Autismi ja lisää lapsia?!

Vierailija

Hei!



Millaisia ajatuksia teillä muilla autististen lasten vanhemmilla on/on ollut, kun mietitte perheenlisäystä ja perheessä on jo yksi autistinen lapsi? Miten arkenne on sujunut esim. kolmen lapsen kanssa? Millaiset ikäerot lapsillanne? Hoitovapaalla pitkään mm. omaishoidontuen turvin? Miten vanhempina olette jaksaneet ?



Meillä on esikoispoikamme 3v. lisäksi terve poika 1v. 2kk, ja nyt päässäni pörrää haave kolmannesta lapsesta...



Hirmu monelta kantilta joutuu asiaa miettimään ja punnitsemaan. Uskon ja toivon hartaasti, että kolmas olisi myös terve, koska meillä tod.näk. syy esikoisen lievään autismiin on hapenpuute synnytyksessä mm. pitkittyneen (2,5 h) ponnistusvaiheen takia.



Jotenkin tuntuu kurjalta ajatella, että kuopuksemme karusti ilmaistuna joutuu leikkimään/elämään yksin ja huolehtimaan yksin veljestään ja hänen asioistaan, varsinkin kun aika meistä vanhemmista jättää. Tuntuisi reilummalta lapsiani kohtaan, että heitä olisi enemmän ja he pitäisivät toisistaan huolta.



Kertokaa minulle tarinaanne ja ajatuksianne asiasta...

Terveisin, vauvakuumeinen Katja :)

Kommentit (9)

Vierailija

Ja nyt kolmas tulossa. Kahdella ekalla on siis autisminkirjon diagnoosit. Esikoisella (10v) sellainen kuin ei kielellisen oppimisen syndrooma, hyvin paljon samankaltainen kuin asperger ja itse asiassa mielestäni tyttö on aika selkeä asperger. Pojalla (7v) on diagnoosina autistiset piirteet. Lisäksi molemmilla on vaikea etenevä aineenvaihduntasairaus, mikä itse asiassa on syy tämän kolmannen hankkimiseen. Arki on todella rankkaa, mutta ajatuksemme oli, että kolmas lapsi, jolla ei olisi tätä etenevää sairautta, toisi "toivoa" meidän elämään. Kun kahdella lapsella on autismi, niin todennäköisyys, että myös kolmannella on se, on jopa 35 prosenttia. Tämäkään ei estänyt meitä yrittämästä. Ainakaan rakenneultrassa ei näkynyt missään isoa A:ta 8-)



Leikki sikseen. Meillä tämä kolmas joutuu elämään aikuisikänsä yksin, ilman sisaruksiaan. Tosin ei joudu heistä huolehtimaankaan. Autismi ei meillä estänyt kolmannen hankkimista. Meillähän on kaikesta huolimatta maailman ihanimmat lapset.

Vierailija

Esikoiseni on normaalin lapsen rajoissa mutta kuopuksella on autistisia ja as -piirteitä. Tosin näen jotain as-piirteitä esikoisellakin, nyt kun niitä osaan katsoa, mikä myös minun mielestäni vahvistaa käsitystä tästä perinnöllisyydestä.



Se ei kuitenkaan ole syy hankkia lisää lapsia vaan se, etten halua kuopukseni muuttuvan keskimmäiseksi lapseksi. Keskimmäinen kun saa kaikkien tutkimusten mukaan vähiten huomiota vanhemmilt. Nytkin jo tuntuu, etten aina jaksa kuntouttaa lasta kuten pitäisi vaan helposti annan katsoa liikaa telkkaria tai pelata tms. Jos olisi vielä vauva hoidettavana, niin miten mahtaisi käydä. Kuops on nyt viisivuotias, alan tietty olemaan jo aika vanhakin

:( :(

Vierailija

Se vielä, että ajattelin, että jos on samaa ongelmaa, niin nytpähän olen itsekin jo ammattilainen ja osaisin auttaa lasta jo varhain.

Vierailija

Moi!

Oli pakko vastata. On sen verran itseä lähellä. Meillä kolme lasta, kaksi poikaa ensin ja sitten tyttö. Vanhin on juuri täyttänyt kuusi ja keskimmäinen täyttää pian viisi. Perheen prinsessa täyttää viikon päästä kaksi.



Meillä keskimmäinen poika on autistinen jonka lisäksi on vielä neljä eri kehitysvaikeutta mm. kokonaiskehityksen viive, kommunikaatiovaikeude tjne. Huomasin itse asian melko varhain, joka ehkä hieman nopeutti pääsyä tutkimuksiin. Tämä vuosi jo kolmas. Meillä oli jo tutkimukset ongelmien selvittämiseksi käynnissä, kun vauvakuume iski. Ei me kyllä hirveasti mietitty, uskottiin että kaikki menee ihan hyvin.



Elämä ei ole satua. Ennen nuorimman syntymää selvisi, että myös vanhimmalla on erilaisia neurologisia kehitysvaikeuksia. Ei tietenkään niin vaikeita kuin tällä meidän autistisella, mutta kuitenkin sekä toiminta- että puheterapia alkoivat. Ei se silloin paljoa hetkauttanut, olihan kolmas juuri tulossa maailmaan.



Nyt meillä on kolme maailman suloisinta ja mukavinta lasta, joilla on kaikilla kehityshäiriöitä. Nuorimmainen todettiin tutkimuksissa nyt syksyllä kehitysvammaiseksi. Tiesin että on jotain, siksi halusin ajoissa tutkimuksiin. Silti en tätä odottanut.



Silti on sanottava, että yhtään näistä meidän lapsista en antaisi pois. Kaikilla on omanlaisensa vaikeudet, kaikilla on eri asia päällimmäisenä diagnoosina.



En tiedä, miksi meille syntyi kolme vammaista lasta, mutta siihenhän ei pysty itse vaikuttamaan. Se mahdollisuus on olemassa. Jos siihen on valmis, siitä vain lisää vauvoja tekemään

Terveisiä meidän maailmasta :D

Vierailija

enkä uskoisi enää jaksavani kunnialla kasvattaa kolmatta olisi sitten terve tai ei. Itse uskon/tiedän autististen piirteiden olevan ihan perintötekijöissä ja olisi hyvin todennäköistä saada ainakin autistisilla piirteillä varustettu lapsi. Esikoista vasta tutkittiin kun sain toisen lapseni ja olin hyvin onnellinen koska vauva oli isoveljensä täydellinen vastakohta: hymyili, söi hyvin ja nukkui. Esikoinen oli koliikkivauva, atoopikko ja ylivilkas. Jännä juttu että tämä rauhallinen kuopusvauva osoittautui ajan myötä vaikeammin vammaiseksi kuin levoton ja äänekäs isoveljensä.



Itse en voi kuvitella kummankaan lapsen pärjäävän isona ilman voimakasta tukea esim asumisessa ja asioiden hoidossa, joten tukiverkostoa ja palveluratkaisuja pitää miettiä jo pikkuhiljaa.

Vierailija

Autisti 11 v. sisarukset 7 ja 3. Ollut hyvä kun on pitkähköt ikäerot, lapset ovat siirtyneet eri vaiheisiin, koulut jne eikä koko potti ollut yhtäaikaa käsissä 24/7. Pelkäsin kamalasti toista odottaessani, ja odotin puolivuotiaaksi joka inahduksesta että "nyt se taas alkaa", mutta kolmannesta olin jo ihan ok. Ja nyt jopa haaveilen neljönnestä....Raskasta on lomilla ja viikonloppuisin edelleen, mutta hallinnassa kun avut ovat kohdallaan= erityislapsella hoitopaikka joka 3. viikonloppu jne. Pienemmät siis ihan normaaleja.

Vierailija

Meillä on nyt koulunsa aloittava asperger poika ja eskariin menevä tavallinen tyttö sekä 1 vuotias vauvatyttö. Vielä kolme vuotta sitten tuntui, etten jaksaisi ottaa vauvaa vastaan, mutta sitten iski vauvakuume, joka nousi entisestään varhaisen keskenmenon jälkeen. Olen erittäin iloinen ja onnellinen kolmannesta lapsestani. Hän toi perheellemme paljon ja on tärkeä ja rakas isommille lapsillenikin. Hän syntyi isompien ollessa 6 ja 4 vuotiaita. Totta on että aiemmin en olisi jaksanut tai en ainakaan nauttinut näin paljon kuin nyt.



Uskon meillä olevan perinnöllistä ehkä molemminpuolin, mutta asperger on meillä lievää, itsellänikin joitain piirteitä, mutta ei koskaan diagnoosiksi olisi yltänyt. Omaishoidontukea emme saa. Nyt olen siis hoitovapaalla kotona ja se on hyvä, kun esikoinen aloittaa kouluaan, niin saa tulla heti kotiin. Toisaalta ehkä olen pitkään kotona vielä jatkossakin ilman mitään tukia miehen palkalla (ei lainoja, ei omaa asuntoa). Raskaita aikoja on ollut, mutta ne olivat jo ennen tätä kolmatta raskautta. Kolmas lapseni on kuin taivaan lahja, niin että en muuta voi kuin kehottaa toteuttamaan haaveesi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat