Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on pojat 1v3kk ikäerolla... Nyt nuorempi on 10kk ja olemme viritelleet ajatusta kolmannesta lapsesta. Haluaisinkin kuulla kokemuksianne miten kolmas muuttaa tätä hässäkkää vielä? Onko todellakin helpompi siirtyminen kahdesta kolmeen lapseen, kuin yhdestä kahteen (näin olen muutamalta kuullut).

Mutta nyt nuo kaksi huliviliä tarvitsevat jo äitiä luokseen, siispä jään odottelemaan innolla josko saisin yhtään vastausta.

Kommentit (4)

Esikoisella ja kakkosella on eroa 1v5kk ja kakkosella ja kolmosella 2v2kk. Kyllä se kolmas tuntui helpommalta arjen kannalta, kun sillon, kun toinen syntyi.



Toinen kun syntyi, niin tuntui, että aika ei riitä mihinkään, mutta kolmannen syntyessä oli jo niin oiva organisoija ja kahden kanssa oli rutiinit luotu, niin oli helppo se kolmaskin siihen sovittaa :) Tietysti sitä pyykkiä on enemmän, tavaraa on enemmän ja puettavaa on enemmän...



Meillä kaikki on tyttöjä ja loistavasti leikkiivät keskenään! Aika helpolla kyllä pääsen. Nyt on tulossa neljäs lapsi muutaman viikon päästä ja näille kahdelle nuorimmalle tulee ikäeroa myöskin 2v2kk. Nyt ei enää mahdutakkaan tavalliseen autoon ja alkaa lasten sänkyjäkin olla niin monta, että pitäisi yks huone saada lisää :D

Omilla kahdella murulla on ikäeroa 1v.8kk, ja nuorempi on nyt iältään 1v.1kk. Vauvakuume kummasti kutkuttaa mielessä, vaikka meillä oli suhteellisen rankka siirtymävaihe, kun esikoistyttö sai pikkuveljen. Silloin todettiin miehen kanssa, että kolmatta ei ihan heti kyllä tule. Mutta nytpä mietin kovasti, miten paljon arki muuttuisi ja kuinka sitä itse jaksaisi, jos saisimme kolmannen lapsen? Eli kokemuksia lisää? :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kokemuksia mulla ei vielä ole, mutta meille on tulossa kolmas kolmen vuoden sisään. Eli pojat on nyt 2v6kk ja 1v4kk ja kolmas tulee kesällä. Odotus on ollut ihan toista, kun pojat ovat niin paljon yhdessä ja touhuavat paljon ihan keskenäänkin. Kuopus apinoi kaikessa isoveljeään ja oppi vuoden ikäisenä itse syömään ja tahtoo tehdä isoveljen perässä kaiken itse. Voisin kuvitella, vaikken todellisuudesta vielä tiedäkään, että tuo Chow:n kirjoittaman " vauva tulee valmiiseen systeemiin" todella pitää paikkansa. Tottakai pojat tulevat reakoimaan vauvan syntymään, mutta toisaalta kun he jo keskenäänkin joutuvat jakamaan huomion, muutos ei ole niin suuri.



Minä olen ajatellut, että tämä on nyt tätä aikaa elämässä ja olen kotona pitkään lasten kanssa. Sitten kun nuorinkin on tarppeksi iso, on muiden haasteiden aika. En ole mitenkään kokenut, että heiltä olisi jotenkin pois se, että ovat niin pienellä ikäerolla. Päinvastoin, tyytyväisiltä nuo kaksi ainakin vaikuttavat. Aamulla esikoien odottaa kuopuksen heräämistä, että alkavat yhdessä leikkimään ja taas päikkäreiltä kuopus herää ensin odottamaan, koska veli herää ;-)

ja suurin muutos oli kyllä silloin kun esikoisen jälkeen tuli vauva(t) taloon, neljäs meni jo kuin rutiinilla " siinä sivussa" . Kun parin lapsen jälkeen on jo selkeä päivärytmi ja omat toimivat rutiinit, uusi vauva talossa ei muuta juuri mitään (mitä nyt pyykkivuori kasvaa ja suita on enemmän ruokittavina). Vauva tavallaan sukelsi valmiiseen arkielämään ja valhetelematta voin sanoa, että viides vielä siinä vuoden parin jälkeen olisi mennyt mukisematta (kolmen sektion jälkeen en tosin saanut alkaa enää yrittää). Eikä oikeastaan olisi hirvittänyt vaikka olisi tulleet uudet tuplatkin =)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat