Suhtauduin virpojiin ihan positiivisesti kunnes...

Vierailija

Eräänä palmusunnuntaina pari vuotta sitten olin juuri WC:ssä, kun ovikello soi, enkä heti ennättänyt ovelle. Lapset rupesivat POTKIMAAN oveamme. Lähtivät pois ennen kuin ehdin avaamaan. Sen jälkeen en virpojille ole oveani avannut.



Ennen näitä potkijoita ovellamme oli käynyt virpojia, jotka eivät olleet pukeutuneet mitenkään erityisesti eivätkä edes koristelleet oksia, joilla virpoivat. Siis silkkaa karkinkerjäämistä. Puhumattakaan siitä, että kysyisivät lupaa virpomiseen ja kiittäisivät jotain palkaksi saadessaan.



Eli ei meille enää virpojia, kun ei käytöstapja kerran osata.

Kommentit (2)

Vierailija

Meidän lapset kävivät virpomassa. Olivat pukeutuneet. Suunnittelivat pitkään asujaan. Oksia tehtiin useampana päivänä, lapset tekivät, mutta myös äiti auttoi vaikeimpien koristeiden kanssa. Työtä oksien tekemisessä oli kovasti.



Lapset soittivat ovikelloa, jos kukaan ei avannut, soitettiin vielä uudestaan. Jos edelleenkää kukaan ei avannut, lähdettiin pois. Jos ovi avattiin, lapset kysyivät saako virpoa ja luvan saatuaan virpoivat ja antoivat oksansa. Palkkioksi lapset saivat pääsiäismunia ja karkkia. Jos joskus palkkioksi on tullut myös hedelmiä ja nekin on otettu ilolla vastaan. Kuulin lasten myös jutustelevan, että jos jollain ei ole mitään annettavaa, niin oksan saa siitä huolimatta, kiitos riittää.



Vaikutti, että lapset otettiin ilolla vastaa ja heitä jututettiin ja valokuvattiin monella ovella.



Tiedän tämän kaiken, koska seurasin virpomista vähän matkan päästä. Vaikka virpomispaikat ovat tuttuja jo edellisiltä vuosilta, lähden kuitenkin mukaan, kuntoinen virpoja on vasta 5 vuotta.



Kaikki virpojat eivät todellakaan ole epäkohteliaita. Epäkohteliaita kyllä löytyy, sen teidän, mutta niitä löytyy myös virvottavissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat