Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Aiemmin täällä käytiin lyhyt keskustelu siitä kun mies ei halua enempää kuin yhden lapsen. Jäin vielä kaipaamaan pohdintaa siitä miksi lapselle olis hyväksi olla ainoa? Entä perheelle ?



Ja en kaipaa nyt yhtään kommenttia siitä että ainokaisuus on syvältä (koska en voi muuta valita, kaipaan vain lohtua)



Eli ainokaisuus on jees, koska



* lapsi saa paljon huomiota osakseen

Kommentit (13)

Johtuu ilmeisesti siitä, ettei tarvitse kilpailla vanhempien huomiosta.



Ja onhan yhden lapsen kanssa toki helpompaa. Ei tarvitse esim. kesälomakohteita miettiä siltä kannalta, että onko eri ikäisille lapsille varmasti mielekästä tekemistä ym.

*Eli kuten tuossa aiemmin oli lapselle on enemmän aikaa, vanhemmat jaksavat paremmin ja rahaa on enemmän käytössä. Ja kun ei ole pienempiä sisaruksia voi paremmin tehdä jo kaikkea isomman lapsen kanssa (harrastukset, lomailut yms.).



*Lisäksi sanoisin ettei tarvitse sisaruksen kanssa kilpailla. Lapsi pystyy muodostamaan käsityksen omasta itsestään ilman kilpailutilannetta ja vertailua sisarukseen. Näin lapsi voi kehittyä vahvaksi itsetunnoltaan, tietysti riippuen muistakin ympäristötekijöistä ja lapsen luonteestakin. Tämä vain tuli mieleen kun olen seurannut läheltä kahden hyvin lyhyen ikäeron veljeksen touhuja ja heillä selvästi nuoremmalla on ongelmia itsetunnon kehityksen kanssa isoveljen varjossa. Ja lisäksi omat kaksi 2v ikäerolla olevat lapset kyllä muistuttavat harva se päivä että " toi sai, epäreilua" oli asia melkein mikä vain ja vaikka vanhempana yrittää olla tasapuolinen ja selittää lapsille näitä tilanteita, niin helposti lapset tuntevat kokeneensa vääryyttä.



*Ja tosiaan yksi lapsi voi kavereiden kanssa usein olla vapaammin/enemmän. Yhden lapsen vanhempana luulisi mieluusti ottavan kavereitakin kylään, kun on useampia lapsia niin välillä ainakin minä vanhempana haluaisin että omat lapset leikkivät yhdessä ihan rauhassa ja en ihan niin usein ota lasten kavereita kylään kuin esim. esikoisen kaverin äiti, joilla vain tuo yksi lapsi. Eli siten yhden lapsen kaverisuhteet voivat päästä paremmin kehittymään. Yhden lapsen kanssa myös lomamatkoille yms. voi helpommin ottaa kaverin mukaan, meillä ei kolmen lapsen kanssa edes autoon mahtuisi ketään lisää. Lisäksi kyläilykutsuja luulisi tulevan helpommin yhdelle lapselle/yhden lapsen kanssa, kuin jos useampia lapsia olisi kylään tulossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

-Ainakin tämä äiti.. Ja sen lisäksi että saa huomiota niin on aikaa johdonmukaisemmin keskittyä asioihin, siis esim kesken uhmakohtauksen ei tarvitse mennä hätiin muualle.



Lisäksi yksi mikä tulee mieleen kun usein sanotaan että viimeistään sitten vanhempana on hyvä kun sisaruksia joiden kanssa jakaa hoitovastuu vanhemmista jne niin toisaalta tiedän enemmänkin tapauksia joissa sisaruksia on useita mutta vastuu joka tapauksessa yhdellä ja sitten vielä sanomista siitä muiden sisarusten kanssa...

Tavaroita ja esim. jäätelöpakettia ei tarvitse jakaa sisarusten kesken

Perunjako on helpompaa

Isikin jaksaa paremmin äidin lisäksi

Äidin ja isin urat eivät kärsi pitkistä poissaoloista jos olisi useampia lapsia

Matkoille saa ottaa kaverin mukaan ja mahtuu autoon, tai sitten matkustetaan tarkoituksella sellaisten perheiden kanssa, joilla on samanikäisiä lapsia seuraksi. Jos olisi kaksi lasta, niin helposti monet perheet matkustavat itsekseen, ja sisaruksista on ainut seura, tällä kolikolla on kaksi kääntöpuolta...

Kylään mahtuu aina joka paikkaan esim. mummoille, ja mummukin jaksaa paremmin

Ei ole riitaa lasten kesken kotityövuoroista



Ainoana lapsena tämmöisiä mietteitä, itsellä on kaksi lasta... enkä väännä puukkoa haavassa että miksi ;)

ITse kun täällä mietin että lapsella tulisi ehdottamasti olla sisaruksia että oppisi sosiaaliseksi ja jakamaan jne. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos luonto on päättänyt kohdallamme toisin ja lapsemme onkin ainokainen. Siksipä Hyvä Hyvä . Lisää ainoan lapsen etuja että mieleni muuttuisi .

Sisarukset toki ovat rikkaus tässä maailmassa,mutta kyllä ilman niitäkin kasvaa tasapainoisia ihmisiä. Paljon on siitä kiinni miten vanhemmat kasvattavat lapsensa ja tietysti lapsen omasta luonteesta. Itse olen ainut lapsi,kuten miehenikin ja meillä molemmilla on erittäin laaja ystäväpiiri, joten sosiaalisuuteemme ainokaisuus ei ole vaikuttanut milläänlailla (ainakaan negatiivisesti). Emmekä liioin usko kärsineemme ainoan lapsen roolista, lapsenakin meillä molemmilla on ollut suuri kaveripiiri ja päivittäin saimme leikkiä toisten lasten kanssa. Itse työskentelen kasvatusalalla ja jo ammattinikin puolesta tiedän sisarusten tärkeyden,mutta edelleen korostan,että vanhemmilla ja lapsen omalla luonteella on iso osa tulevaisuuden kehityksessä. Meilläkin on yksi lapsi ja syistä joita en tässä halua eritellä,voi hänkin jäädä ainokaiseksi. Silti en lähde surkuttelemaan mistä hän mahdollisesti jää paitsi,vaan mietin mitä me vanhemmat voimme tehdä antaaksemme hänellä mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuutta ajatellen. Ja se ei meidän perheessä tarkoita materialistista lahjontaa, vain jotain aivan muuta. Joissakin perheissä halutaan ostaa lapselle kaikki mitä lapsi tajuaa pyytää esim.koska vanhemmat itse lapsena ovat syystä tai toisesta jääneet ilman (meillä on tällainen tuttavaperhe) ja se on OK. Jokainen perhe on omanlaisensa ja se sallittakoot. Loppupelissä se ei aina taida olla meidän käsissä,mitä elämässämme tapahtuu.

saa enemmän huomiota





mutta itse ainoana lapsena niin keksin kyllä enemmän huonoja puolia.

se ette tarvitse jakaa kaikkea on hyvä puoli mutta se ettei ole ketään kenelle / kenen kanssa jakaa on iso huono puoli.



olen ollut koko elämäni suunnattoman kateellinen ystävilleni joilla on väh yksi sisarus. olen sanonut monesti kun ystäväni valittavat sisaruksistaan että olisi kiitollinen että he ovat olemassa.



siksi olen päättänyt että vähintää kaksi lasta haluan jos näin suodaan.



en halua että poikani joutuu kokemaan samaa tyhjyyden ja yksinäisyyden tunnetta mitä itse olen kokenut perheen ainoana lapsena.

itse olen myös kärsinyt ja kokenut ahdistavaksi sen että äitini lelli minua monissa asioissa.

Olipa ihanaa lukea näitä, taidan oikein tulostaa kalenterin väliin huonoa hetkeä varten, muutama lukuunottamatta kaikki olivat positiivisia ja kannustavia. Näinhän se on että ainoasta lapsesta voi tulla mitä vaan, kuten monilapsisen perheen kasvatistakin.





Kiitos kaikille :)

monet näkemykset; tietty lyhyesti kirjoittaessa näin käykin. Enemmän kuin on kysen lasten lukumäärästä, niin varmaan vanhemmista.



Esim. meillä kummallakin lapsella (ikäeroa 4v4kk) on hyvät kaveruussuhteet, vaikka nuorempi vasta 2v6kk. Esikoisella omat kaverit, pienemmällä omat, mutta kaikki voivat myös leikkiä yhdessä (kaikissa perheissä näin ei ole, tiedän: pienemmät ajetaan huoneesta pois, kun isommalle tulee kavereita).



Lapsemme osaavat myös leikkiä yhdessä ja pidän sitä erittäin tärkeänä. Kumpikin oppii ottamaan huomioon erilaisia ihmisiä. Sen lisäksi leikkivät hyvin yksin, sitä myös raakana äitinä edellytän :o)



Esikoisella on yksi ystävä, joka ainoa lapsi. Minun käy sääliksi, mutta sehän johtuu omista arvoistani. Tämä tyttö ei kestä, jos leikissä on eri-ikäisiä lapsia. Hän ei (äidin sanojen mukaan) ikinä toivo mitään, eikä välitä rahasta - siksi, että saa kaiken mitä haluaa ja enemmänkin. Ja tämä ihan sananmukaisesti leluista laskettelusuksiin ja pianoon.



Sen lisäksi tällä tytöllä (josta kuitenkin pidän ;o) on vankkumaton ITSETUNTO. Ja se vasta kauheaa on; jossain vaiheessa joutuu kuitenkin putoamaan, kun vanhemmat ovat valheellisesti uskotelleet, että oma lapsi on paras ja kaunein kaikessa. Itsetunnon kehittäminen vankaksi rehellisesti on kyllä haastavaa varsinkin teinimäisen 6-vuotiaan kanssa, mutta olen valinnut mielestäni rehellisemmän linjan (kertoen samalla kuinka ihana ja tärkeä lapseni on, tapahtuu mitä tahansa).



Mutta siis hyviä puolia ovat tietysti huomion saaminen ja rahallinen puoli - aikuisten kannattaisi mielestäni näitäkin pohtia vähän syvemmin.

- oma huone, tämä erittäin tärkeä asia (jos monta lasta, ei ehkä mahdollista)

- rauhallinen kodin ilmapiiri

- lapsi voi keskittyä ilman häiriöitä

- on aikaa kuunnella ja keskustella

- voi opetella/opettaa asioita omaan tahtiin

- hermot ei mene niin usein ;)

- luo ehkä kiinteämpiä muita ihmissuhteita



Omassa tilanteessani ei myöskään ehkä toista tule, ellei ihana ihme tapahdu tai adoptio... Mutta ole ajatellut, että tämä yksi voisi ihan hyvin riittääkin...

keskustelun siitä kun mies ei halua toista lasta. olen tässä joutunut pohtimaan mitä hyvää jos vain yksi lapsi. perusteluja



- yhdelle lapselle jakamaton huomio

- rahat riittää paremmin

-matkailu helpompaa



-kokemus on osoittanut, että on humpuukia väittää että yksilapsisista tulisi aina muka itsekkäitä egoisteja. ei pidä paikkaansa. tunnen monia ainoita lapsia, jotka ovat maailman huomaavaisimpia, välittävimpiä ja sympaattisia ihmisiä. samoin tunnen monia joilla on sisar ja ovat todella itsekkäitä, katkeria ja kateellisia.



hah, silti sanoisin että itse toivoisin toista lasta.minusta on mjukavampi jakaa kuin syödä itse se koko kakku.



mutta pointti on se, että ainakaan se ei tule vääristämään lapseasi, etä hän on ainoa lapsi- siis se voi vääristää, mutta sen ei tarvitse vääristää. tasapanoiseksi ihmiseksi kehittyminen on niin paljon kiinni muista asioista, eritoten lapsen kavereista, kasvatuklsesta ja perheestä ja maassa jossa kasvaa !

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat