Vierailija

Onko kellään ollut raskausmyrkytystä. Mulla rv 38+3 ja viime viikolla löyty korkeat rr arvot 150/100. KOvat turvotukset on ja painoa tullut 6kg /3vko. Mutta muita oireita ei ole ... siis ei proteiinia eikä kipuja. Onko kokemusta. Seuraileeko ne vain vai saattavatko lähteä käynnistämään synnytystä?

Kommentit (9)

Vierailija

Ai riittääkö kaksi kolmesta oireesta? Minulla oli kova turvotus ja korkea verenpaine ja Jorvissa sanottiin, että ei ole raskausmyrkytystä, koska ei ole proteiinia virtsassa. Lapsen hengenmeno oli lähellä synnytyksessä.

Vierailija

Silloin kun tiesin odottavani, tiedostin myös samalla hetkellä, että minä tulisin kuulumaan siihen riskiryhmään, joilla mitä varmimmin puhkeaa raskausmyrkytys. Olihan kolmella siskollani ollut sew erittäin pahana, sekä äidilläni (vietti meidän kaikkien neljän lapsen kanssa viimeiset 4kk sairaalassa ja synnytys lopulta käynnistettiin). Heillä oireet olivat olleet hyvin selkeät; turvotusta, näkivät tähtiä ja välillä näkö meni aivan kokonaan, virtsassa olevat arvot olivat huipussaan jne... heiltä kyllä löytyi siis kaikki raskausmyrkytykseen liittyvät oireet.



Kun siis tiesin odottavani, aloitin heti välittömästi suolattoman, rasvattoman ja sokerittomna ruokavalion (joka oli todella vaativaa ja työlästä, mutta tehosi), liikuin säännöllisesti mutten liikaa, ja kävin kerran viikossa neuvolassa virtsakokeessa (heisän käskystä, sillä kuuluinhan siihen riskiryhmään).

Minulla ei ollut yhtään turvotusta (ei koko raskauden aikana), voin erittäin hyvin, en ollut väsynyt, virtsan arvot olivat aina huippuhyvät jne. Ei siis mitään raskausmyrkytyksen oireita ja kaikki meni todella hyvin.



Ollessani sitten rv39 sydänkäyrässä sairaalassa (minua siis tarkkailtiin todella hyvin riskin takia), kätilö sanoi minulle, että minun pitäisi nyt seurata oireitani nyt hyvin tarkkaan, ja jos niitä vähääkään ilmenee, niin olisi syytä lähteä heti sairaalaan; ei edes soittoa kysyäkseen, pitääkö tulla, vaan heti! Kyseisessä sydänkäyrässä ei mitään havaittu ja virtsakokeen tuloksetkin olivat taas huippuhyvät, verikoe täydellinen, mutta siitäkin huolimatta he huomauttivat olemaan nyt erityisen tarkka. Luettelivat KAIKKI mahdolliset oireet, ja yksi niistä oli mm. pahoinvointi.



Lähdimme mieheni kanssa hyvillä mielin kotiin, olihan kaikki hyvin, ja menimme illalla normaaliin tapaan nukkumaan. Juuri nukahtaessa tunsin itseni hieman huonovointiseksi, ja tästä johtuen nukkumiseni oli sellaista koiran unta. Parin tunnin päästä kuiskasin miehelleni, että voin hieman pahoin, ja hän pomppasi ylös sängystä ja alkoi etsimään itselleen ja minulle vaatteita. Puolisen tuntia kinasin vastaan, mutta lopulta hän sai minut lähtemään sairaalaan, ja olimme siellä 15min yli puolen yön. Minut otettiin heti ystävällisin katsein vastaan, kerroin tuloni syyn ja he ohjasivat minut istumaan ja hakivat kokeneemman kätilön paikalle. Hän kehaisi, että erittäin hyvä kun tulimme heti, kun ilmeni vähääkään oireita... (olin 2h salaa kärsinyt siitä pahoinvoinnista, ennen kuin suostuin edes kertomaan miehelleni.)

Kätilö laittoi minut sydänkäyrään, mittaili samalla verenpainettani ja antoi minulle lehtiö, johon piti suorittaa liikelaskenta, jota hän vertasi sitten käyrään jne. Tunnin siinä makailin, jonka jälkeen tuli lääkäri (gynekologi) paikalle, tutki minut ja käski jäädä osastolle yöksi. Kertoi, että mitä ilmeisemmin minulle on tuota pikaa puhkeamassa toksemia (raskausmyrkytys), joten minua nyt seurattaisiin koko yö, ja aamulla hän tulee katsomaan tilanteen ja tekemään päätöksen, käynnistetäänkö synnytys... hui!



Voitte uskoa etten tuona yönä nukkunut silmäystäkään (saattoi myös johtua piuhoista johon olin kytkettynä).



Aamulla sama ystävällinen lääkäri tuli luokseni, pyysi mukaansa, ultrasi minut, katsoi käyriä ja arvoja joita koko yön minusta otettiin, ja sanoi ystävällisesti; " sikiö voi tällä hetkellä todella hyvin, mutten halua jättää mitään sen varaan, että hänen tilansa huononee, joten käynnistäisin synnytyksen heti tänään..."

Ihana lääkäri, kaikki oli hyvin, mutta hän ei halunnut ottaa mitään riskiä, että tila muuttuu!!



Hän päästi minut kotona käymään, ja pyysi tulemaan takaisin klo:12. Mieheni haki minut kotiin, kävimme ostamassa turvakaukalon pikkuisellemme valmiiksi (se oli vielä hankkimatta, sillä olihan tässä vielä aikaa synnytykseen...) ja hain kotoa hygieniavälineeni ja hyvän kirjan, sillä jotenkin osasin aavistaa, että käynnistys voi kestää, ja kestää...

Niinpä lähdimme takaisin sairaalaan. Oli hassu tunne; " nyt sitä ollaan menossa synnyttämään..." :D Voi sitä onnen tunnetta!!!



Ihana kätilö otti minut taas vastaan, ohjasi meidät käynnistyhuoneeseen (aivan ihastuttava iso huone parisänkyineen päivineen jne.) ja pyysi meitä suorittamaan nis-testin ja kiinnitti minut sydänkäyrään. Puolen tunnin nis-testin jälkeen hän laittoi minulle sytoteekkitipan ja tarkasti paikkani. Kaikki oli o.k, olin auki jo 4cm (kuten 2kk takaperin, olin auennut huomaamattani ilman mitää supisteluita) ja paikat näyttivät kuulemma hyvin kypsiltä. (Voisikohan tässä vaiheessa kiittää tuota saunaa ja seksiä, johon olin mies " raukkani" patistanut jo parin kuukauden ajan useita kertoja päivässä?)

Supistuksen supistusta en, saanut, vaikka koko päivän tippaa sain ja annosta nostettiin. Iltaan mennessä sain jo täyttä annosta, ja minulle annettiin lopulta yötä vasten ensimmäinen annos " sitä käynnistytablettia" (en muista enää nimeä). Yöllä ei tullut yhden yhtäkään supistusta, ja taas aamulla jatkettiin tablettien lisäämistä kohdun suulle. Tällä tavoin jatkettiin vielä 2vrk, ja huom! piuhoihin koko ajan kytkettänyt, eli sain vain maata, ja maata liikkumatta... kyllä vaati pitkää pinnaa. :)

Onneksi mieheni asui kanssani siellä huoneessa, joten aika kului mukavammin. Ja kun sain joka päivä kävellä yht. 1/2h, niin tuolloin kävelin onnesta soikeana sairaalaa ympäri mieheni kanssa, ja nautin kesän lämmöstä.



Kun tabletti-käynnistytä oli tehty 2,5vrk, niin sain ensimmäisen supistuksen. Se kylläkin tuntui vain " kuin pieru olisi kirtänyt mahassa" .

Yökätilö juoski katsomaan minua ja huusi " noniin, nyt sinulla on sitten kunnon supistus käynnissä" , kurkkasi tilanteen ja tokaisi, " no nyt sinä sitten synnytät..." ja pyysi siirtymään saliin. ;)

Keräsimme tavarat kasaan, ja ihmettelin kovasti, että nytkö minä synnytän, ja tepastelin saliin.



Kävin vielä vessassa, kipittelin synnytyspöydälle, ja hyppäsin siihen. Alavatsaan pisti vain hieman, mutta supistus oli kuulemma käyrän mukaan voimakas. Siinä pöydällä tunnin ajan makoilin ja juttelin mieheni kanssa, hieman sitä mahaa pisti, ja taas juttu luisti.

Kun tunnin olin viettänyt salissa, tuli kätlö ehdottamaan, haluaisinko kokeilla mitään kivunlievitysmenetelmiä. Ja koska en itseäni kipeäksi tuntenut, niin päätin aloittaa ihan vain suihkusta ja kätilö pyysi soittamaan kelloa, jos tarvitsisimme häntä.



Kävelin suihkun luo, riisuin sairaalamekkoni ja silä hetkellä... tunsin, kuinka se lapsi tulisi NYT ulos. Juoksin kyyryssä takaisin sängylle, sillä tuntui kuin hän olisi ihan juuri tippunut sieltä ulos, ja heittäydyin selälleni ikään kuin sillä tavalla olisin saanut pidettyä hänet sisälläni.

Kätilö tuli paikalle ja kurkkasi, ja kyllä vain, pää oli jo puoliksi ulkona. :D

Sitten ei muuta kuin sängyn pääosa yläasentoon, soitettiin kakkoskätilö paikalle, ja minulle sanottiin, että " nyt voisit alkaa sitten ponnistamaan" . (Käynnistyksessä on se " hyvä" puoli, että lääkkeet aiheuttaa ns. yhtäjaksoisen supistuksen joissakin tapauksissa, kuten minulla, eli supistusta ei tarvinnut odotella, vaikken niitä tuntenutkaan.)



Vedin syvään henkeä, tartuin polvistani kiinni ja työnsin! Ja siinä hän oli; yhdellä työnnöllä kokonaan ulkona. Pieni sinertävänpunainen kippurassa oleva tyttöni. <3

Täyden kympin tyttö oli syntynyt, jolla oli kaikki hyvin!! <3



Olisiko siis tyttärelläni ollut näin hyvä elämän alku, jolleivat sairaalanhenkilökunta olisi olleet näin tarkkoja, ja pelanneet varman päälle?

Vierailija

Minulla ei edes tullut ns. " oikeata" raskausmyrkytyksen oiretta, vaan syyksi riitti pelkkä pahoinvointi, niin tilani huomioitiin heti, ja haluttiin pelata varman päälle.



Menihän kaikki sitten loppupeleissä hyvin?



t:6

Vierailija

ja vauva jouduttiin elvyttämään. Vauva toipui kuin ihmeen kaupalla synnytyksestä eikä magneettikuvauksessa näkynyt hapen puutteesta johtuvia vaurioita. Vähän liian tipalle meni kuitenkin lapsen elämä.



Nyt vauva voi onneksi hyvin, mutta kirjoitan siksi tänne, että toivoisin kaikkien äitien vaativan hoitoa, jos heillä on raskausmyrkytyksen oireita.

Vierailija

Jos kerran pissassa ei ole proteiinia eikä sinulla ole kipuja ja olo on muutenkin hyvä.



Riippuu toki paljon lääkäristä kenen vastaanotolle satut päätymään asian tiimoilta.

Vierailija

ja valkuaista virtsassa ja näin " tähtiä" välillä.

Mulla käynnistettiin 5 päivää ennen laskettua-aikaa ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sitä valkuaista jouduin viimesen viikon vai kaks ite tarkkailemaan päivittäin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat