Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten suhtautuisitte, jos esim. läheisen sukulaislapsen vanhemmat...

Vierailija

...ilmoittaisivat, että eivät laita lasta kouluun ollenkaan?



Siis joku sellainen perhe, jonka kanssa olette yleensä paljon tekemisissä ja aika läheisiäkin. Olisiko iso shokki? Vaikuttaisiko kanssakäymiseenne?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Samaa mieltä ollaan siitä, että lapsia kasvatetaan maailmaa varten. :)Näkemysero on sitten siinä, että minusta koulu ei ole siihen paras vaihtoehto.



Koulun sosiaalinen ympäristö ei minusta vastaa " oikeaa maailmaa" . Minusta ihannetilanteessa lasten tulisi saada kasvaa " keskellä kylää" - kaiken ikäisten ja kaikenlaisten ihmisten kanssa sosialisoiden, luontevissa tilanteissa. Ei siis vain kotona.



(Koulun ainoa vaihtoehto ei suinkaan siis ole se, että istutaan vaan oman perheen kesken kotona neljän seinän sisällä. Tavoite on, että tulemme jatkamaan vilkasta sosiaalista elämää, hyödyntämään kaikenlaisia kodin ulkopuolelta löytyviä aktiviteetteja, matkustelemaan, harrastamaan, käymään ehkä yksittäisiä kursseja jne.)



Koulumainen asetelma - n. 30 oppilasta ja se yksi auktoriteetti ja valtiolta tulevat ohjeet siitä, miten päivät on vietettävä - muistuttaa itseäni jotenkin siitä, että ihmisistä halutaan kouluttaa työelämää varten lähinnä kuuliaisia. Ihmisiä jotka ovat valmiit tottelemaan auktoriteettia ja tulemaan toimeen suuressa ryhmässä; tekemään sitä, mitä

Lainaus:

pitää

tehdä, silloin kun

Lainaus:

pitää

tehdä, ja nimenomaan

Lainaus:

sen takia, että pitää tehdä

. Varmaan liioittelen, mutta tuo on siis oma mielleyhtymäni. Itse en missään tapauksessa lastenkasvatuksessa pyrkisi tuohon. Tahdon, että tulevaisuuden työelämääkin ajatellen lapseni kasvaisivat siihen, että löytävät itse motivaationsa (eivät siis tee työtään vaan siksi, kun pomo käskee). Toivon, että osaavat etsiä muitakin, kuin valmiiksi tallattuja polkuja; että osaavat asettaa itse itselleen tavoitteita ja ovat oppineet itsekurin, jonka avulla itse pyrkiä omiin tavoitteihinsa. Nämä siis olisivat omia toiveitani lapsilleni sinne " oikeaan maailmaan" .



Koulussa monet asiat opitaan nimenomaan koulua varten. Niiden opiskelua perustellaan sillä, että niitä kuuluu oppia koulussa. En siis mitenkään vastusta yleissivistystä (päinvastoin), mutta toivoisin, että meillä ei koskaan tarvitse tuhlata aikaa vain siksi, että jokin asia pysyisi muistissa seuraavaan kokeeseen saakka. Tahdon, että oppimisella säilyy jokin mielekäs funktio. Eli että vaikka oppiminen on mukavaa ja sitä voi tehdä sen itsensä vuoksi, sen toinen tehtävä on löytää tiedot ja taidot milloinkin eteen tulevaan tarpeeseen. Tällainen on minusta siellä " oikeassa maailmassakin" kaikkein tärkeintä: jos tarvitaan jokin uusi tieto taikka taito, se osataan opetella tätä tarkoitusta varten.



Ja kyllä se kotikin on osa ihan sitä samaa oikeaa maailmaa.



Taisin itsekin vähän eksyä aiheesta ja poukkoilla...



ap

Vierailija

Minuakin ajatus kotiopetuksesta kiehtoo, mutta ei löydy tarpeeksi rohkeutta siihen. Ja miehen käännytyskin olisi valtava urakka, joten lapsemme menee kouluun -tosin pienee kyläkouluun.

Vierailija

Amerikkalaisista rasisteista, joiden lapset ei olleet koulussa, jotteivat olisi joutuneet tekemisiin " ei-puhdasrotuisten" kanssa... :(



Toisaalta, jos olisi kyse sukulaisperheestä, koittaisin ymmärtää syyt jos ne mulle kerrottaisiin.



Vaatii kyllä aika paljon kotiopettajilta, sinäkö jäisit opettamaan kotiin? (En nyt jaksanut lukea kaikkia viestejä huolella)

Vierailija

Ja juu, minä olen kotona tällä hetkellä, ja varmaankin suurimman osan aikaa tulevaisuudessakin. Tosin ei se tarkoita, etteikö mieskin olisi ihan yhtä paljon juonessa mukana. Meillä on tosi erilaiset vahvuudet ja toivottavasti voimme hyödyntää kumpiakin.



ap

Vierailija

Ikäistensä seuraa lapsi saa muuallakin kuin koulussa ja minä en usko, että lapsille on suurtakaan hyötyä siitä, että heitä vertaillaan toisiinsa. Mitä hyötyä lapselleni olisi siitä, että hän tietäisi olevansa parempi maantiedossa kuin Maija ja huonompi biologiassa kuin Matti? Etenkin kun koulussa mitataan vain sitä, kuinka hyvin kykenee istumaan hiljaa paikallaan, tottelemaan sääntöjä ja muistamaan koealueen ulkoa kokeeseen asti.

Siis näin niin kuin kärjistäen.



Minä uskon, että koulu opettaa lapsen vain olemaan kyselemättä. Jonkun huippuinnostuneen ja modernin opettajan luokalle uskaltaisinkin lapseni lähettää, mutta ainakin tässä kaupungissa lapsi istuisi luokassa melkein 30:n muun lapsen kanssa vaikka opettaja olisi kuinka hyvä.



Kaikille ei sovi istua paikoillaan ja totella kolmen vartin pätkissä. En näe mitään syytä laittaa lastani sellaiseen myllyyn puutteellisen sivistyksen vuoksi. Uskon hänen (myöhemmin heidän) saavan paremman opin kotona, jossa ei opita jotta pärjättäisiin vertailussa tai koska täytyy, vaan koska tieto on hieno asia.



Koulussa oppii monia asioita, joita minusta ei tarvitse oppia. Missä ihmeen tilanteessa aikuinen ihminen tarvitsee sitä taitoa, että osaa olla hiljaa ja totella käskyä kolmenkymmenen samana vuonna syntyneen kanssa, vaikka saatu käsky olisi järjenvastainen? Armeijassa?

Ei sitä varten minusta tarvitse yhdeksää vuotta koulussa:)



14 vai mikäs se olikaan, joka kertoi haluavansa myös kotiopettaa lapsensa kun aika tulee

Vierailija

Taustalla ei siis ole mitään omia traumoja. Ongelmani siis ei sen kanssa, millainen koulu oli silloin, kun olin itse lapsi.



Ongelmani on siinä, että koulussa vietetään aikaa (istumalla taikka miten nyt sitten tahansa) suurehkossa ryhmässä vain itsensä ikäisiä lapsia, yhden taikka muutaman auktoriteetti-aikuisen johdolla, pitkälle sen mukaan, kuinka opettaja ja/tai lukujärjestys sanelee.



Tiedän, että koulumaailma on muuttunut paljon sen jälkeen, kun olen itse siinä ollut, mutta perusasetelma on sama.



ap



Vierailija

Mielestäni koulu on kuitenkin hyvä paikka lapselle.



Kun itse olin koululainen, muistan heränneeni lähes joka päivä innolla kouluun. Oli kiva oppia uusia asioita ja kiva tavata kavereita.



Vieläkin menen sillä samanlaisella lapsen innolla kouluun. Tosin nyt olen siellä opettajana. Minulla on lähes 30 oppilaan luokka oppilaita, jotka ovat toinen toistaan ihanampia persoonallisuuksia.



Eivät kaikki opi asioita samaan tahtiin, vaikka niitä yhdessä opetellaankin. Joku oppii asiat ensimmäisellä kerralla, toinen myöhemmin.



Oppimiseen ja töiden tekemiseen tarvitaan aina omaa motivaatiota. Ei kukaan voi pakottaa toista oppimaan. Lapsi oppii parhaiten, kun hän tuntee itsensä hyväksi ja arvostetuksi sekä kotona että koulussa.



Vierailija

mutten varmaan uskaltaisi, onko selviä ohjeita olemassa kotiopetusta varten, koska jonkinlainen " laatukontrolli" siinäkin pitää varmaan olla, vai?

Vierailija

siis viestin 22 kirjoitti sama kuin 14, ei ap. Ja lapset oppivat olemaan ryhmässä ihan tuossa meidän pihassakin. Miksi heidän pitäisi opetella sitä jossain tietyssä paikassa? Ei missään kohdassa aikuiselämää muuten edes tarvitse tulla toimeen 30:n samanikäisen kanssa. Kyllä se kymmenen eri-ikäisen pihakaverin kanssa leikkiminen ja pelaaminen tulee riittämään ihan hyvin ja harrastusporukat siihen päälle vielä.



Ja tuskinpa minä niin työlääseen juttuun ryhtyisin vain erikoisuudentavoittelun vuoksi:D

Tuskin kukaan. Kaikesta sitä voi kateuden siemen alkaakin itää, hehe.



-taas se 14-

Vierailija

Meillä muutamia perhetuttuja, joiden lapset ovat olleet kotiopetuksessa ja heillä ollut ihan positiiviset kokemukset. Lapset ovat fiksuja, osaavat käyttäytyä, ovat sosiaalisia yms. Vaikkeivat koulussa ole olleetkaan.



Ei se mulle ainakaan mikään shokki olisi, ei sinne päinkään :) Mä tykkään tehdä asiat aina toisin, kun normi ihmiset yleensä ja joskus olen itsekin ajatellut, että olisi mukava opettaa muksut kotona. Mutta toisaalta, itselläni on niin paljon hyviä koulumuistoja, että ihan oikea, mutta erikois painoitteinen koulu sopisi meidän muksuille.



Mutta tsemppiä AP kotiopetukseen :)

Vierailija

En ole juuri uskaltautunut vielä puhumaan asiasta kun ihan muutaman läheisen kanssa, ja enemmänkin periaatetasolla silloinkin. Tuttavaperheissä lapset ovat menneet kerhoon, eskariin ja kouluun normaalissa kaavassa ja kaikki tuntuukin sujuvan mukavasti, joten pelkään, että ymmärrystä ei tule löytymään, kun se aika tulee.

Vierailija


Täytyisi taustalla olla jotakin muutakin, jos eripuraa tulisi.



Mutta kyllähän tuo teidän päätös ihmetyttää. Ymmärrän kyllä, että koulut eivät nyt aivan ihanteellisia paikkoja ole, mutta eikö ole tarkoitus kasvattaa lapsia maailmaa varten? Siihen samaan, ei-niin-ihanteelliseen maailmaanhan he menevät koulun jälkeen kuitenkin. Jos ovat tottuneet vaan olemaan kotona ja tekemään asioita " omaan tahtiinsa" , kuinka ihmeessä he pärjäävät maailmassa kun täysi-ikä koittaa? Ystävällisellä mielellä tässä vaan ääneen pohdiskelen. Saa vastata jos haluaa, muta ren odota vastausta...taisi mennä hiukka ohi aiheenkin. Anteeksi.



Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat