Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä oli mieheni kanssa ihana suhde. Sitten menimme naimisiin ja sen jälkeen kaikki on ollut pelkkää alamäkeä. Olen ahdistunut kun tuntuu että olen vankina tässä suhteessa.

Kommentit (7)

Omalla kohdallani " seurusteluaika" jäi melko lyhyeksi, ennen kun muutimme jo yhteen asumaan ja pian sen jälkeen ensimmäinen lapsikin sain jo alkunsa. Naimisiin menimme vasta toisen lapsen ja viiden yhdessä olleen vuoden jälkeen. Arki elämää avioliitto ei muuttanut meillä mitenkään. Mutta mukava kutina nousee kuitenkin vieläkin vatsan pohjassa, kun voin puhua omasta AVIOmiehestäni... =) Ja häistä on jo pari vuotta aikaa.



Minusta ei kannata lähteä yleistämään, kannattaako yleensä mennä naimisiin vai ei. Jokaisen parin kohdalla tilanne on eri, mutta epäilen, että se kuinka hyvin toisen todella tuntee, vaikuttaa avioliiton pysymiseen.

Siis jos jo asuitte yhdessä jne, niin varmaan vihkiminen ei sinänsä tuonut suuren suurta muutosta arkeen... sitä jotkut kuvitteleevat ja sitten pettyyvät, kun arki onkin ihan tavallista... No, en tiedä miten sulle kävi, mutta niinkuin tuo aikaisempi sanoi, siinä voi joutua vähän aikaa puolin ja toisin totuttelemaan... Meillä ei kyllä ollut vaikea alku, ehkä siksi kun käytiin tosi paljon asioita läpi jo seurusteluaikana. Yhteen muutettiin vasta kun oltiin menty naimisiin, joten siitä vasta alkoi yhteiselämä. Muistot on tosi hyviä ja vielä parempaan suuntaan ollaan menty ja toivottavasti myös menossa... :) Lapsen saanti oli enemmänkin kriisi, kun mulle oli vaikeeta yhdistää äitiys ja vaimous. Mies sopeutu uuteen rooliinsa parissa viikossa!!! Kai luotu isäksi... :)



Tsemppiä sulle ja muista että rakkaus toivoo aina, vaikka välillä tuntuis miltä... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä 4avioliittovuotta takana enkä päivääkään ole tätä ratkaisua katunut. Yhteen muutettiin vasta papin aamenen jälkeen. Ei odotettu mitään pilvilinnoja avioliitolta, koska arkeahan tämäkin on. Ihan samanlaista arkea kuin ennenkin, paitsi että nyt on se kaikkein rakkain aina vieressä. Eikä tarvi pelätä että toinen jättää heti pienimmästä erimielisyydestä. Puhumallahan nekin selviää. Oikeestaan voisin sanoa että avioliitossa on ollut paljon paljon mukavampi elää kuin osasin kuvitellakkaan.. Vieläkin olen harva se päivä rakastunut kuin pahainen teini;) Sitä jotenkin rakastuu aina uudelleen ja uudelleen omaan mieheen, hassua:)

Mutta ehkä avioliitto ei sitten ole kaikkien juttu.. en tiedä.

Olipas köpsä neuvo.



Mitäpä yksi papin aamen muuttaa, jos suhteessa on kaikki kohdallaan?



Eri juttu tietysti, jos on ollut täysin epärealistiset ajatukset avioliitosta. Mutta naimisiin pitäisi mennä vasta kun on kypsä siihen. Etpä tainnut itse olla.



On tietysti tapauksia, joissa puoliso muuttuu täysin, mutta lukeudutteko niihin?

Siis ainakin mulle on ollut. Olisi pitänyt erota, mutta olen liian tunnollinen ja vastuuntuntoinen. Olen sitten vain kärsinyt. Tuntuu, että avoliitosta olisin ehkä paremmin saanut lähdettyä.



Mutta voihan se olla, että se ei kaikkien kohdalla vaikuta.



Mutta minä en enää, itseni tuntien, sitoutuisi niin lujasti.

että jos suhde kestää, niin se kestää oli sitten naimisissa eli ei. Eihän avioliitto muuta saati paranna suhdetta sinänsä, sen täytyy olla kunnossa jo ennen avioliittoa. Ja suhteen hoitamista ei voi lopettaa papin aameneen, samalla tavalla sitä on hoidettava kuin ennenkin. Tottakai tulee pettymyksiä, jos on elättänyt epärealistisia kuvitelmia avioliittoon liittyen.

varsinkin ensimmäinen vuosi on rankkaa aikaa, kun molemmat hakevat omaa tilaansa liitossa, seuraava törmäys tulee kun lapsia alkaa tulla.



tuota se nyt on, tervetuloa joukkoon.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat