Seuraa 

Niin onko kellään tietoa, mistä tällainen voi johtua, kun vauva kyljellään ollessa taivuttaa pään ihan taakse, kiinni selkään??? Voisko olla vaan kyse kääntymisestä mahalleen. Auttakaa...

Kommentit (6)

oon monesti miehen kanssa miettiny mistä mahtaa johtua mutta meijänki pojasta on snottu että on jäntevä ja voimakas... ja kauheesti on yritystä mahalleen.. mut väärään suuntanhan se on menossa, ainaki näyttää siltä;)



no ehkä se ei sit oo kauheen epänormaalia ku muillaki on kokemusta:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidänkin neiti oli selkä kaarella vastasyntyneestä asti. Sairaalassa neuvottiin tukemaan kylkiasentoon laittamalla peitto myttyyn selän taakes...Väärin! Kun vauvaa tuetaan selästä esim. tyynyllä, hän vetää vaistomaisesti selkää vielä enemmän kaarelle.

Neuvolan täti neuvoi, että nostaessa varsinkin tulisi aina nostaa vauva kylki edellä ja vaihdella, kumpi kylki edellä nostaa... Suoraan " maha edellä" ei saa nostaa, jotta hänelle ei tule reaktio vetää selkää kaarelle. Ja kuten joku aikaisemmin jo sanoi, kantoasento on hyvä olla sellainen, että vauvan selkä lepää omaa vatsaa vasten, ja vauvaa kannatellaan niin, että pidetään kädellä toista jalkaa rennosti koukussa. Käsi siis reiden alla. Toivottavasti saat neuvoista jotain selvää, nämä alkoi meillä ainakin hyvin pian auttamaan.

Jopa sylissä punkesi itsensä väkisinkin kaarelle. Kaikki ihmiset eivät edes jaksaneet häntä pitää sylissä kun hän niin voimalla väänsi itsensä kaarelle.



Kävimme fysioterapeutin luona (tosin muista syistä) ja hänen mukaansa poika oli erittäin jäntevä (siis hyvä asia vaan!) ja voimakas. Hän näytti sitten meille miten poikaa tulisi kantaa sylissä että tuo kaarelle vetäminen loppuisi. Poikaa tuli pitää esim. istuen vanhemman sylissä niin että aikuisen vasen käsi tuki pojan selkää ja päätä eteenpäin ja samalla pojan vasempaa jalkaa tuettiin koukkuun (oikea jalka sai olla suorassa vanhemman vartaloa myöden) ettei poika päässyt vetämään itseään taaksepäin kaarelle. Tavallaan vähän väkisin siis annettiin pojalle toinen vähän rennompi asento. Tepsi ja muutamassa viikossa kaareilu oli loppunut!

Meillä neiti veti itsensä kyljellään ihan kaarelle...Pää ei ihan selkään osunut, mutta lähelle kylläkin. Täällä tavalla hän yritti pitkään kääntyä mahalleen. Eräs tuttu sanoikin, että taitaa kuvitella jo olevansa vatsallaan ja pitää päätä ylhäällä :) Mutta luulatavasti teilläkin on kyse kääntyily-yrityksistä...



osaakin jo kääntyä suuntaa jos toiseenkin. Nukkuessaan kyljellään pää on aivan takana. Hyvä (niin kuin edellinenkin sanoi) ettei selkään kiinni ota. En tie mistä johtuu, ajattelin että hakee parempaa tasapainoa tai jotain...???

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat