Vierailija

Kaveripiirissä on vaikka kuinka monta muijaa, jotka ennen liikkuivat tosi paljon joka paikassa, jumpassa, kahviloissa, kaupungilla, kylässä... ja sitten kun vauva syntyy, niin nää samat muijat jumittuvat kotiin. Niitä ei saa mihinkään, vaikka yrittää tarjota vauvamyönteistä ympäristöä ja lupaa että saa imettää meillä ym ym. Mutta ei! Ne vaan pysyy kotona nyyttinsä kanssa neljän seinän sisällä. Mä en voi ymmärtää miksi ihminen muuttuu näin kun siitä tulee äiti!

Miksi ette mene lapsen kanssa joka paikkaan niin kuin ennenkin? Kulkeehan se siinä mukana. Ajatelkaa niitä lapsettomia kavereitanne jotka hylkäätte.

Itse olen koittanut käydä kylässä noiden luona mutta jotenkin siellä on niin aneemista ja nää äidit on niin aneemisia nykyään, eivät välitä itsestään, kulkevat ryppyisissä vaatteissa eivätkä meikkaa ja kiloja kertyy.

Haloo heärtkää

Sivut

Kommentit (42)

Mutta 20 vuoden päästä muistelen paljon mieluummin tätä ihanaa vauva-arkea kotona kuin ympäri kyliä lentämistä. Elämää eletään nyt vauvan ehdoilla ja muut saa ajatella ihan mitä lystää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ap:lle vaan heitin piikin, että kyllä hänen ystävänsä ovat sitten hölmöjä, kun eivät ymmärrä juosta kahviloissa siellä " todellisessa elämässä" , vauvakin kulkee mukana vaivatta heh.

Itsekin kävin ennen paikoissa paljon enemmän, mutta nyt ei tarvitse. Lähes kaikki mitä kaipaan, löytyy kotoa. Kontakteja en kaipaa niin hirmuisesti. Riittää, kun tapaan ystäviäni joskus. Onneksi olemme tässä asiassa samanlaisia ystävieni kanssa. Emme ole enää teinejä, joiden joka päivä pitää nähdä tai vähintäänkin soittaa. Ihanaa olla rauhassa.

Vauva tuo niin paljon uutta ja ihmeellistä, että haluan antautua nautiskelemaan nyt tästä. Elämänmuutos myös väsyttää. En jaksa ravata missään kahviloissa, en kaipaa sellaista. En kaipaa edes hirveästi ystäviä, sukulaisia ... mutta tuskin tämä tällaiseksi tulee jäämään. Áika aikaansa kutakin. Mitä pahaa siinä on, että on onnellinen kotonaan kahdestaan vauvan kanssa. Päiväkävelyistä tulee tarrpeeksi vaihtelua ja riittää, kun välillä käydään vaikka omian vanhempien luona ja kun mies tulee illalla kotiin. Elämässä on sitä paitsi harvoin tällaisia ehngähdys taukoja kaikesta hulinasta. Siksikin haluan nyt elää tätä vaihetta. Ja vauva näyttää olevan erittäin tyytyväinen, hänelle riittää syli, rinta, oma kehto.

itse en jaksaisi olla aina kotona, vaikka olisin lasten kanssa miten väsynyt. En mitenkään saa elämääni sisältöä yksinomaan siivouksesta tai ruoanlaitosta. Kaipaan sellaisten aikuisten seuraa, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita kodin ulkopuolella, kuin itselläni. Minusta on ihanaa tavata ystäviäni. Tosin usein tapaamme jonkun kotona, jolloin lapsillakin on seuraa ja itsellä aikaa hetki hengähtää. Mutta käymme kyllä ilmankin lapsia esim. kävelyllä tai jossain näyttelyssä.

Siinä menossa tuli heti rintatulehdus, kun ei sittenkään voinut imettää niin runsaasti kun alussa olisi pitänyt ja vauva ei oppinut imemään rintaa ja itkeskeli vaan. Äidin jäkivuoto ei ottanut loppuakseen ja lopulta tulu sinne alpäähänkin joku tulehdus. Ja mamma vaan ihmettelee, kun mikään ei suju.

Mene kotiin ja rauhoitu.

Hehheh, kyllä se sitten siitä sinullekin valkenee, kun tulet itse äidiksi...voi että, miten nauratti tuo tekstis, kyllä lapsettomat ihmiset on sitten PIHALLA! Nimen omaan siitä, että mitä se sitten on...

Enkä ota edes painetta, että en jaksa. :)



Meilläkin vauva herää kahden tai kolmen tunnin välein yöllä ja aamulla olen silmät ristissä ja koko päivä menee sitä rataa, joskus pyjamassa iltapäivälle saakka luuhaillessa, mutten välitä. Tämä on VÄLIAIKAISTA. Pääasia tällä hetkellä on, että vauvamme saa hyvää hoitoa ja lämpöä ja läheisyyttä. Kahvilat ja aktiivinen sosiaalinen elämä saa nyt odottaa muutaman kuukauden, kunnes kaveri nukkuu paremmin ja vanhemmatkin SAAVAT nukkua taas yönsä.

mä en varmaan koskaan näkisi yhtään ystävääni, jos en menisi lasten kanssa heille käymään. He tapaavat mielellään, mutta eivät pysty kotoa lähtemään yhden tai kahden lapsensa kanssa, koska se on niin hankalaa. Ainakin tarvitaan auto, koska yksi lapsi tarvitsee vuoren tavaraa parin tunnin kyläreissua varten. Itselläni ei ole autoa, joten kuljen lasten kanssa bussilla.

Omia syitäni mm.:

- Tulin siihen tulokseen, että ketkään kaverini eivät olleet mitään oikeita ystäviä. Heistä kukaan ei liiemmin koskaan nähnyt vaivaa minun vuokseni, niin miksi minun olisi nähtävä vaivaa heidän takiaan? En siis jaksa mitenkään ponnistella pitääkseni yllä läheisiä suhteita. Moikkaillaan kun tavataan. Ei jaksa kamalasti kiinnostaa.

- Viihdyn paremmin yksin taikka hyvin valikoidussa seurassa.

- Shoppailu ja ulkona ravaaminen nostaa stressitasot kattoon, ja kuitenkin se on olevinaan toimintaa, josta muka pitäisi nauttia...? Jos en nauti siitä, eikä sillä ole muutakaan tarkoitusta, niin miksi ihmeessä ravaisin isoissa kaveriporukoissa juhlimassa, taikka kaupungilla sitä taikka tätä tekemässä?

- Olen löytänyt parempaa tekemistä, vaikka en kaikesta varsinkaan vanhoille kavereilleni (tai muillekaan) joka hetki raportoikaan.



Tosiaan elin ennen varsin erilailla, niin että ulkopuolisista varmaan näytti siltä, että yhtäkkiä vaan " jumituin kotiin" ja olin tekemättä mitään. Totuus on se, että älysin, kuinka onneton olinkaan koko ajan tehdessäni niinkuin kaveripiiri odotti mun tekevän, ja päätin sen sijaan tehdä niin kuin itse tahdon.

vaikka missä. Oli helppoa kun oli alle vuoden ikäinen helppo vauva, ja Helsigissä julkiset yhteydet toimii.



Nyt vähän hirvittää, miten sujuu kun on vauva ja kaksivuotias, voi olla, että jumitutaan leikkipuistoon.

voin vakuuttaa, ettei olosi olisi kovin freesi lähteäksesi kahvittelemaan. mietipä ap sitä!

nimim. ei pahalla, mut kantsii miettiä ennenku kyselee tyhmiä


Ja ikäarvioni sinusta selittää myös tämän keskustelun aiheen. Kun hieman tuosta kasvat ja näet maailmaa, koet erilaisia asioita, tapaat uusia ihmisiä, niin huomaat että me ihmiset todellakin olemme erilaisia, se ei ole siis mikään klisee. Iän ja kokemusten karttuessa myös arvomaailma muuttuu. Lapsesta tulee yleensä elämän ykkösasia eikä tuoretta äitiä välttämättä kiinnosta enää samanlainen elämäntyyli kuin ennen lasta.



Otapa siis ihan rauhallisesti vaan=)





KUULE! Mitään EI kertakaikkiaan voi tietää siitä elämästä mihin kuuluu lapsi, ennen kuin sen itse kokee!!!!!! Minä sivuutan kaikki lapsettomien puheet, jotka liittyvät jotenkin tällaisiin asioihin!Sitä ei voi tietää!!!!Ymmärrätkö!!!!Lapsi voi olla sairas, sinä itse voit sairastua, mitä tahansa voi tapahtua! Mitään tuollaista ei toivo, mutta kuitenkin!Minä käyn itse lapsieni kanssa ihan tarpeeksi ulkona ihan missä vain, mutta rajansa se on kaikella, en raaski rettuuttaa lapsiani joka päivä jossain, sehän on aivan päätöntä!

ei se ole aina niin yksinkertaista lapsen kanssa kuin ilman lasta. Aina täytyy ottaa täysi varustus tarvikkeita mukaan, sitten pitää miettiä, että mihin aikaan pääsee lähtemään kun kohta on uniaika, sitten ruoka-aika.. Kaikki vauvat eivät nuku erilaisissa olosuhteissa, jos on tottunut nukkumaan vaikka parvekkeella jne.



Lisäksi itseä voi väsyttää valvomisten takia ja sen pienen hetken jonka saa omaa rauhaa vauvan nukkuessa, haluaa kernaasti käyttää ihan itseensä. Esimerkiksi siihen, että syö rauhassa, hoitaa kotiaskareita tai vaikka nukkuu. Jumpassakäyntikin vaatii sen, että joku hoitaa vauvaa sillä aikaa. Jos vaikka ystäviesi miehet eivät suostu hoivaamaan vauvaa tai eivät usko pärjäävänsä.



Näiden syiden lisäksi voi olla myös vain niin, että ystäväsi eivät vain viitsi lähteä tai heitä ei kiinnosta kahvittelut tällä hetkellä. Sekin aika menee ohi, älä nyt vain hylkää heitä heti jos elämä ja tapaamiset eivät jatku entiseen malliin. Lisäksi he voivat ajatella, että sinua ei kiinnosta heidän vauvantäyteinen elämänsä, eivätkä siksi kehtaa vaivata.

että vauvan kanssa kaupungilla ollessani kaikki huomioni keskittyi koko ajan vauvaan. Oli aika turha lähteä nyytin kanssa kavereita tapaamaan tai kirjastoon tai shoppailemaan, kun ei voinut keskittyä muuhun kuin että mitenköhän se mukelo siellä vaunuissa voi.



Sitä paitsi vaunujen kanssa ei ollut kovin helppo liikkuakaan. Ne ovat aika kömpelö ja painava vehja kuitenkin. Ennen kuin lähtee mukelon kanssa pitää pakata vaipat ja pullot ja muut sörsselit. Sitten jos jostakin asiasta kiinnostui ja olisi halunnut pidempään jutella niin johan se nyytti havahtui ja alkoi kirkua ja vaatia huomiota.



Helpommalla pääsi neljän seinän sisällä.

On hyvin tavallista, että pieni vauva herää useamman kerran yössä. Kuvittele tämä tunne ja raskaus laittamalla herätyskellosi soimaan makuuhuoneen oven taakse 2 tai 3 tunnin välein. Alkaa kypsyttää yhdessä yössä nousta sammuttamaan, mutta vauvan kanssa sama heräilyä jatkuu monta kuukautta!



Kyllä se ottaa mehut pois, naisesta kuin naisesta!



Vastapainoksi vauvat kyllä nukkuu päivälläkin, kun herää sitten hyvin arvaamattomasti, joten monet kahvit jää kahvilassa kesken, kun vauva just yllättäen heräsikin! Eikä suurinta herkkua ole alkaa täpötäydessä kahvilassa imettää pikkuista. Yleensä toinen vaihtoehto on pierulta haiseva vessa, kun imetyshuoneita ei Suomesta juuri löydy.



Että semmoista.



Valitettavasti vauvan kanssa moni asia on monin kerroin hankalampaa kuin ennen, mutta vastapainoksi vauvat on kyllä hurmaavia otuksia, joista kasvaa ihania kullanmuruja ja joiden kanssa voi sitten taas lähteä ihmistenkin ilmoille. Pienten lasten kanssa vain se on hieman hankalaa ja moni arastelee varsinkin uusia paikkoja tai lapsettomien ystävien reaktioita.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat