Vierailija

Lastenlaulu kai.. Sanat menee jotenkin näin: On lehmä-äidillä suru suuri, sen vauva on tuhma ja oikkuilee. Se katsoo äitiään alta kulmain ja jaloin heiniä heittelee... Mitä varten meillä heiniä syödään, ei koskaan pullaa ja kahvia saa. Minä tahdon kahvia, kuuletko äiti jne...



Äitini tätä lauloi paljon, kun olin pieni. Myöhäistä häneltäkään sanoja tähän kysellä, kun on jo kuollut. Olisi tosi mukava omille lapsille tuota hoilata, jos vaan sanat muistaisin :) Googlettamallakaan en löytänyt, enkä koskaan ole missään muualla laulua kuullut.



Erittäin kiitollinen olisin, jos joku tietäisi sanat tähän!

Kommentit (9)

oikein kurkkaamassa mikä listan tilanne on, itse kuulun siihen, tosin en ole taas aikoihin siellä käynyt. Hieman hiljaiselta vaikutti, mutta kyllä sinne viime kuussakin oli n30 viestiä tullut :) Aika mukavasti tuntuu sieltä laulunsanoja löytyvän.



Sinne pitää tosiaan rekisteröityä, mutta jos esim. kuulut johonkin muuhun yahoon- listaan, niin samat tunnuksethan käy myös tuonne. Rekisteröityminen on helppoa ja pääset listan jäseneksi heti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mutta sinne pitää vissiin ensin rekisteröityä/liittyä..? Ja mikäli oikein ymmärsin, sinne ei ole varmaan vuoteen tullut yhtään uutta viestiä..

Tässä sanoja. En ehkä ihan joka sanaa oikein muista, mutta aika paljon:

On lehmä-äidillä suru suuri, sen vauva on tuhma ja oikkuilee. Se katsoo äitiä alta kulmain ja jaloin heiniä heittelee. / "Miks meillä aina heiniä syödään, miksei koskaan pullaa ja kahvia ssa? Minä tahdon kanhia, kuuletko äiti? Kyllä kahvi varmasti lihottaa". / "Ei lehmien vatsalle kahvi sovi, kun vanhenet, sinä toki huomaat sen. On ihmisillä niin huono maku, toki toista on maku lehmien". / Näin jatkui kasvastus navetassa. Koko päivänä vauva ei mitään syö. Yhä heinätukko on sillä eessä, kun viimein saapuu ilta ja yö. / Voi miten sillä on paha olla, miten nälkä vatsassa kurniikaan. Pään äidin kylkeen se hiljaa painaa: "nyt kiltisti syön, jos syödä saan". / Niin palasi rauha ja sopu läävään. Ja vielä heiniä täynnä suu nyt nukkuu vierellä äidin armaan, tuo pieni, kylläinen vasimuu.

Tämä runo on julkaistu 40-luvulla tai aivan 50-luvun alussa joko Kuluttaja-lehdessä tai sitten jossakin meijerien julkaisussa. Jälkimmäinen tuntuu mahdollisemmalta, koska lehmästä puhutaan. En muista, että kyseessä olisi ollut laulu. Muistan kyllä runoon liittyviä värikuvia lehmästä ja vasikasta. 

Olen itsekin koittanut metsästää tästä julkisusta edes kopiota. Lasten- ja nuorten kirjakokoelmistakaan ei ole löytynyt. Jos olet saanut tämän kopion jostakin, voisitko ilmoitella.

Saman ajan iki-ihanan runokirjasen "Pennun huima Afrikan-matka" onnistuin löytämään ja sain sen lainaksi, otin värikopiot ja sidoin ne kirjaseksi. Tätä pitkää runotarinaa on sitten ulkomuististakin lausuttu esim. junamatkoilla suvun pienokaisille. Lastenlapset oppivat illalla sängyssä pyytämään sitä, kun sen avulla ikävä nukkuminen siirtyi vähän myöhemmäksi.

Olen huono laulaja. Se voi selittää, etten muista lehmärunoa sävelletyksi. Laulele innolla ja mukavaa kevättä sinne.

 

 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat