Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla on siis eräs ystävä, jonka olen tuntenut jo noin parikymmentä vuotta. Aina kun soittelen ystäväni kanssa tai näen häntä, hän ei kysele lapsestani ollenkaan. Enkä minäkään sitten viitsi kertoa lapsesta mitään, koska tuntuu, että toista ei kiinnosta. Minulle lapseni on tärkeä ja haluaisin kertoa hänen uusista oppimisistaan jne.

Ystäväni kyllä kertoo omista lemmikeistään ja näiden tempauksista ja minua ei sitten taas kiinnosta ne jutut pätkän vertaa, mutta kuuntelen toki aina kaikki... Onhan lapsi nyt vähän eri asia kuin joku koira.

Onko muilla tällaisia ystäviä? Hiipuiko teillä ystävyyssuhteet lapsen tulon myötä?

Kommentit (6)

Enkä todellakaan oleta, että kukaan olisi kiinnostunut minun lapseni tekemisistä vain siksi, että on minun kaverini...



Eiköhän ap:n ole aika kurkistaa maailmaa muualtakin kuin oman napansa ympäriltä!

Osa kolmekymppisistä sinkkukaverista on " niin täynnä kakkavaippajuttuja" etteivät muista että toisen kuulumisten kyseleminen on _kohteliaisuutta_.



Sitä samaa kohteliasuutta mitä minä osoitan kysellessäni heidän kuulumisia. Tietoisena että vastaukset baari/poka/iso-isompi-aah/duuni -akselilla; kiinnostaa minua tasan yhtä paljon kuin minun kakkavaippaiseni heitä.



Siis kohteliaisuutta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä minä ainakin kysyin ystävieni lasten kuulumisia silloin, kun minulla ei vielä ollut itsellä lasta. Mutta ehkä se vaan on niin, että kaikki lapsettomat eivät tajua sitä, miten tärkeitä ne lapset vanhemmilleen ovat...

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat