Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tänään selvisi, että 17v on koko kevään valehdellut eräästä asiasta. Ollaan keskusteltu monesti tästä asiasta ja kaikki mitä hän on sanonut on ollut valhetta.



Olen niin kiukkuinen ja pettynyt että koko kesäloma on pilalla.

Sivut

Kommentit (30)

jonkun leirin takia!



Joku syy siinä on ettei mennytkään.. Parempi kun et liikoja kysele, jos ei kerran halua kertoa. Minusta ainakin oli helpompi kertoa teininä asioita, jos ei liikaa painostettu. Äiti oli läsnä, valmis kuuntelemaan, mutta ei udellut liikaa.

Saisitko hänet sillä tavalla miettimään, mitä valehtelu tuo tullessaan? Jos vaikka omatunto alkaisi kolkuttaa, eikä valehtelisi jatkossa niin herkästi ainakaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempani olivat tiukkoja koulun suhteen ja niinpä en kehdannut kertoa että yksi kurssi meni uusiksi. Kesän kivojen reissujen ehtona kun oli, että koulu sujuu paremmin kuin hyvin...

Mä kuvittelin et kyse ois ollu viinasta ja huumeista mutta että ei menny kesäleirille! Ja oli yksin kotona eikä ees pitäny bileitä! Älä nyt tollasen takia koko kesälomaas pilaa. Onko se sun lapses saanu ikinä olla yksin kotona? Musta oli just ton ikäsenä ihan mukavaa saada olla joskus yksin kotona. Katto telkkaa yömyöhään ja sai jättää tiskit pöydälle ja ostaa jotain mässättävää kaupasta äidin kortille...ja sitten huluna siivota sunnuntaina ennen kuin vanhemmat tulee kotiin :) Ihan vain tollasta viatonta pientä...Pitäähän ton ikäsellä edes jotain touhua olla?

Minä valehtelin tuon ikäisenä tupakanpoltosta, juomisesta, seksistä, pojista/miehistä, yöreissuistani jne :) Kaikista noista oli äidin kanssa keskusteluja ja minä kirkkain silmin selitin asiat itselleni parhain päin. No, luulen että äitini aavisti/tiesi asioiden oikean laidan, mutta kun ei koskaan mitään pahaa tapahtunut, niin antoi olla.

mutta kannattaa aina tutkiskella itseäänkin. Parhaan lopputuloksen saa avoimella keskustelulla tämän lapsen kanssa. Ja miettimällä, että onko asian salaaminen merkki siitä, että haluaa pitää asioita itsellään - vai siitä, että tietää ettei äidin kanssa pysty mistään keskustelemaan, kun se kuitenkin vain pitää oman päänsä ja tuomitsee kaiken jo varmuuden vuoksi. Tätä asiaa voi pohtia myös sen oman lapsensa kanssa, ilman mitään marttyyrin elkeitä "näinkö huonosti minä sinut... nyyh"

Sehän on vain ihmisen luonto. luuliko ap elävänsä jossain pieni talo preerialla- elämässä?

Minä ainakin valehtelin korvat heiluen tuossa iässä vaikka kuinka oli kasvatettu kertomaan aina vain totta.

Jos valehtelu oli ainutkertaisesta, niin eiköhän se häntäkin harmita.



Lainaus:

Mutta kun valehtelu oli jostain noin typerästä, niin en käsitä. Tosin ihmettelin jo keväällä kun oli niin vaisu kertomaan millaista leirillä oli.



Yksin on kyllä kotona saanut muutenkin olla viikonloppuisin, kun ei ole halunnut lähteä mukaan mökille, olen pitänyt luotettavana poikana.



Pettynyt olen, en tiedä, kumpaan enemmän itseeni vai poikaan.

että "onko kasvattanut lapsensa rehellisyyteen" vai ei. Olennaista on kertoa tunteista ja ajatuksista, mitkä nousevat kun toinen salaa totuuden tai muuntelee sitä omaksi parhaakseen. Lapsen leimaaminen "valehtelijaksi" ehkä tuntuu houkuttavalta, mutta ei auta asian käsittelyä millään tavalla.



Helpompi on lähestyä asiaa siltä kannalta, millaisia vaikeuksia seuraa siitä, ettei pysyttele totuudessa. Vanhempi voi myös sanoa lapselleen olevansa huolissaan hänestä ja vastuussa hänestä, alaikäisestä lainkin mukaan. Samalla tavalla kuin puolisot tiedottavat yleensä toisilleen missä ovat (vaikka he ovatkin jo aikuisia!), voi odottaa, että lapsi kertoo missä on, vaikka olisikin jo lähes täysi-ikäinen.

Mutta kai silläkin on merkitystä mistä valehtelee? Vaikka huumeista, sanonut että ei käytä enää? Varmasti jokainen vanhempi olisi tässä tilanteessa nyt pettynyt?



Mutta ap, kerro tilanteesta enemmän niin et välttämättä saa vain yhdenlaisia vastauksia?

.. jos/kun lapsesi ei ihan kaikkea paljasta. Kyllä tuon ikäisellä saa jo olla "omia asioita" joista vanhempien ei tarvitse kaikkea tietää. Ja valehtelulla helpottaa niin omaa kuin äidinkin elämää.

Tuo valehtelukin on pitkälti luonnekysymys. Mun sisko teki vaikka mitä kiellettyä ja valehteli vanhemmilleni ja minä taas kerroin vanhemmilleni suunnilleen kaiken (enkä alaikäisenä oikein mitään tehnytkään).

Lainaus:

.. jos/kun lapsesi ei ihan kaikkea paljasta. Kyllä tuon ikäisellä saa jo olla "omia asioita" joista vanhempien ei tarvitse kaikkea tietää. Ja valehtelulla helpottaa niin omaa kuin äidinkin elämää.

mutta ehkä kannattaa vähän seurailla sitä lasta, että mikä sen mieliala on. Onhan se nyt jotenkin aika surullista, että jättää väliin tapahtuman, josta on ollut koko kevään ajan innoissaan ja on sen sijaan yksin kotona. Onkohan sillä murheita? Vaikeuksia kavereiden kanssa?



Jos olisin sinä, niin olisin nyt paljon läsnä, avoimena, mutta en utelisi. Jos nuori jatkossakin eristäytyy eikä hakeudu muiden seuraan, voi olla jo ihan oikeaa syyytä huoleen.

Itse sain nuorena MONESTI kuulla kuinka vanhempani olivat pettyneet minuun kun join, poltin, harrastin seksiä jne.



Jälkikäteen olen ajatellut että jos omalle lapselle pitää noista asioista sanoa, sanon että olen surullinen kun on salannut minulta asioita. En koskaan halua sanoa, että olen pettynyt häneen.

Ilmottautuikin itse ja viikonlopun jälkeen tietysti kyselimme miten leiri oli mennyt. Myöhemminkin juttelimme leiristä. Muu perhe oli samaan aikaan mökillä eli 17v oli yksin kotona. Ymmärtäisin jos olisi pitänyt hirveät bileet, mutta kaikki selvisi kun eräs tuttava kertoi, että kävi meillä juuri tuona viikonloppuna huhtikuussa kun olimme mökillä ja poika yksin kotona.



Syyksi sanoo, ettei vaan halunnut mennä leirille. Ilmeisesti minä sitten olen aivan hirviö kun tuollaista vähäpätöistä asiaa ei voi kertoa.

Mutta kun valehtelu oli jostain noin typerästä, niin en käsitä. Tosin ihmettelin jo keväällä kun oli niin vaisu kertomaan millaista leirillä oli.



Yksin on kyllä kotona saanut muutenkin olla viikonloppuisin, kun ei ole halunnut lähteä mukaan mökille, olen pitänyt luotettavana poikana.



Pettynyt olen, en tiedä, kumpaan enemmän itseeni vai poikaan.

Jos lapsi ei ole aikaisemmin vanhemmilleen valehdellut niin on ihan tervettä, että tuossa iässä edes. Se kuuluu psyykkiseen kehitykseen. 17-vuotias on jo niin iso, että tietää sinun valtasi häneen loppuvan vuoden sisällä. Siksi hän myös ajattelee, että asiansa eivät kuulu sinulle samalla tavalla kuin ennen. Hän ehkä myös säästää sinua tuskallisiltakin tosiasioilta, sillä totuuden kertominen ei niitä muuttaisi, mutta saisi aikaan vain juuri sen reaktion, minkä nyt on saanut.



Älä anna asian pilata kesälomaasi. On vähän tyhmää laittaa kesäloman pieleenmeno lapsen valehtelun piikkiin.

Lainaus:

Sehän on vain ihmisen luonto. luuliko ap elävänsä jossain pieni talo preerialla- elämässä?

Minä ainakin valehtelin korvat heiluen tuossa iässä vaikka kuinka oli kasvatettu kertomaan aina vain totta.


Kyllä minäkin olisin ap:n tapauksessa ollut pettynyt.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat