Tulistuva lapsi, kumpi on oikea tapa toimia kiukkukohtauksissa?

Vierailija

Esimerkki: ollaan lähdössä jonnekin ja lapsi 5v alkaa vinkua, että hän ei tahdo tota takkia vaan ton toisen, huutaa ja ulvoo ja sen jälkeen haukkuu miten äiti on tyhmä ja kotona tyhmää jne.



Minä sanon että nyt pistät suun kiinni ja sen takin päälle jonka käskin ja vauhdilla (tai jäät kotiin marisemaan). Lapsi pistää nyyhkien takin päälle ja tulee perässä.



Mies sen sijaan on sitä mieltä, että minä olen aivan liian julma. Hänen mielestään pitäisi rauhassa odottaa kunnes kiukkukohtaus on ohi, halata ja sanoa ettei ole hätää. Kysellä miksi lapsi tahtoisi sen tietyn takin mieluummin ja rauhassa selittää miksi itse päätyi siihen toiseen. Itselläni ei hermo eikä aika riitä moiseen ja minusta lapsen nyt vaan yksinkertaisesti on opittava tottelemaan aikuista ilman että pitää rauhoitella ja selitellä joka asiaa.



Mitä mieltä olette?

Kommentit (4)

Vierailija

Itse toimin juuri niinkuin sinä. Mutta miehesi tapa kuulostaa sellaiselta johon haluaisin pyrkiä.



Mutta tosiaan ei aina ole aikaa odottaa ja keskustella rauhassa.

Vierailija

Meillä on 5-vuotias, joka saa välillä just tollasia kohtauksia. JOs ollaan vaikka kerhoon lähdössä, ja lähtöä tekemässä on myös 3-v ja vauva, niin ei siinä todellakaan ruveta juurta jaksain setvimään esikoisen sielunelämää, vaan matkaan on päästävä.



Mutta totta kai jos tilanne antaa periksi, niin asian voi ottaa rauhassa ja ajan kanssa. Ja ainahan sitä voi asiaan palata myöhemmin. Mutta ei sitä tosiaan aina ole mitenkään edes mahdollista toimia kuten miehesi ehdottaa, eikä mun mielestä tarvitsekaan.

Vierailija

Eli tuossa esimerkiksi vaikka näin:

"Et sinä nyt voi pistää sitä hyvää takkia päälle kun mennään sellaiseen paikkaan missä takki voi sottaantua. Nyt pistät ton toisen takin päälle ja tulet ennen kuin myöhästytään". Ja jos lapsi edelleen valittaa ja vonkuu niin sitten voisi sanoa, että "tule nyt reippaasti, minä menen jo edeltä".



Eli ei suoraa päätä tyrmätä kaikkea mitä lapsella olisi sanottavana, mutta ei myöskään anneta lapsen pompottaa.



Tietysti irl tulee sorruttua itse kunkin siihen "nyt vauhtia ja suu kiinni tai jäät kotiin". Ja minusta se ei ole kovin paha, ihan hyvä oppia toimimaan ryhmässä muiden ehdoilla myös.

Vierailija

Lainaus:

Meillä on 5-vuotias, joka saa välillä just tollasia kohtauksia. JOs ollaan vaikka kerhoon lähdössä, ja lähtöä tekemässä on myös 3-v ja vauva, niin ei siinä todellakaan ruveta juurta jaksain setvimään esikoisen sielunelämää, vaan matkaan on päästävä.



Mutta totta kai jos tilanne antaa periksi, niin asian voi ottaa rauhassa ja ajan kanssa. Ja ainahan sitä voi asiaan palata myöhemmin. Mutta ei sitä tosiaan aina ole mitenkään edes mahdollista toimia kuten miehesi ehdottaa, eikä mun mielestä tarvitsekaan.




Juuri näissä tilanteissahan lapsi oppii, ettei koko maailma pyöri hänen ympärillään!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat