Vierailija

Nyt kun taapero on vierotettu alta kahden vuoden iässä ja hormoonitoiminta on muuttumassa normaaliksi, olen huomannut kaksi muutosta...



Ensinnäkin mieletön herkkyys on kadonnut. Olen surullinen, koska samalla on mennyt se aivan pakahduttava rakkaus lasta kohtaan. Totta kai rakastan lastani edelleen enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta en TUNNE enää samalla lailla vereslihalla kuin imetysaikana.



Aamuheräämiset ovat muuttuneet hankalammiksi. Imetysaikana herääminen oli omituisen helppoa, vaikka olisi kuinka ollut univelkaa. Nyt saa taas kärvistellä vanhaan malliin kun lapsi herättää yöllä tai aamulla.



Onkohan muilla samoja kokemuksia?



Kommentit (6)

Toisaalta nyt on alkanut toisenlainen ihana vapauden ja oman tilan tunne. Vaikkei imetys aikaa vienyt.



Totta on erilainen läheisyys ja herkkyys jota ei voi käsittää jos ei ole kokenut. Ja sama mulla että yövalvomiset on paljon rankempia kun ei ole hormoonilatausta apuna. Toisaalta nyt olen alkanut nukkua sikeämmin, enkä herää niin helposti lasten ääniin. Ja väsymys pukkaa nyt päälle koko raskauksien ja imetysten painolla vai olisko vaan kevät tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mies ihmettelee miten sen teen, mutta itseäni ei vaivaa, koska en nuku niin sikeästi. Ja olen aina ollut tosi sikeäuninen, pommin räjähdys vieressä ei herättäisi. Ja nyt tyynesti (no useimmiten) vaan herään imettämään useita kertoja, kun ukko ähkii pää tyynyn alla, kun valo taas napsahtaa päälle kello kaksi..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat