Vierailija


Toivon sydämestäni, ettei kielikursseja enää järjestetä, kun oma lapseni olisi sen ikäinen. Omat kielikurssit on vielä liian tuoreessa muistissa (yli 15 vuotta sitten). Mä en voi ymmärtää, miten vanhemmat laskee lapsiaan sinne. Tuntuu, että melkein on ihme, että ylipäätään selvisi sieltä hengissä kotiin :).

Sivut

Kommentit (27)

En mikään ylikiltti, mutta sellainen joka arkielämässä ei ollut kiinnostunut dokaamisesta taikka edes polttanut tupakkaa, ja tosiaan kuorossakin lauloin.



14

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suurin osa ryhmäläisistä joi itsensä aivan tosi pahaan humalaan

Lainaus:

joka ikinen ilta

. Alkoholia sai helposti ostettua ja rannalla juotiin ja ainakaan omassa isäntäperheessäni ei todellakaan välitetty, missä ne nuoret juoksivat ja mihin aikaan ja mitä tekivät. Itse en juonut joka ilta enkä koskaan yrittänyt edes känniin, mutta vahva siideri teki mullekin tepposet, ja noilta ajoilta on ainoa kokemukseni siitä, että mulla ei ollut eräänä aamuna mitään mielikuvaa siitä, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. En edes tiedä, miten olin tullut rannalta isäntäperheeni kotiin. Ryhmänjohtajilla ei tosiaan ollut asiaan mitään mielenkiintoa - heitähän nähtiin vain se pari tuntia päivässä oppituntien ajan.



Huumeita olisi ollut tarjolla oikeastaan joka ilta siellä rannalla pyörissä. Kivat, siistit, nuoret, hyvännäköiset diileripojat kävi naurattamassa ja halvalla olisi saanut E:ta. En kyllä tullut kokeilleeksi. Marijuanaa taisin muutaman kerran kokeilla jo silloin.



Yksi 15-vuotias kurssillamme otti tatuioinnin ilman mitään henkkareita, jostakin kumman pikkupuodista.



Jotkut kurssin neitoset harrastivat seksiä tosi vapaasti, tyyliin joku eri " italiaano" joka illalle jossakin julkisessa vessassa tms. Yhdelle piti sitten hommata katumuspillerit, missä valvoja kyllä sitten avusti. Mutta varmaan taudit sun muut oisi levinneet aika iloisesti...



Itse oppitunneista ei ollut mitään hyötyä. En oppinut mitään uutta niillä ja opetuksen taso EF:n kurssilla ainakin oli tosi huono minusta. Kyllähän tuon kk:n aikana muuta kaikkea oppi - kuinka pärjätä aika omillaan jne. Yksi kurssikaverini ei saanut isäntäperheessään edes ruokaa, joten hänen kanssaan tuli opittua sitten sekin, miten elättää itseään muutamilla pennosilla päivässä.



Voi luoja mitä menoa oli. Minä 15v. ja kaveri 14v. " Isäntäperhe" sinkkumies, ei todella vahtinut menemisiä, ryyppäämistä ja juhlintaa. Biitsibileitä ja ravintolaoita... Varmaan oli elämäni hauskimpia reissuja, mutta jälkeenpäin ajateltuna hirvittää. Ei edes kännyjä ollut, että kotiin olisi voinut olla yhteydessä. Muutama vastapuhelu soitettiin ehkä kerran viikossa. Tämä oli vuonna 1991, hurjassa nuoruudessa :)


Kirkasta viinaa ostettiin kaupasta ja rannalla ryypättiin porukalla. Onneksi oli tiivis porukka, ettei ketään jätetty nousuveden vietäväksi, mutta kyllä oli tosi tiukkojakin paikkoja, kun moni joi ekoja kertoja itsensä lähes sairaalakuntoon. Kaameessa krapulassa vääntäydyttiin aamutunneille.



Kivaa oli, mutta aika kaukana oli siitä, mitä vanhemmat kuvitteli.



Pitää olla aika kova luotto, jos omani sinne päästäisin.

En ehkä päästäisi.



Itse olin ala-asteikäisenä musiikkileirillä Lapinlahdella (ei siis se sairaala Hesassa). Olin varmaan joku 8-9v.

ja muistan kuinka turvaton ja haahuileva olo mulla oli siellä. Ohjattua toimintaa oli vain pari tuntia per päivä, loppu aika me luuhattiin pitkin kylää, laitettiin kolikoita junaradalle jne.



Nyt vähän aikaa sitten kerroin äidille, että omaa lastani en IKINÄ päästäisi sellaiselle, että kuinka ihmeessä te mut sellaiseen paikkaan pariksi viikoksi lähetitte.



Äiti tuumasi, että voi kamalaa, anteeksi, ei hänellä ollut hajuakaan, että en ollut tykännyt olostani siellä + sitä oli niin kovasti mainostettu ja kehuttu, ja jotenkin musiikkiopistossa annettu vanhempien ymmärtää, että se oli musiikkiopintojen takia lähes välttämätöntä osallistua kyseiselle leirille.



Joten skeptisesti kyllä suhtaudun itse kaikkiin leireihin ja kouluihin jotka on järkätty alaikäisille.


Meillä oli niin armotonta kännäämistä ym. siveetöntä menoa, ettei mitään rajaa. Ihan huippuhienot reissut oli, mutta kielikurssi siitä oli kyllä tosi kaukana.



Jos tyttäreni osoittautuisi siveäksi kirkkokuorotytöksi, niin saattaisin ehkä harkita, mutta siltikin luulen, etten päästäisi.

Ryypättiin ja rällättiin, kieliopinnot oli sivuseikka. Jos vanhemmat olivat tienneet millasta menoa siellä on, en olisi ikinä päässyt. Olin sen isäntäperheen ensimmäinen kielikurssilainen, ja aivan varmasti myös viimeinen. Nykyisin kun ajattelen minkälainen kokemus olin heille, olen todella pahoillani heidän puolestaan, raukkaparat... Eivät varmaan IKINÄ ota ketään kielikurssilaista riesakseen.

Ja kunto oli sen mukainen... Ikää oli 15 v ja ei ollut paljon viinan kanssa tullut läträttyä aiemmin, kotona oli tiukka kuri. Sitten kun pääsi " vapaalle" otettiin ilo irti ihan tosissaan.


Mun lapseni lähtisi tuollaiselle reissulle vain mun kuolleen ruumiini yli. Tai mistäs sitä tietää, jos meidän lapset onkin järkevämpiä ja varovaisempia tuolla suuressa maailmassa :). Mutta siis en päästäisi... en takuuvarmasti.

Isäntäväki kysyi heti tullessamme: tultiinko juhlimaan vai opiskelemaan. Vastattuamme, että juhlimaan simme oman avaimen ja vapaat kädet touhuta. Silloin aikoinaan ei ikärajoja tainnut kummemmin olla: käytiin kaikkialla yksityisklubeista kotibileisiin. Ja aina löytyi paikallista seuraa.

Monet kavereistani lähtivät ja kanssa annettiin ymmärtää että englannin opinnot on tästä loppuelämäksesi kiinni. Oli noloa selitellä hyvätuloisille aikuisille, että kyllä munkin vanhemmat toivovat mulle menestystä koulussa ja oppia asioissa, mutta meillä ei vaan ole varaa opiskella englantia noin kalliisti.



En olisi varmaan innostunut juopottelusta tuossa määrin, hauskaa olisi voinut pitää, mutta heikko vastaavuus kalliille kurssimaksulle olisi harmittanut.

Vierailija:

Lainaus:


Ja kunto oli sen mukainen... Ikää oli 15 v ja ei ollut paljon viinan kanssa tullut läträttyä aiemmin, kotona oli tiukka kuri. Sitten kun pääsi " vapaalle" otettiin ilo irti ihan tosissaan.

No meidän lapset kasvaa ja asuu Englannissa, niin että ei tietenkään ole tarvettakaan, mutta siis jos vaikka jotain ihan samanlaisia järjestetään vaikka Ranskassa ja meno olisi samanlaista, niin en päästäisi. Mä luulen, että omat vanhempani ainakin olivat aika tietämättömiä, kun päästivät mut 14-vuotiaana kuukaudeksi Englannin etelärannikolle mesoamaan. Tosin kyllä aina puhuivat, että siksi päästävät, kun luottavat muhun niin paljon, ja siihen, etten tee mitään tyhmää, ja kyllähän mä pärjäsinkin... mutta omaan nuoruuteen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, jotka olisi potentiaalisesti voineet mennä NIIN huonosti, että itse tulen pitämään tiukemmat ohjat käsissä varmaankin.



Saavat tulla Suomen mummolaan kielikurssille! ;)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat