Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mulla on siis ollut kivuliaita supistuksia viikoilta 16 lähtien - nyt eletään viikkoa 20. Olen opiskelija ja jouduin aluksi olemaan täysin vuodepotilaana hirveän pahoinvoinnin takia ja kun olo alkoi parantumaan, menin sitten suorittamaan aiemmin kesken jäänyttä harjoittelua, sillä seurauksella että tuli todella kipeitä supistuksia ja harjoittelupaikan lääkäri määräsi vielä kolmen viikon sairaslomalle.

Silloin ei ainakaan ollut kuitenkaan tapahtunut mitään kohdunsuulla, mutta käskettiin kuitenkin välttää nostelua ja ponnisteluja, lepäämään paljon ja liikkumaan varovasti. Pari viikkoa sitten neuvolalääkäri sanoi, että ei suosittele töihin menoa, kun supistuksia tulee niin paljon ja helposti.



Nyt niitä kipuja on jo levossakin ja mulla on oikeasti tosi tukalaa välillä, kun selkääkin särkee (vali vali...) Kouluun en päässyt enää mukaan uuteen jaksoon, nyt niillä on taas harjoittelu meneillään eikä mulla ole tässä mitään järjellistä tekemistä, paitsi muutama tentti ja verkkokurssi. Miestä ilmeisesti suuresti ottaa päähän, että minä vain laiskottelen kotona ja pidän esikoistakin vain aamupäivän päiväkodissa, sen aikaa kun teen koulujuttuja. Viime viikolla mies sitten suoraan kysyi, että mitä meinaat tehdä loppukevään ja kesän, kotona oloon ei ole varaa. No, laitoin sitten hakemuksen läheiseen vanhainkotiin, hirveä hoitajapula siellä on, joten töitä varmasti saan. Mutta miten ihmeessä minä selviän siellä, kun jo pelkkä tuolilta ylös nousu saa aikaa kipuja, kaupassakäyntikin on yhtä tuskaa ja menee vain särkylääkkeiden voimalla hammasta purren. Kyllä minä ymmärrän, että miestä harmittaa, sairauspäiväraha on mulla vain opintotuen suuruinen, eli ei paljon mitään ja miehen palkka on aika pieni. Kyllä minullakin käy hermoon tämä kotona kökkiminen, mutta minkä minä sille voin. V*ituttaa.

Kommentit (7)

olenko oikeassa?



minuakin vi.. ttaa kun mies on opiskelija, joka ei saa opintotukea eli ei saa rahaa mistään. mutta kun ei ole mahd. mennä töihinkään, josta voisi jäädä saikulle =)



miehesi taitaa olla fiksu? vai olenko väärässä rahan suhteen?

Mutta kun toinen tietää kaiken paremmin kuin lääkärit, niin minkä sille mahtaa...



Totta kai minä laitan loppujen lopuksi lapsen terveyden etusijalle, minua vain harmittaa niin suunnattomasti, kun täytyy kuunnella vittuilua asiasta, jolle en itse voi mitään ja joka harmittaa minua varmasti yhtä paljon kuin miestäkin. Tulee vaan sellaisesta inhottavan syyllinen luuseri-olo, kun mies on jatkuvasti väsynyt ja kiukkuinen ja sitten vielä syyllistää minua :(

Toivoisin vain, että miehen saisi jotenkin ymmärtämään.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pistäisit nyt nainen jäitä omaan hattuusi ja annat miehen napista! Vauvan etu tässä on kaikkein tärkeintä. Menette sitten vaikka sossuun jos lisää rahaa tarvitsette, mutta älä ehdoin tahdoin riskeeraa vauvasi henkeä. Älä varsinkaan ota sitä vanhustyötä vastaan. Et kai ehdoin tahdoin halua keskosta?

Sitä en tiedä, vaikuttaako se rahan määrään sitten, jos saan töitä ja joudun heti jäämään sieltä pois.



Ja kyllä miehellä älliä on, paljon enemmän kuin minulla, eikä se tee tästä yhtään sen helpompaa.



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat