Tulipa paha mieli aamulla työmatkalla (anoreksiasta)

Vierailija

Näin parikymppisen tytön aamukahdeksalta juoksulenkillä. Tyttö oli niiin laiha: luut vain töröttivät verkkarin takamuksessa, kun hän köpötteli eteenpäin. Oli niin nääntynen oloinen ettei edes juossut vaan hölkkäsi vaivalloisesti.



Kolmen tytön äitinä iski ahdistus, kun nykyään on niin mahdottomat ulkonäköpaineet jo tosi nuorilla. Meilläkin kohta 11 v esikoinen huokailee " läskiensä" kanssa vaikka on ihan normaalipainoinen. Puberteetti vain on juuri alkamassa ja painoon on tullut pieni piikki, kun hormonit ovat jylläämässä...



Miten kummassa saa tytöt pidettyä murkkuiän kuohunnassa järkevinä nuorina naisina, jotka suhtautuvat normaalisti ulkonäköönsä. *huoh*

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Keiden kaikkien pitäisi muka minutkin hyväksyä? Eikö se riitä, että olen itse itseeni tyytyväinen, ja kohtelen muita ihmisiä hyvin? Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta yrittää miellyttää ulkoisesti jotain satunnaisia ohikulkijoita. Miksi pitäisikään? Jos ympärillä on ihmisiä, jotka eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, ne ihmiset saavat mennä kaltaistensa joukkoon märehtimään läskejään tms. Minä olen minä, ja mun kanssa on kivaa, vaikka painaisin tonnin.



Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:




-ei saa kaljuuntua

-pitää olla lihakset, pitää olla atleettinen vartalo

-ei saa olla liian lyhyt, ainakaan naista lyhyempi

-ei saa olla heikko vaan pitää kestää niin kuin Mies

-ei saa pelätä vaan pitää olla se suojeleva

-pitää pystyä elättämään perhe

-pitää pystyä siittämään lapsia

-pitää olla aktiivinen ja osaava sängyssä. Ei voi heittäytyä vaan selälleeen ja odottaa, että nainen tulee päälle.

-mitä muuta??



t: 10 (?)




Siinä on aika suuri ero kuitenkin että miehellä ihannevartalo on sopivasti treenattu ja hoikka, naiselle ihannevartalo on kaikkien lääketieteellisten normien mukaan alipainoinen, ja tietenkään rinnat eivät saa roikkua tai olla liian suuret/pienet/eriparia tai ihan mitä tahansa.

On eri asia syödä kohtuullisen terveellistä ruokaa ja harrastaa liikuntaa kuin olla jatkuvasti aliravittu pysyäkseen hyväksytyissä mitoissa. Monelle naiselle vaan kun ei riitä se että ollaan lääketieteellisesti normaalipainoisia ja hyväkuntoisia, pitäisi olla hoikat sääret, pyykkilautavatsa jne, joita harvalla normaalipainoisella on ilman että kehon rasvaprosentti on liian alhainen ja lihasmäärä normaalia suurempi, joka sekään ei ole terveellistä.




Vierailija

se jälkeen. 16-vuotiaana laihdutin 48 kiloiseksi. Olen 170 pitkä. Olin tuolloinkin läski (mielestäni).

Mutta en syytä miehiä. on miehillä ja pojillakin omat miehiset ongelmat:



-ei saa kaljuuntua

-pitää olla lihakset, pitää olla atleettinen vartalo

-ei saa olla liian lyhyt, ainakaan naista lyhyempi

-ei saa olla heikko vaan pitää kestää niin kuin Mies

-ei saa pelätä vaan pitää olla se suojeleva

-pitää pystyä elättämään perhe

-pitää pystyä siittämään lapsia

-pitää olla aktiivinen ja osaava sängyssä. Ei voi heittäytyä vaan selälleeen ja odottaa, että nainen tulee päälle.

-mitä muuta??



t: 10 (?)

Vierailija

coecahill:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:

Luulen, että nk. ylpeät, itsetärkeät ihmiset tulevat ympäristöstä, jossa sitä lasta kehutaan JA muita haukutaan tyyliin kyllä sinä sitten olet kaunis/fiksu/taitava ja sitten samalla tai muulloin haukutaan muita niiden rumuudesta, tyhmyydestä tms. Siis korostetaan omaa erinomaisuutta haukkumalla muita.




Voipi hyvin olla tottakin!



En minäkään näe, että mitenkään voisi liikaa lastaan kehua olemuksesta tai saavutuksista. Toki täytyy muistaa saavutusten kohdalla että kannattaako siitä seiskan kokeesta niin älyttömästi kehua, mutta näissä ulkonäköasioissa en kyllä millään näe että voisi liiaksi antaa hyvää palautetta. Kyllä sitä negatiivista tulee elämän myötä aina tasapainottamaan.






Itse olen nimenomaan sitä mieltä, että joku koenumero ei ole se, mitä kannattaa kehua. Meillä lapsi saa kehuja yrittämisesta, parhaansa antamisesta ja pienestä pinnistelystä myös. On lapsia, jotka eivät tule koskaan saamaan kiitettäviä koenumeroita, mutta yrittävät silti kovasti. Enemminkin kehun ahkeraa viitosen lasta kuin patalaiskaa syntymälahjakasta kympin lasta!



Kehun lapsen seiskaa, jos hän on tehnyt töitä sen eteen. Laiskan kiitettävä ei ansaitse ainakaan enemmän kehuja. Sama pätee muutenkin elämässä. On turha kehua ylenpalttisesti ominaisuuksia, joille lapsi ei voi itse mitään. Aina pieni kehu on paikallaan, muttei esim. siskon pitkiä ja solakoita sääriä kannata kehua, koska samalla tulee moittineeksi toisen siskon ja muidenkin lyhyitä sääriä. Samoin pieni peppu tai lautavatsa, niitä ei tarvi kehua, koska samalla tulee kerrotuksi se, että leveä lantio tai pömppövatsa eivät ole kiva juttu.



Miksi ylipäätään kiinnittää niin älyttömästi huomiota ulkonäköön? Paras lääke anoreksian ehkäisyyn lienee telkkarista ja roskalehdistä luopuminen, vai?

Vierailija

Ja lisään vielä, että kyllä se monille pojille ja miehille paineita aiheuttaa kun pitäisi koko ajan olla salilla nostamassa rautaa ja treenaamassa.

Ja on myös lääketieteellisesti mahdotonta saada 165 cm pitunen mies miehekkääksi 190 cm:n pituseksi!

Vierailija

Meillä perheessä oli siskollani paha anoreksia. Kävimme koko perhe muutaman kerran terapiassa ja ravintoterapeutin vastaanotolla. Yksi tärkeä lasten anoreksiaa ennaltaehkäisevä tekijä on se, että koko perhe istuu ruokapöydän ääreen säännöllisesti päivittäin, ja joka päivä laitetaan terveellinen ruoka, jota KAIKKi syövät. Jos lapsi huomaa, ettei äitikään syö, on se lapselle selvä merkki siitä, että ruokaa ei tarvitse syödä, jos ei halua tmv. " Jos ei äitikään syö iltaruokaa, niin miksi minunkaan pitäisi, kun en halua."



Eli säännölliset yhteiset ruoka-ajat kaikille perheenjäsenille!!

Vierailija

Nyt jo uusi tekosyy -suojamuuri, masennus, mitä kaikkea? Voi että ne läskit yrittää keksiä vaikka mitä syitä. olen ihan aikuinen ja vieläkään en ymmärä niiden läskien ahmimista....

Vierailija

Mä olen ottanut sellaisen linjan, etten ikinä puhu tyttöjeni kuullen muutamasta ylikilostani, jotka toisinaan vaivaavat minua tai yleensäkään laihduttamisesta.



Olen huomannut miten ristiriitaisesti suhtaudun " kauniiksi kehumiseen." Mikä on sopiva määrä ettei " ylpistyisi?" Sillä omaa ulkonäköäni ei aikoinaan kommentoitu koskaan oikeastaan millän lailla ja vasta parikymppisenä mieheni tavattuani ymmmärsin olevani kivan näköinen.



Kaikki tyttöni ovat kasvoiltaan todella kauniita (kiitos komean mieheni!) ja olen tosi varovainen kehuessani heitä. Omituista tämä perisuomalainen ajattelutapa :-(

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Olen entinen anorektikko.



Äitini aiheutti minulle täysin tämän (vieläkin ongelmia syömisessä) sillä hän haukkui minua aina milloin miksikin, milloin olin liian lihava, milloin liian tyhmä jne.

Herkässä iässä oleva lapsi ei kestä kuulla sellaista.



Äidin rooli on suurin, tätä mieltä olen.




Oma äitini ei KOSKAAN hyväksynyt minua sellaisena kuin olen, vaan pilkkasi ulkonäköäni. Vielä silloinkin, kun tiesi minun olevan psykiatrisessa sairaalassa hoidossa...

Vierailija

Kuulostaa että elimistösi on tottunut huonoon ruokavalioon. Tulevatko kuukautiset normaalisti?



Oletko käynyt juttelemassa terveyskeskuksessa terkkarin kanssa? Voisit saada lähetteen mielenterveyspuolelle arviointiin. Arvioitaisiin, onko kyse vaan huonoista tavoista vai piileekö takana jotain muuta, jota et itse tavoita. Huono ruokahalu voi olla oire myös masennuksesta, ja epätyypillistä masennusta ei aina itse hoksaa.

Vierailija

Minulle tuli paha mieli taas eilen. Kun teatteriesitys loppui noin 21.30, niin niin 18-20 vuotias suunnilleen 150-kiloinen nuori neito rupes heti salista poistutta popsimaan suklaata! Tuli sellaienn tunne, että ei raukka pystynyt olemaan paria tuntia pitempään ilman suklaata. Lihavuuttaan osavaat vedota kaikenmaoisiin sairauksiin sm. Voi dsiisös niitä läskejä....

Vierailija

Olen ollut tällainen " kausi syöjä" jo 12v asti. Mutta minun elämäni ei ole koskaan ollut mitään ruusuilla tanssimista, on ollut perheväkivaltaa ja koti on ollut se kaikista turvattomin paikka ja lähimmät sukulaiset toisella paikkakunnalla. Ihan muutama päivä sitten luin vanhaa kalenteriani ja oikein säikähdin mitä kirjoituksia siellä on, että olenko ollut noin maassa ja onneton... Elämä on nytkin vähän sekaisin, ero käy mielessä vähän väliä. Tunnen itseni täysin alistetuksi ja lukituksi kotiin, omaa ei ole koskaan olen 24/7 lasten kanssa ja valvon yöt (jo 3v rikkoanisa öitä takana) kun lapset ovat äärimmäise huonoja nukkujia...

Ehkä olenkin masentunut, välillä mietin kyllä itsekkin sitä vaihtoehtoa.

Vierailija

Meillä kotona yritettiin pyöreys pistää huumoriksi; " lihavat on lepposia" jne. Taistelen yhä painoni kanssa. Olen ex-bulimikko.

Itsetunto alkaa kyllä olla kohdillaan hiljalleen. Kiitos niille upeille miehille, joita on elämässäni ollut. Poikkeuksetta kaikki ovat pitäneet enemmän pyöreästä kuin hoikasta naisesta.

Vierailija

Vielä kotona asuvien lasten ruokailutapoja voi hyvin kontrolloia ja pystyt havainnoimaan että sujuuko syöminen, onko liikkuminen sen kanssa tasapainossa. Kunhan pidät silmäsi auki niin havaitset kyllä onko lapsesi terve.



Muista kertoa lapsillesi rakastavasi heitä ja heidän olevan kauniita, älä aseta mitään ehtoja (" olisit kaunis jos et aina käyttäisi noin rumia vaatteita" ).



Anoreksialle on muuten muut taustatekijät kuin laihuuden ihannointi, se liittyy koko perhedynamiikkaan ja se on terminäkin nykyisin aika lailla varattu tällaiselle tietyntyyppiselle psyykkiselle häiriölle. Bulimia on useammin tekemisissä suoraan laihtumisen ja kauneusihanteiden kanssa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat