Vierailija

Todella törkeää oikeasti lapsettomien (=ei ole lasta) tuskan vähättelyä tuollainen käytös.

Kommentit (23)

Sen diagnoosin lääkäri minulle ainakin antoi. Nyt olen taas kerran neljän vuoden yrittämisen ja lopulta rankkojen hoitojen jälkeen saanut ihanan poikavauvan. Olen siis sangen onnekas nainen.



Tästä keskustelusta olen kyllä pahoillani. Tämä on taas tätä! Kenen suru on sitä oikeaa aja suurinta? Kenellä on oikeus edes surra ja jos suree, niin kuinka se pitää oikein tehdä? Keskenkasvuisten kinastelua! Kuka teistä on sellainen auktoriteetti, että voi pätevästi toisia käskyttää? Keneltä se on pois, että toinen suree kohtaloaan? Eikä sen pitäisi ketään loukata, että joku suree sitä, ettei perheeseen kuulu kaivattua lisäystä? Sitten vielä vedotaan johonkin terminologiseen seikkaan... Huoh!!!

et voi tietää miltä MUSTA tuntuu. ja sun kanssa en ainakaan leiki kun oot joskus 15 v sitten lapsen saanu ja hinkuat toista. sulla sentää on vauva ollu. voi elämä!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käyn itse joskus harvoin lapsettomuuspalstoilla ja saatanpa jotain juttua kommentoidakin joskus. Tiedän muutaman vuoden kokemuksella, miltä tuntuu olla lapseton, vaikkakaan en sitä enää ole.



Ei se lapsettomuuden tuska mihinkään ole unohtunut, vaikka tuossa nuo pari hyöriäistä pyörivätkin.

Itse jäin ainoaksi lapseksi... Ja minä olen ollut siitä aina suunnattoman surullinen. On jäänyt lapsena kokematta sisarusten nahistelut, salaisuudet ja leikit. Aikuisena ei ole minun puolelta tätejä tai enoja lapsilleni, ei läheisiä sisaruksia joiden kanssa pitää yhteyttä tai serkkuja lapsilleni... Kun vanhemmistani aika jättää, minä kannan asian yksin ja suren yksin (Toki toivottavasti Mieheni ja Lapseni tukena). En ikinä syytä äitiäni asiasta, tiedänhän että nämä ovat asioita joille me emme vain voi mitään. Silti koen surua joskus asiasta. JA sitä surua tuntee myös äitini samasta asiasta.

Itse olen aina sanonut etten haluaisi omalle lapselleni samaa... Sillekkään en tietysti mahda mitään. Voin vain toivoa että lapseni saisivat nauttia sisaruksista...

Se on ties mistä kummunnut pseudotieteellinen käsite. Sellainen käsite on kyllä olemassa kuin sekundaarinen hedelmättömyys. Sillä tarkoitetaan sellaista tilannetta, että on aikaisemmin ollut normaalisti hedelmällinen, mutta esim. sairauden takia (kuten syöpä), menettänyt hedelmällisyytensä. Jos on lapsia, niin ei voi mitenkään käyttää termiä " lapseton" itsestään, vaikka miten sekundaarista yrittäisi siihen tunkea eteen.

Esim. diabetes ja diabetes insipidus ovat 2 eri asiaa vaikka siinä sama sana esiintyykin. Myös lapseton ja sekundäärisesti lapseton on 2 eri asiaa. Tästä aiheesta oli muuten ketju tuolla lapsettomuuspuolella tässä jokin aika sitten. Useimpia ei tuntunut haittaavan sekundojen siellä pyöriminen. Itse myös primäärisen lapsettomuuden kokeneena olen sitä mieltä, että sekundääriset voisivat kokoontua jossain muualla tai pitäytyä omassa ketjussaan. Mua otti todella paljon päähän myös silloin kun ei ollut vielä yhtään lasta niiden sekundojen mariseminen. Ymmärrän siis, että ap:takin ottaa. Tämä sekundäärinen lapsettomuus on tuskallista ja sattuu todella paljon mutta ei sitä ole tarkoituskaan verrata primaariseen! Suruja ei voi vertailla. Muutenhaan kukaan ei saisi surra mitään. Tosin ymmärrän kyllä, että ap:ta ottaa päähän tuo sana lapseton tässä yhteydessä. Itsellänikin vähän pykii jos joku tulee lapsettomuuspalstalle valittamaan kun kolmatta lasta ei vuoden yrittämisen jälkeen tule. Me saimme tämän ainokaisen hoidoilla ja ehkä tavan vuoksikin käyn lapsettomuuspalstalla sekundoille tarkoitetuissa ketjuissa välillä. Muissa ketjuissa en käy valittamassa.



T. sekundäärisesti lapseton

Vierailija:

Lainaus:


Käyn itse joskus harvoin lapsettomuuspalstoilla ja saatanpa jotain juttua kommentoidakin joskus. Tiedän muutaman vuoden kokemuksella, miltä tuntuu olla lapseton, vaikkakaan en sitä enää ole.



Ei se lapsettomuuden tuska mihinkään ole unohtunut, vaikka tuossa nuo pari hyöriäistä pyörivätkin.




Ilmeisesti ette kuitenkaan omin avuin lapsianne saaneet?

Eräällä toisella keskustelupalstalla on lapsettomille tarkoitettu ketju, jossa voi purkaa tuntojaan ja sitten sinne KEHTAA tulla naisia, joilla on lapsi, mutta ovat yrittäneet toista pitkään. He vinkuvat " sekundaarisesta lapsettomuudesta" ja sitten ihmettelevät, kun oikeasti lapsettomilta ei heille oikein tahdo herua myötätuntoa. Ei mitään häpyä näillä ns. sekundaarisesti lapsettomilla.

Riipaisevaa voi olla kuitenkin sekin että nainen on nuorena saanut lapsen ja eronnut, ja myöhemmin avioitunut ja halunnut uuden miehensä kanssa yhteisiä lapsia. Oma jo 10 vanha lapsi on vieressä mankunut kauan toivomaansa sisarusta ja äiti on kovasti itsekin toivonut perheeseen lasta... Vaan onkin tullut lapsettomuushoidoista vuodessa useita keskenmenoja ja sairaalareissuja rajuista oksenteluista ja äiti on laihtunut 39 kiloiseksi ja vauva kuollut 6kk vatsaan...



Minä olen se 10-vuotias lapsi joka vieressä mankui ja äidin kanssa yhdessä suri ja itki mahdottomaksi jäänyttä haavetta...



Pointtina vaan se että rasittavaa kuinka lapsettomat ihmiset omivat surun kokonaan omaksi oikeudekseen. Suuri se on suru varmasti jokaiselle...



Itse pelkäsin lapsettomuutta 10 vuotiaasta asti kun olin sen surun niin läheltä nähnyt... Sitä surua en vähättele koskaan kenenkään osalta.

Kaverillani (yli 30v) on yksi teini-ikäinen lapsi (saivat nuorena), nyt ovat sitten 5v odotellut toista lasta. Kyllä hän minusta saa puhua yhtä paljon lapsettomuudesta, kuin toinen kaverini jolla ei ole lapsia ja 10v on lasta yrittänyt.

vaikka esimerkkejä on. Toisekseen kieli koodaa joskus asioita siten, että merkitys ei ole kirjaimellinen (" keittää kahvia" , " puolet enemmän" merkityksessä " kaksi kertaa enemmän" ). Älkää nyt jonkin termin takia hyppikö seinille. Eri asia on sitten keskustella siitä, onko vaikeus saada toinen lapsi samantyyppinen ongelma kuin varsinainen lapsettomuus.

ja ihan oikeasti haluaisin tietää, mikä sopivin termi tälle tilalle on. Olen kärsinyt lapsettomuudesta, joten tiedän, ettei tämä tuska ole mitään sen rinnalla, mutta suuri tuska sekin. Ylipäätänsä on tietenkin hedelmätöntä:) riidellä sitä, kenellä on suurin tuska. Eniten tunnen surua siitä, että lapseni saattaa jäädä ilman sisaruksia. Harkitsemme kyllä adoptiota. Eikös siitä sekundäärisestä lapsettomuudesta puhuta ihan virallisissakin yhteyksissä? Hieman huono termi kyllä - myönnän.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat