Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

isäni kuoli 1.4.2006.Hautajaiset ovat nyt pääsiäislauantaina. 7 vkoa siitä,kun leukemia todettiin.Todella rankkaa aikaa...

Ihminen voi mennä joutuinkin.Elimistö tuhoutuu hetkessä.



Kun vaan selviäisi hautajaisista...

Veljeni kuolemasta tulee nyt vähän yli 2-vuotta,se oli itsemurha.Sitä jotenkin ei huomaa,kun kevät aurinko paistaa.

Kevät tuo aina ikävät muistot mieleen.



Sumussa eteenpäin.Onneksi on sentään 7-vuotias lapsi ja aviomies,joille on pakko laittaa ruokaa yms.

Kommentit (2)

Vierailija

Isäsi on nyt siis saatettu hautaan. Miltä nyt tuntuu, selvisitkö mielestäsi " kunnialla?"

Minä menetin isäni puoli vuotta sitten- äkillisesti. Löysin hänet kuolleena kotoaan, menin katsomaan kun ei vastannut puhelimeen eikä tullut avaamaan oveaan.

Pahin sokki ja tuska kesti minulla noin 3 kuukautta, jonka jälkeen ymmärsin että minun on pakko nukkua jos meinaan pärjätä. (en osannut levätä ollenkaan vaan stressasin yökaudet kuolinpesän hoitoasioita jotka olivat yksin minun kontollani samaten kun hautajaiset ja kaikki muut käytännön asiat isän asunnon verijälkien siivoamisesta lähtien:o(

Menin lääkäriin joka määräsi nukahtamislääkkeet, se auttoi kun sain nukuttua.

Tyttäreni oli isäni kuollessa 1,5-vuotias joten oli aika vaikea vaihe- uhmaa, yövalvomisia, lapsi meni paniikkiin kun näki minun itkevän.

Onneksi sain lastenhoitoapua että pystyin hoitamaan pakollisia asioita ja lepäämään välillä.

Nyt kun reilu puoli vuotta on kulunut, edelleen kaipaan isää ja itkettää kun häntä ajattelen mutta ajatukset ei enää ole niin synkkiä vaan hyvät muistot ovat tulleet enempi mieleen.

Päällimmäisenä mielessä ei ole enää verilammikossa makaava kuollut isä vaan se elävä, läheinen isäni.

Niin sitä ihminen vaan selviää kun on pakko- toivon että sinunkin taipaleesi helpottuu pian.

Ei sitä turhaan suruTYÖksi kutsuta- raskasta työtä onkin.

Voimia toivottaen!

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat