Seuraa 

Hei!



Odtan perheemme kolamatta lasta ja ponnistamaan pääsen joskuss syyskuulla.



Edelliset ponniostukset on päkelletty puoli-istuvassa asennossa, vaikka alunperin olin ajatellu ponnistavani toisen jakkaralla. Nyt siis jakkara jälleen suunnitelmissa.



Kertokaa jakkaralla ponnistaneet, oliko hyvä kokemus? JA onko teilä tietoa, onko jotakin syytä, miksi jakkaralla EI voisi ponnistaa? Vai oliko mulla vaan kätilö joka ei halunnut kuulla pyyntöäni vai enkö osannut sitä itse tarpeeksi topakasti toivoa? Voiko esim. epparileikkaus estää sen?



Minjuska ja hiirenherne 20+1

Kommentit (16)

yritän selittää.. (voi tietysti olla että on erilaisia, mutta tämä mun kokemus)



Tuoli on kokonaan puuta, varmaan lakattu. Siinä on neljä jalkaa. Se on aika matala ehkä 40cm korkea. Istuma osa on hevosenkengän mutoinen.



Istumaosa on vähän kaareva sisältä - siis vähän kuppimainen. Siinä istutaan siis siellä kiinniolevalla laidalla ja jalat tullee haarallaan avonaisten " sakaroiden" yli.



En tiedä onk omuita asentoja, mutta minä olin himen takakenossa ja nojasin mieheen joka istui takana jollakin muulla tuolilla (ei mitään havaintoa millainen se oli) Miehellä myös haarat levällään, siis niin että olen tavallaan hänen haarojen välissä ja nojasin häneen ja pidin käsisä kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

minä olin kyykyssä sairaalan sängyllä, selkänoja oli nostettu pystyyn yläselkää tukemaan, mies seisoi vieressä. Vaatii kyllä sen että jalat kantaa. Näin sekä ensimmäisessä että toisessa synnytyksessä, joka oli kaksossynnytys ja B-vauva vielä perätilassa. Takakenoa asentoa en olisi voinut ajatellakaan.

Maan vetovoima teki oman osuutensa ja asento tuntui tosi luonnolliselta. Eli siis suosittelen.



Nyt olisi toinen tulossa lähipäivinä/viikkoina ja olen esittänyt taas toiveen päästä jakkaralle. Kätilöni sanoi, etteivät kätilöt sairaalassa enää halua jakkarasynnytyksiä, koska asento on HEILLE tosi hankala. Muuta syytä en ole kuullut kieltäytymiselle. Hänkin kyllä lisäsi, että siinä sairaalan pedillä pääsee samaan asentoon ja kätilön on helpompi työskennellä kun synnyttäjä on korkeammalla. Tämä siis Saksassa, ensimmäinen jakkarakokemus on Suomesta. Voisin kuitenkin kuvitella, että syyt ovat kutakuinkin samat.

synnytin toisen lapseni jyväskylässä ja riitti kun olin kirjaillut toivelistaani jakkaran. heti luettuaan kätilö haki jakkaran ja ei siinä mennyt kuin kolme minuuttia ponnistaessa.



muuta syytä kuin kätilön huono asento en ole ikinä kuullut jakkaran eväämiseen. esikoista synnyttäessä kuulemma huonommin antavat jakkaran jotta näkevät jos tarvii epparin. tästäkin on kuultu että helpomminhan sitä tarvii epparin jos puskee sen lapsen päätä kohti välilihaa puoli-istuvassa asennossa. jakkarallahan paine tulee tasaisesti joka puolelle.



vaadit vaan tiukkana ja miehelle myös tieto jakkaratoiveesta.

Vastauksista!



Jäin kyllä miettimään että miten sairaalan sängyllä pääsis samaan asentoon? Siis en ole kuullut tästä ennen! Sitä vaan että jos se kätilö ei jakkaraan suostu niin voisin ite ehdottaa jotain...tarvitaanko siihen jotain apuvälineitä, jotain tankoa josta roikutaan vai miten se toimii?



Haluaisin kokea tämän, en ole tuntenut puoli-istuvassa pusaamista kovinkaan miellyttäväksi. Esikoista puskin tunnin ja 20 min, toinen tuli sentään 16minuutissa.. JOs ei mitään muuta löydy, onkai taas TYYDYTTÄVÄ sukkia rutistelemaan ja toivottava että ponnistus menee siedettävässä ajassa.



MInjuska -hieman vähemmän kirjotusvirheitä tällä kertaa ;)

Minulla kesti ponnistaminen kaiken kaikkiaan yli tunnin. Aluksi sängyssä kunnes kätilö sanoi että kokeillaanpas jakkaraa. Siinä lapsi sitten syntyi. Kätilökin puhui maan vetovoimasta ja siitä että jakkaralla on helpompi ponnistaa. Hän oikein kauhisteli sitä kun " ennenaikaan" (tarkoitan sairaalasynnytyksiä enkä vanhanajan saunasynnytyksiä) synnyttäjä makasi selällään ja yritti punnata...

Mutta mieleeni tuli, että jos tukihenkilö seisoo sängyn vieressä ja tukee kainaloista, niin sängyllä pystyisi varmaan kyykistelemään. Sama juttuhan se periaatteessa on jakkaralla. Mulla ainakin oli jakkaralla niin, ettei se peppu ponnistaessa ollut jakkaran tasalla vaan väkisinkin menin vähän takakenoon ja olin vain iskän käsien varassa, hänellä oli kädet minun kainaloiden alla. Ehkä joku mistä vois roikkua vois kanssa toimia? Vaatii kyllä jonkun verran käsivoimia.



Ehkä jos isä on napakka, voisi sälyttää jakkaran vaatimisen hänen harteilleen...Sairaalassa vaatii jonkun verran " pokkaa" , että kehtaa suunsa avata. Aina vaan ajattelee, että kyllä ne kätilöt osaa, ja hups vaan niin löydät ittes sängystä selältäs piuhan jatkeena ja siinä sitten pusailet... Mullekin meinas silleen käydä, monelle muulle on käynyt kun olen synnytysjuttuja kuullut.

Eka synnytykseni oli imukuppi sängyssä maaten. Toista synnytystä pelkäsin ko.syistä aivan hirveästi. Ekasssa oli TOSI pitkä ponnistusvaihe. Toinen syntyi jakkaralla noin kahdessa minuutissa. Kolmannessakin koitin jakkaraa, mutta häpyluuni oli niin kipeä, että en pystynyt olemaan jakkaralla ja sänkyyn menin ja ponnistaminen kesti vähän yli 30 min. Nyt neljättä odottaessa jakkara taas haaveissa, mutta katsotaan. Kätilölle työasentona hirveä (tiedän kätilönä)!

Eli ainakin minun sairaalassani suhtautuivat tosi nihkeästi jakkaran käyttöön. Minä olin kuitenkin päättänyt käyttää jakkaraa, eikä ollut mitään syytä olla käyttämättä. 5min ponnistuksella vauva syntyi, ja kaiken kaikkiaan jakkara oli yliveto, vaikka vertailukohteita minulla ei ole kun kyseessä oli esikoinen. Toinen synnytys tulossa syksyllä ja jakkara taas suunnitelmissa.



Jos jalat eivät kanna, niin jakkaralle ei taida päästä ja kuulemma siinä saattaa olla rankkaa ponnistaa pitkään, mutta toisaalta jos ponnistusvaihe venyy pitkäksi tai jakkara jostain muusta syystä ei tunnu hyvältä, niin eihän siihen tarvitse jämähtää vaan sitten vaan asentoa vaihtamaan.



Meilläpäin ei taida paljon olla jakkarasynnytyksiä(no kuka jaksaa alkaa sairaalassa tappelemaan...)Lääkäri kysyi multa jälkitarkastuksessa että " ai jakkarasynnytys, minkälainen se oli?" .

Minjuskan kanssa olen minäkin menossa ähisemään synnytyslaitokselle, eli syyskuussa, tosin minä vasta 1. kertaa.



Kiinnostaisi kovasti minuakin tuo jakkaran käyttö. Yirtin googlata netistä sellaisen härvelin kuvaa, vaan eipä löytynyt. Olisiko kenelläkään tiedossa mitään linkkiä, jossa olisi siitä kuva?



T. Rizzu 22+6

tähän mennessä vastanneille



olette kovasti vahvistaneet intoani ja haluani ponnistaa pystymmässä asennossa ja oon todellakin miettiny jo millasia asentovariaatioita voisin kokeilla siinä sairaalan sängylläkin...mies taitaa onneks päästä mukaan joten laitetaan sekin hommiin vaan!!



Jospa saisin jollain tapaa tahtoni läpi kun olen valmistautunu asiaani...



Minjuska


Jakkaralla voi tulla enemmän vuotoa kuin sängyllä maatessa, näin sanoi meille kätilö.



Jos haluatte jakkaroita kokeilla, niin ainakin Tampereen aktiivinen synnytys ry:llä on sellaisia, samaten kun sairaaloiden synnytysvalmennuksissa yleensä niitä on kans.

Musta ainakin tuntu se jakkaran asento hyvältä, tukevalta ja sitä aionkin kokeilla seuraavassa synnytyksessä. + että jos se maan vetovoima vähän helpottas urakkaa...

Synnytin helmikuussa Kätilöopistolla ja kun kätilön kanssa puhuttiin ponnistamisesta, mä sanoin, että haluaisin kokeilla jakkaraa. Sanoin, että en todellakaan halua sängyssä sitä punkea ja kätilö, kysyi onko joku syy, miksi sänky ei kelpaa... Ei mulla mitään muuta syytä kuin, että selällään en todellakaan halunnut hommaa tehdä ja kylkiasentokin tuntui luonnottomalta.



Loppujen lopuksi en päässyt jakkaralle vaan lapsi syntyi imukupin avulla. Olin selällään, jalat jossain ihme telineissä ja mies piti mun päätä ylhäällä ja tuki hartioiden takaa. Istui sängyn vieressä siis. Ponnistus meni salamannopeasti, kivuttomasti ja helposti -eppari leikattiin, mutta sitä en huomannut. Enivei mun oli kyllä tosi helppo ponnistaa tollaisestakin asennosta.

Esikoisen synnytyksessä Nkl:llä sain jakkaran kun vaan pyysin. Ponnistusvaihe kesti 50 min, josta alun 20 min punnersin tuolla jakkaralla. Lopputulos: lapsi ei hyvästä ponnistamisesta huolimatta lopulta liikkunut jakkaralla milliäkään alaspäin. Onneksi sitten saatiin sängyllä kylkimakuulla hirveän änkeämisen ja hikoilun jälkeen vauva ulos ilman apuvälineitä tai epparia. Mutta me oltiin ehkä joku poikkeus, vauva oli joten todella tiukassa, esim. vartaloakin synnytettiin pään tulon jälkeen vielä ihan toden teolla.

asento tuntui tosi luontevalta. Kuitenkin heti jakkaralle käydessäni vauvan sydänäänet heikkenivät rajusti, ja sain komennon käydä kiireesti puoli-istuvaan asentoon sänkyyn. Siinä sitten ponnistin yli puoli tuntia jalat telineissä....Syynä tähän oli liian lyhyt napanuora.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat