Seuraa 

Kaksi viikkoa sitten kaikki oli vielä hyvin. Minä hoisin iloisena äitinä 3 kk vanhaa Minttu tyttöämme mieheni kanssa, joka on sairaslomalla pahan jalassa olevan hermovaurion vuoksi. Minulla oli ollut huimausta parina päivänä ja parina iltana oli vähän huono-olo. Sitten perjantai päivänä olessamme iltapäiväkävelyllä koko perheen voimin, sanoin miehelleni, että

jostain syystä minun on vähän hankala puhua. Äkki arvaamatta minun puheeni meni täysin puuroksi ja minulta lähti tunto toisesta jalasta ja toisesta kädestä. Jouduin ambulanssilla OYS:iin ja magneettikuvauksiin, mitään ei löytynyt. Olin viikon sairaalassa ja minulle tehtiin monia tutkimuksia, mutta syytä kohtaukseeni ei löytynyt. Mutta pahin oli vasta edessä. Kotiin tultuani mieheni sairastui oksennustautiin ja kurkunpääntulehdukseen, sitten sairastui Minttu. Mintulle nousi kuume, joka onneksi meni kuitenkin ohi parissa päivässä. Mummo raukka on joutunut auttamaan meitä kaksi viikkoa täällä kotosalla, kun minä en voi ottaa Minttua kunnolla syliin, kun oikea käsi ei vielä tahdo toimia. Pystyn kuitenkin nyt liikkumaan. Välillä puhe puuroutuu ja tunto häviää, välillä on parempi olo.

Nyt minua pelottaa, kun mummon täytyy lähteä huomenna kotiin miehensä luokse. En tiedä miten pärjäämme. Mieheni kaipaa paljon unta, koska hän käyttää vahvoja kipulääkkeitä jalkaansa, enkä minä pärjää yksin Mintun kanssa. En tiedä mitä tekisin. Auttakaa.

Kommentit (11)

kun oon kuullut tuon saman kertomuksen ennenkin. mun kaverille nimittäin kävi noin,et käsistä lähti tunto täysin ja vauva tippui kertakaikkisesti sylistä,samoin näkö saattaa vielä heittää,jaloista lähtee tunto ym.. hänelle tehtiin paljon tutkimuksia ja lopulta todettiin ms-tauti,joka puhkesi,kun lapsi syntyi. toivottavasti sinulla ei tietenkään sitä ole,mutta oireet oli vaan niin saman kaltaiset. jaksamista sinne!

Säikähdin kovasti tuota ms-tauti viestiä. Kävin lukemassa netissä lisää ms-taudin oireista ja ne kuulostivat kyllä varsin tutuilta. Ensi viikolla saan selkäydinpunktion tulokset niin siitä kai se sitten selviää, että onko mulla ms-tauti. Toivottavasti ei. Avun saamis asiasta sen verran, että mun mies on niin itsepäinen, että se ei ainakaan vielä huoli ulkopuolista apua, vaan aikoo ite hoitaa Minttua, vaikka mikä oisi. Minua pelottaa, että mieheni väsyy täysin ja sairastuu masennukseen tämän kaiken hässäkän keskellä. Meillä on nimittäin myös todella vaikeita taloudellisia ongelmia, joista mieheni ei myöskään halua keskustella, eikä hän haluaisi ulkopuolista apua, vaikka olemme todellisessa ahdingossa. Elämä vaikuttaa tällä hetkellä todella vaikealta, mutta ISO kiitos kaikille kannustuksesta ja kertokaa toki lisä vinkkejä, miten saisin mieheni pään kääntymään avun hakemis asioissa. Oireistani vielä sen verran, että minulla on myös alkanut

muisti aika pahasti pätkimään. En yleensä muista edellisen päivän tapahtumista juuri mitään seuraavana päivänä. Elän kuin sumupilvessä.

Mutta täytyy aina muistaa, että huomenna on uusi päivä ja silloin kaikki

saattaa näyttää jo kirkkaammalta! :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajattelin tuosta muistin pätkimisestä kommentoida, että se on mielestäni kyllä täysin tyypillistä synnytyksen jälkeen. Mä en aina muista edes aamun tapahtumia. Väsymys sitä saa aikaan. Ja huoli tietenkin vain pahentaa asiaa. Silloin kun odottaa jotain suurta asiaa, kuten sinä testituloksia, tai käy läpi elämässään raskaampaa vaihetta, niin aivan varmasti hajamielisyyttä ilmenee, vaikkei olisi vauvankaan kanssa valvottu.

Miehistä sen verran, että aikamoisia jääräpäitä he joskus osaavat olla. Koittavat olla suuria metsästäjiä jonkin alkukantaisen vaistonsa vuoksi, mutta joskus heidänkin kannattaisi uskoa että paras metsästyssaalis tulee antamalla muiden auttaa. Ei ihmisiä kuitenkaan ole luotu pärjäämään yksin joka tilanteessa. Lauma avuksi vaan, vaikka olisivatkin aluksi tuntemattomia!

nemma&poika 2,5 kk

tuskin aiheuttaa tuollaisia kohtauksia, vaikkei masennus tietenkään ole poissuljettua. Minusta kuulostaa esim. aivoveritulpalta tai -verenvuodolta, tai joltain aivoperäiseltä. Vaadi kunnon tutkimuksia!

Voimia!

Koita saada miehesi pää kääntymään ja ottamaan vastaan ulkopuolista apua. Muuten te molemmat väsytte ja silloin jaksaminen on, niinkuin tiedät, vieläkin raskaampaa.



Olen itse hoitsu ja sanoisin ettet nyt vielä alkaisi murehtimaan mitä kohtaustenn takana on. Voi olla ettei täysin koskaan selviä. Esim. migreenikin voi tehdä tuollaista, aina se ei ole se pahin vaihtoehto. Odota rauhassa tulokset. On sellainen vanha sanonta " ettei tulevaa tautia voi sairastaa etukäteen" ja mielestäni se aika paikkaansa pitävä.



Nauti lapsestasi ja perheestäsi, voimia ja siunausta koko porukalle!

siis soittaa neuvolaan ja jutella tilanteesta! Täytyyhän teidän saada joku auttamaan arjessa kunnes paranet. Sinunkin täytyy varmasti saada levätä. Minä ainakin soittaisin neuvolaan ja kysyisin mitä pitää tehdä.



Kuulosti tosi hurjalta kohtaukselta, mitä sitten olikin. Olen kuullut että masennnuskin voi viedä jalat alta ja puhekyvyn, mutta voisiko se olla sellaista? Näin synnytyksen jälkeenhän mesennus ei olisi mitään ihmeellistä vaan jopa aika yleistä... Toivottavasti saat apua tukalaan tilanteeseenne!



Mymmeli, kohta 3kk ikäisen pojan äippä Oulun pohjoispuolelta

Tuolla alempana oli hyviä ohjeita tuosta avun pyytämisestä. Pirauta hetimiten neuvolaan ja kysy kunnan politiikkaa näihin juttuihin. Toivottavasti ymmärtävät tarpeenne heti - tuossa tilanteessa ei varmasti voimat riitä tappelemaan sitä apua. =(



Ja sitten tuohon sinun kohtaukseen - suosittelen erittäin lämpimästi käymään Oulussa vyöhyketerapeutilla. (jos kerta Oulussa päin asustelette) Terapeutti on nimeltään Sisko Sarajärvi ja paikan nimi on Saravyöhyke. Hesen yläkerrassa toimii tuo vastaanotto (Anttilan kanssa kulmikkain). Hän on oikeasti hoitanut ihan uskomattomia juttuja meidän lähipiirissä! Ei se ainakaan ota jos ei annakaan. =) Mutta hän todennäköisesti osaa jälkapohjiasi murjottuaan kertoa mistä oli kyse ja mitä on tehtävissä.

Minun 75-vuotiaalla ukillani oli viime keväänä samanlainen kohtaus,kun sinulla.Hänelläkin puhe puuroutui ja kädestä lähti tunto.Ukillani oli ollut pienen pieni veritulppa.

Nyt tuosta kohtauksesta ei ole mitään jäljellä eli papparainen toipui täysin ja kuitenkin ikää noinkin paljon,joten uskoisin,että sinäkin toivut,kunhan vain muistat vaatia ulkopuolista apua!!!



Paljon paljon voimia ja pikaisia paranemisia sinulle ja miehellesi!!



Niksu78





Ensin iso voimahali koko teidän perheelle! Kylläpä nyt kaikki kurjuus kasaantuu teidän niskoihin :(



Onko teilläpäin Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenapua saatavilla? Entä kunnallista kotiapua? Luulisi nyt neuvolan kautta apua löytyvän teillekin!!! Otahan ja soittele sinnepäin ,niin saatte jotain helpotusta arjen pyörittämiseen!!!

ensinnäkin voimia!

soitahan neuvolaan ja pyydä perhetyön numero sieltä järjestetään sulle apua! ainakin meillä toiminut kaksosten kanssa mainiosti kaupungin perhetyö!



Jaksamista

tikunen ja sara sekä eetu 2,5kk

...että jos hän tosissaan sinusta ja lapsestanne välittää, hän hyväksyy ulkopuolisen avun. Ei hän tee muutakuin suuren karhunpalveluksen teille kaikille haluamalla yksin hoitaa asian. Tärkeintä on tällä hetkellä kuitenkin lapsenne (ja tietenkin teidänkin) hyvinvointi ja siinä ei saa antaa ylpeyden tulla tielle.



Meilläkin oli täällä " kotiapulainen" n. kolme kertaa käymässä sen jälkeen kun tyttäremme syntyi. Mieheni piti tietenkin palata isyyslomalta töihin, mutta minä sairastelin vielä ja kaikenlisäksi olimme vain muutama päivä ennen synnytystä muuttaneet uuteen asuntoon. Sinun tarinasi luettuani meidän silloinen tilanne vaikuttaa aika " helpolta" , mutta silti koin että tuosta kotipalvelusta oli apua. Oli joku joka auttoi tiskien kanssa ja laittamaan tavaroita paikoilleen jotta sain esim. syötyä.



Miehesi saattaa jalkansa takia tuntea jotain hyödyttömyyden ja alemmuuden tunteita ja yrittää tällä " kaiken hoitamisella" kompensoida asiaa. Koeta saada hänet vakuuttuneeksi siitä että tilanteessasi tarvitsisit kotiapua vaikka hänen jalkansa olisi kunnossakin.



Todella paljon voimia teille; arki on joskus vaikeaa itsessäänkin, saatika jos tällaisia asioita tapahtuu...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat