Vierailija

Kommentit (27)

Sen huomaa ihan jokapäiväisissä asioissa. Ei tiedä oikein mistään mitään, monet normaalit asiat on hänelle ihan uusia juttuja (ai keitetäänkö perunat niin, että kattilan päällä pidetään kantta?), ei osaa päätellä asioita (että jos tässä kuussa lapsi käyttää 90-senttisiä vaatteita, niin seuraavassa kuussa oikea koko ei ehkä ole 120cm), ei osaa olla kohtelias eikä tiedä käytöstapoja (ai miten niin vieraita tervehditään kun he tulevat sisälle, miksi lahjasta pitäisi kiittää?) jne.



Siis ihan kaikesta huomaa, että anoppi ei ole saanut kovin suuria älynlahjoja ja että erityisesti ei ole osannut niitä vähiään kehittää! Ei ole käynyt mitään kouluja ja ollut koko ikänsä kotona. 47v. iässä on kuin pahainen mummo, jolla ei ole muuta tekemistä kuin päivitellä maailman menoa.



Juu ja vika ei ole minussa ;)


kyllä moni miniä varmaan itsestäänkin vikaa löytää. Helpompi on kuitenkin jokaisen toimia itsensäkaltaisen ihmisen kanssa tai sitten erilaisen, jonka kanssa kuitenkin pääsee edes joskus samalle aaltopituudelle. Tóisinaan vain tilanteet menevät konfliktiin, vaikka ihmiset ovatkin niin erinomaisia...

Vähättelee myös " kirjaviisautta" eli minua ja miestä sekä muita opiskelletia ja kouluja käyneitä, vain oma maalais" järki" kelpaa. Mutta meni vähän luonneanalyysin puolelle tämä ;)

älyllisissä kysymyksissä jos niin voi sanoa - hän tietää asioista aika paljon. Mutta tietojaan ei kyllä kovin rakentavasti osaa jakaa. Sosiaalisella puolella olen siis havainnut jonkinlaista tyhmyyttä.

Hän on asunut maaseudulla pienellä paikkakunnalla samassa talossa koko ikänsä. Ei ole ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ei seuraa maailman menoa. Hänen kanssa on tosi vaikea keskustella mistään muusta kuin sukulaisiin tai lähiympäristöön liittyvistä asioista... harmi.

toisinaan ehkä vähän pitää minun toimintatapoja outoina, jos ei itse ole toiminut lastensa kanssa samoin, mutta ne nyt on vaan näkemyseroja...

Lainaus:

vaan kerrassaan ihana ihminen. Joskus mietin, onkohan vika oikeasti teissä? Ei millään pahalla:)




Mullakin oli niiin ihana ja asiallinen anoppi, jonka kanssa tultiin hienosti toimeen. Seitsemän vuotta jo oltiin tunnettu ja ajattelin, että olenpas ollut onnekas, kun olen saanut anopin, joka kunnioittaa meitä aikuisina, ja minä häntä, ja yhteiselo toimii hienosti. Sitten sain tietää, että anoppi oli koko seitsemän vuotta haukkunut minua selän takana kaikille mahdollisille ihmisille ja levittänyt siis ihan oikein valheitakin, eikä vain edes minusta vaan myös perheestäni ja suvustani. Kun asia tuli ilmi otimme sen miehen kanssa puheeksi hänelle, ja vastaukseksi tulikin kamalat haukut ja törkyydet.



Mitään tolkkua ei ole tullut suhteisiin sen jälkeen, vaikka käsi sydämellä voin sanoa, että omalta osaltani en ole aloittanut yhtään riitaa. En vain enää käy hänen luonaan, kun en aio kuunnella loukkauksia rakkaista vanhemmistani. Miestä kannustan käymään edes välillä, vaikka mies se on se, joka tästä on eniten kärsinyt, kun on niin pettynyt äitinsä käytökseen, eikä kuulemma siellä käydessä voi edes keskustella, kun anopilla kaikki menisi minun haukkumiseksi, eikä mies suvaitse sellaista.



t. se, joka mainitsi anoppinsa kaksinaamaiseksi ja ilkeäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat