Itku on taas herkässä... käytiin jälkitarkastuksessa.

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Ennen fyysistä tarkastustani käytiin lääkärin kanssa läpi syitä ja seurauksia, jotka olisivat aiheuttaneet lapsiveden menon rvkolla 21. Pienestä tytöstämme ei ollut ruumiinavauksessa löytynyt mitään rakenteellista vikaa. Eikä minusta otetuissa verikokeissa ollut mitään selitystä asiaan.



Istukka oli irronnut/revennyt... olikohan se niin, että siinä oli joku hyytymä. Ja vauvalla oli aivoverenvuoto. Kamalalta tuntui kun kuulin sen. Siinä vaiheessa itku tuli. Lääkäri ei pystynyt sanomaan, mikä on aiheuttanut minkäkin. Eli onko istukan repeäminen aiheuttanut aivoverenvuodon? Vai onko lapsiveden meno ollut vauvalle niin stressaavaa, että se on aiheuttanut aivoverenvuodon? Ei me osattu miehen kanssa kysyä oikein mitään... Oltiin vaan ja kuunneltiin. Vasta kotimatkalla tuli mieleen miljoona kysymystä.



Joudun vielä kuitenkin kuukauden päästä taas verikokeisiin, suljetaan pois " jotakin juttuja" . Liittyi jotenkin veritulppa-riskiin. Ja niitä tuloksia voi joutua odottamaan jopa kuukauden. Mä en jaksa tätä odottamista. Kun kysyin uudesta raskaudesta, niin vastaus oli " että mitään estettä uuteen raskauteen ei ole, mutta hyvä olisi kuitenkin odottaa niiden seuraavienkin kokeiden tuloksia." Kivaa elää tällaisessa piinaavassa epävarmuudessa. Nyt mä alan miettimään seuraavaksi, että kuolenkohan mä ensi yönä veritulppaan. Mua kiukuttaa ja itkettää ihan pirusti. Miksi elämän pitää olla niin vaikeeta ja epäoikeudenmukaista.



On varmaan sekavaa lukea tätä, varsinkin jos ei ole mun juttuja aikaisemmista ketjuista lukenut. Tää palsta on vaan sellainen henkireikä. Kanssasisaret, ette tiedä miten isona tukena olette, kun vaan saan teille kirjoittaa. Kiitos.







Kommentit (6)

Vierailija

Hei vm 69, voimahalaukset ((())). Nyt on taas rankkaa, mutta toivottavasti kaikki selviää parhain päin. Jos vaikka olis tukostaipumusta, on siihenkin onneksi hoito mahdollisuuksia. Toivottavasti ei kuitenkaan olis. Olen pahoillani, että syy ei selvinnyt :(. Meillä selvisi syyksi napanuoran solmuun meneminen, ja täytyy sanoa, että tuon diagnoosin jälkeen olen ollut vähintään yhtä suruissani kuin aikaisemminkin. Niin turha syy, ja niin epätodennäköinen..ja tuon takia menetimme pienen tyttömme (rv:lla 17). Mutta jokaisen meistä on vain eteenpäin taaplattava päivä kerrallaan. Yritetään jaksaa.

Meille sanottiin, että saa yrittää taas raskautta ekojen menkkojen jälkeen siinä tapauksessa, että ne ekat menkat ovat " normaalit" . Me ei ainakaan odotella...mutta toisekseen tuskin tulen helposti raskaaksi, kun en aikaisemminkaan ole tullut.

Terkut Lapaniina! Voimia sinullekin ((()))



t. Meri05

Vierailija

kyllä sinua koetellaan. Ei sitä osaa kysyä mitään järkevää itse lääkäritilanteessa, kun on pää sekaisin ja surusta turtana. Ehkä sinun kannattaisi oman mielenrauhasi takia soittaa kyseiselle lääkärille nyt uudestaan, kun olet rauhassa miettinyt asioita, joita haluaisit vielä kysyä. Uskon, että lääkäri sinun tilanteessasi on halukas neuvomaan ja kertomaan kaikki sinulle tärkeät asia ja tulokset. Ei tarvitsisi turhaan enää tässä surun keskellä miettiä mitään veritulppia ym.

Olen kyllä monet itkut itkenyt sinun tarinaasi lukiessani. En pysty kuvitella tuskasi määrää, mutta voin vain lohduttaa, että lopulta kuitenkin, vaikkei nyt uskoisi, aika parantaa, vaikka siihen voi mennä kauan. Mutta se aika tulee vielä. Sinullekin. Että jaksat taas iloita, ja olla onnellinen. Suru pysyy aina mukana, mutta sellaisena, että sen jaksaa kestää.



Voimia ja uskoa tulevasisuuteen toivoen,

Mondis

(*yrittää itsekin katsoa kyynelten läpi eteenpäin*)

Vierailija

huomasin vasta nyt sun tämän viestin, kun kirjoittelin jo tohon toiseen ketjuun (siihen kuinka kauan kestää että on surullinen mieli) noista tulppajutuista, mutta se ei perustu mihinkään omakohtaiseen kokemukseen. Täällä meillä päin pidetään puolta vuotta vähimmäisaikana ennen uuden raskauden yrittämistä. En mene vannomaan, että minunkaan pääni noita suosituksia kestää. Tunnen siis syvää sympatiaa sua kohtaan, ilman totakin viivytystä ja lisähuolenaihetta on ihan tarpeeksi käsiteltävää juuri nyt.

Voimia.

Vierailija

Olen jo rauhoittunut siitä, kun aloitukseni kirjoitin. Oltiin miehen kanssa ulkona puita halkomassa. Siinä tuli suurin kiukku ulos.



Nyt on taas ilta jo pimentynyt ja kynttilä sytytetty pöydälle. Kun sain tuon harmituksen ja kiukun pois mieltä painamasta, voin taas ihan vaan rehellisesti surra.







Vierailija

Elämä ei ole oikeudenmukaista sen olen todennut monta kertaa elämäni aikana. Kaikenlaiset kahjot tekee lapsia ja ne jotka hoitaisivat lapsensa kunnolla eivät välttämättä saa lapsia.

Lapsensa menettäminen on kamalaa vaikka se olisikin vasta vatsassa kasvava sikiö.



Toivotan voimia ja jaksamista isojen halausten kera sinulle!!!!



Onneksi on tosiaan tämän kaltainen paikka missä purkaa mieltä ja suruja!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat