa arvostaa toista eri tavalla.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat