Miten äiti voi tukea poikaa?

Vierailija

Poikani on 12-vuotias, syksyllä yläasteelle siirtyvä temperamentiltaan "haastava", tulinen sielu...



Poika tapaa isäänsä kerran vuodessa. Isä on ns.lomaisä, ei osallistu kasvatusvastuuseen eikä ole edes kiinnostunut. Poika on iän myötä alkanut ymmärtää, ettei isäkään ole täydellinen, ja isä on valitettavasti lomillaan aina lupaillut olemattomia asioita, ja poika on ollut todella pettynyt häneen.



Viime syksynä alkoi vetäytyminen ystäväpiiristä, raivokohtaukset, puheet kuolemasta, ja siitä kuinka hän ei jaksa elää, jatkuva ahdistus. Hain apua perheneuvolasta, ja ehkä huolestuttavin huippu on ohi - pelkäsin masennusta jne. Saimme pikaista tukea, poika oli tapaamisissa mukana. Nyt

synkimmät ajatukset ja raivokohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti, jäljellä kai normaalia murrosikäisen kasvuun liittyvää "kipua".



Mutta äidin huoli ei pääty tähän - epävarmuus iski, koska edessä on vastakkaisen sukupuolen tukeminen murrosiässä, pojan isä ei keskusteluista huolimatta ymmärrä omaa tarkotustaan, soittaisi/keskustelisi pojan kanssa useammin.



Miten poika saa ns. miehen mallin? Miten sukupuolivalistus? Koulussa toki, mutta entä kotona? En voi olla äiti ja isä.... Jos kotoa ei tule selkeää mallia parisuhteesta ja ns. miesten jutuista... miten poikaa voi tukea äiti?



t: Ymmällään oleva yh-äiti

Kommentit (1)

Vierailija

Hei!



Osasiko poikasi selvittää, millaisesta kriisistä mahtoi olla kysymys? On aika rajua, että niin nuori poika hautoo jopa itsetuhoisia ajatuksia. Hän on kyllä ollut melko lailla hädissään itsestään ja identiteetistään. Yritettiinkö perheneuvolasta ottaa yhteyttä isään? Omat kokemukseni sairaalatyön ajoilta olivat sen suuntaisia, että ammattilaisten suora yhteydenotto muualla kuin perheessä asuvaan isään saattoi tuottaa odottamattoman hyviä tuloksia. Ammattilainen olisi kenties voinut omalta osaltaan tuoda isälle esiin hänen merkitystään murrosikään tulevalle pojalleen.

Pojan kannalta on keskeistä äidin kyky psyykkiseen kolmenkeskisyyteen, ts. kyky ajatella lasta osana äidin ja isän muodostamaan kolmiota. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pojalla tulisi olla mahdollisuus muodostaa isästä mielikuvia ja keskustella hänestä, sekä hyvistä että vähemmän hyvistä ominaisuuksista. Mitä hyvää hän on mahtanut periä isältä? Silmien tai hiusten värin, matikkapään? On myös tärkeää, että hän saa purkaa pettymystään välinpitämättömään isään ja olla vihainen tälle.

On hienoa, jos pojalla on mukava eno, ukki, luokanopettaja tai harrastuksen ohjaaja, joka voisi toimia positiivisena miehisenä samastumiskohteena. Lastensuojelu voi joskus järjestää ns. tukihenkilön, tosin sellaisia ei ole helppoa löytää. - Isäksi tai ns. "miehen malliksi" sinusta ei ole eikä tarvitsekaan olla, mutta jotenkin poikasi olisi hyvä päästä tutustumaan miesten maailmaan. Tuntemani isättä kasvaneet pojat ovat tuoneet esille sitä, etteivät oikein tiedä, mitä miehet ajattelevat, ja miten heidän kanssaan pitäisi olla ja puhua. Voisiko jokin poikien ja miesten yhteinen harrastus olla tässä avuksi?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat