Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kuten kämppä on paskanen kun olen yh, ei ole rahaa kun olen yh, lapset hirveitä käytöksellään kun olen yh, jne...

Eikö asia ole niin, että yh:t kuitenkin saavat niitä vapaapäiviä, silloin kun lapset ovat isällä?? Ei saa vapaapäiviä liitossa elävä äiti, vai löytyykö poikkeuksia? Luulisi, silloin kun on vapaalla lapsista niin saa ladattua akaut täyteen, niin jaksaa taas normaalia lapsiperheen arkea siivouksineen ja ruuan laittoineen?? Vai olenko aivan väärässä? Vai meneekö yh:lla kaikki vapaa-aika miehen metsästykseen ja sen takia on aivan poikki normaalin arjen alkaessa?

Sivut

Kommentit (41)

Itse olin aikaisemmin yh eikä todellakaan oo mitään herkkua olla yksin vastuussa kaikesta. Siivosin kyllä paremmin yh:na kuin naimisissa ollessani. Piti olla siistiä että kehtas tuoda poikaystävän kotiin ja et sais uuden miehen. :)

Silti sain opintoni loppuun, kodin pidettyä siistinä ja lapsen ohjattua kelpo kansalaiseksi! (tämän voin sanoa, muutaman stipendin ja hymypoikapatsaan jälkeen, (kai?).



En tunne tuollaisia ap:n kuvaamia yksinhuoltajia, mutta kai heitäkin on. Ja toiset vain tykkää valittaa on sitten perhesuhde mikä tahansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

" Joo kyl mää ymmärrän jos on yyhooo et ei millläään jaksa nostaa niitä lattialle tippuneita ranskiksia ylös viikkoihin.." tai " Mää en kertakaikkiaan jaksa pestä pyykkiä ja imuroida kun oonhan mää yyhoo.."



Kumma juttu. Mä olen avioliitossa, mutta mieheni on niin paljon töissä että elän käytännössä kuin yyyyyhooooo. Eli emme yhdessä laulain tee kaikkia siivouksia tai ruuanlaittoja. Silti me emme huku saastaan kotona. Oi että kun mä oonkin ihan supermamma kun jaksan kumartua nostamaan tippuneet ruuat lattialta. Hyvä määää.

meillä on paikat sekaisin kun kukaan ei ehdi siivota sitä tahtia kun sotketaan. Meillä on rahat tiukalla koska olen opiskelija. Minä saan kyllä vapaapäiviä lapsesta ihan silloin kun haluan mutta harvemmin tulee haluttua koska sen kanssa on ihan kivaa. Miestä ei tarvi metsästää mutta se on myönnettävä, että niitä harvoja vapaapäiviäni en kyllä käytä siivoamiseen. Lapsi käyttäytyy kaikesta huolimatta huonosti koska sillä on asperger.



Tunnen yhden yh:n. Ei se yksinhuoltajuudestaan juuri puhu, on muutakin juteltavaa.

se on kyllä toisaalta niin väärin että aina niitä yh ihmisiä puolustellaan.

Minun elämäni oli ensimmäiset 4 vuotta ekan lapsen syntymän jälkeen yhtä helvettiä... mihinkään en täältä päässyt ilman lasta koska mies ei lapsen kanssa suostunut olemaan, yksin hoidin kaiken, tuntui siltä että minulla oli tuossa vielä yksi aikuinen lapsi hoidettavana. Ei ollut tietoakaan siitä että olisi ainuttakaan vapaa päivää ollut. Joten päädyin siihen että kun mulla on töistä viikolla vapaa lapsi on puolipäivää hoidossa. jouduin kuitenkin siitäkin päivästä maksamaan koko päivän summan...

No nyt mulla ei ole ollut sitten taas 9 kuukauteen muuta kunin 4 tuntia vapaata tuosta kiljuvasta kakarasta johon menee hermot ja mies ei sitä käsitä kun on päivät töissä eikä kuule tuota huutoa...

Kaikella kunnioituksella mutta yh:na saisin ainakin jokatoinen viikonloppu sen vapaan josta olen tässä haaveillut jo pitkän aikaa ja mies ei sitä koskaan varmaan aio järjestää vaikka kuinka olen pyytänyt että jos edes yksi päivä.

Jos olisin yh kehtaisin pyytää apua muilta mutta mielestäni lasten isän kuuluu kyllä hoitaa noita lapsia ja antaa sille äidille sitä vapaata ettei pää hajoa!

Ei tulisi mieleenikään. En saa asumistukia, en alennusta päivähoitomaksuihin, kaikesta maksan täyden hinnan, vaikka olenkin yh. Elämä vaan on sellaista. Vaikka kritisoinkin sitä, että yh joutuu maksamaan yksin saman hinnan, jonka ydinperhekin maksaa lapsestaan päivähoitomaksuina. Siltikään en valita.



Eniten mua rassaa se, että ihmiset pitävät yh:ta epätoivoisena. Luulevat että yksinhuoltajat juoksevat baareissa miehiä metsästämässä ja kaikki aika kotona menee vaan itsensä hoitamiseen. Kyllä yksinhuoltajat pääasiassa viettävät ihan samanlaista elämää kuin parisuhteessa elävät.



Sellaiset yh:t, jotka vetoavat aina yksinhuoltajuuteensa ovat katkeria ja muidenkin yksinhuoltajien maineen pilaavia luusereita.

En viitsi toistaa itseäni esittäen jotakuta muuta, kuin olen. Eli keskustelu on aika lailla tyssännyt siihen, että ap. yrittää itse vastailla itselleen.



Tämä on toki paljon käytetty tapa palstalla, mutta normaalisti sitä harrastavat osaavat muuttaa tyyliään niin paljon, että ' keskustelu' on ihan hauskaa seurattavaa.



Vierailija:

Lainaus:


Ota kantaa asioihin ja päde kielioppimussutuksellas sielä äidinkielentunnilla.




äidillä olisi vapaata. Itse teen 4-vuoro työtä ja lapset isällään joka toinen viikonloppu, jolloin useimmiten olen töissä. Eli se siitä ap:n mainitsemasta ruhtinaallisesta vapaasta!!

Samoja kielioppivirheitä, sama tyyli. Hmmm...





Vierailija:

Lainaus:


" Joo kyl mää ymmärrän jos on yyhooo et ei millläään jaksa nostaa niitä lattialle tippuneita ranskiksia ylös viikkoihin.." tai " Mää en kertakaikkiaan jaksa pestä pyykkiä ja imuroida kun oonhan mää yyhoo.."



Kumma juttu. Mä olen avioliitossa, mutta mieheni on niin paljon töissä että elän käytännössä kuin yyyyyhooooo. Eli emme yhdessä laulain tee kaikkia siivouksia tai ruuanlaittoja. Silti me emme huku saastaan kotona. Oi että kun mä oonkin ihan supermamma kun jaksan kumartua nostamaan tippuneet ruuat lattialta. Hyvä määää.




ja nyt tässä viimeisen 2 kk:n aikana olen saanut tuon ukonkin päähän menemään että millasita minulla on... mutta luojan kiitos pääsen elokuussa takaisin töihin ja elämä alkaa taas menemään paremmin.

Ei tuossa miehessä kuitenkaan mitään muuta vikaa ole hyvä mies, ei juo viinaa, ei lyö yms... hyvä isä lapsille mutta minua pitää jotenkin itsestään selvyytenä.

Ei kylläkään enää niin paljoa kun sanoin että jos tavat ei ala muuttua niin olen ottanut selvää asumus/avioerosta... ja se jotenkin " herätti" miehen, on ollut kuin toinen mies sen jälkeen.

HIljaa hyvää tulee... mutta takarajana on syksy, jos näyttää siltä että asiat ei pysyvästi muutu niin sitten lähden ja mieskin tietää sen.

T:21

Olen neljän pienen yh ja lapset eivät ole koskaan isällään.

Olen lasten kanssa 24/7 enkä silti valita asiasta.



Toki meillä on joskus sekaista mutta omapa on asiani. Kun tulee vieraita niin silloin koti jo kiiltääkin. En vaan viitsi ottaa stressiä jostain siivouksista.

Läheskään kaikilla näin ei ole, ja kuten muutama kertoi aiemmin, on olemassa myös vuorotyötä tekeviä yh:a jotka saattavat olla nuo " vapaat" töissä.



Ryhtykää, kateelliset, ihmeessä yksinhuoltajiksi. Tämä yksinoleminen on niiiiin kivaa!

Mulla on pari kaveria jotka on patalaiskoja ja elää parisuhteessa, kämppä rempallaan.

Yks eronnu joka ei anna lastaan isälle vaan isä tulee tapaamaan lasta sovittuna aikana muutamaksi tunniksi (riitelemään) ja kämppä on kunnossa.

Sitten löytyy yks joka ei välitä mistään mitään ja on yh ja kaikki on paskaa ja se on ihan ok koska on yh.

rahaa ei ole liikaa, mutta toimeen tullaan. Lapsille ei ole isää, joka ottaisi heitä luokseen, haudalle heitä tuskin voin jättää hoitoon?

Mulla ei myöskään ole sisaruksia eikä ollut puolisollanikaan. Ollaan ainoita lapsia. Puolison vanhemmat ovat myös jo kuolleet. Omat vanhempani eivät voi katsoa lapsia, koska isäni toimii jo äitini omaishoitajana tämän vakavien sairauksien vuoksi. Tukiverkostoni on siis todella olematon.

Mutta olen henkisesti tähän tyytynyt. Nyt elän lapsille ja lasten kanssa ja kun he kasvavat on sitten aikaa itselleni...

Ei tämä yh-elämä aina ole kevyttä, mutta ei kai se ole mikään syy valittaakkaan kokoajan.

Mutta antaisin vaikka mitä, jos saisin puolisoni takaisin jakamaan tämän arjen ilot ja surut kanssani.....

Eihän kaikki yh:t ole eronneita, myös LESKET ovat yksin lastensa kanssa! Eli ei siis isää jonka luo lapset välillä laittaisi että saa akkunsa ladattua... Kasva ap vähän ja tule sitten vasta esittämään mielipiteesi kun jostain jotain tiedät!!!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat