Vierailija

Kommentit (9)

Jälkeenpäin olen usein ihmetellyt, että miksei kukaan, edes oma mieheni, tajunnut, miten loppu olin.

Oma työ, esikoinen pahimmassa uhmaiässä, isä sairastui vakavasti (kuoli ollessani 7:llä kuulla raskaana,), mies lähdössä ulkomaille töihin, äidin tukeminen jne jne. veivät minusta mehut totaalisesti.

Jos joku olisi minut torpannut hullujenhuoneelle ja lyönyt oven lukkoon perässään, en olis paljon perään kysellyt, vaan olisin vain ollut hiljaa ja tyytyväinen.

Kauan (5,5 vuotta) sinnittelin, mutta viime syksynä se masennus sitten toden teolla lopulta iski. Nyt alan olla taas kunnossa, mutta onpa ollut todella raskas syksy ja talvi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Normaalisti en makeaa syönyt ja imetyksen loputtua pääsin siitä " vaivasta" taas. Nyt tässä toisessa raskaudessa alussa oli kovempi nälkä, mutta sitä makeanhimoa ei onneksi ole tullut.



Kaikki kilot siis myös lähtivät mitkä mässäilemällä tulivat.

Ja mielestäni tuo mässäilykin ohi aika kohtuullista. Ensin pahoinvoinnin loputtua oli mässäilykausi, kun en kahteen kuukauteen ollut voinut syödä oikein mitään, sitten loppuraskaudessa jonkun kuukauden verran kun tuntui että ihan sama mitä syön, paino nousee joka tapauksessa.



+ 20kg tuli raskausaikana, eivät ehtineet kaikki lähteä ennen uutta raskautta joka alkoi kun lapsi 10kk. 15kg lähti välissä, siitä suurin osa heti 1kk aikana ja loput pari kiloa vasta imetyksen loputtua.



Olen sellainen tyyppi että lihon helposti kun syön hiilareita ja niitäpä raskausaikana söin.

+17kg tuli, mutta entisissä (hoikissa) mitoissani olin 2kk synnytyksestä. Söin myös monipuolista ruokaa, että enköhän kaiken tarvitsemani saanut kuitenkin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat