Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mikä se on kun järki ei enää riitä.

Kun mies ei halua kolmatta ja minä taas enemmän kuin mitään muuta.

Tiedän.. pitäisi jaksaa iloita kahdesta terveestä lapsesta mutta tuntuu, että se kolmas vielä pitäisi saada, enempää kuin ei enää minulle edes suositella, yhteen olen vielä lääkäriltä saanut "luvan" johtuen kohdun kunnosta.



Hirveän tyhjä olo. Illat menee itkiessä.. raastavaa.

Kommentit (21)

Parisuhde toimii paremmin nyt kuin ennen lapsia, tosin vapaailtoja mies (ja joskus minäkin) toivoisin lisää..

Ja tiedetään, ettei ne ainakaan lisääntyisi kolmannen tultua.

Mies vaan sanoo kaiken olevan nyt helpompaa kun kummatkin pukevat ja syövät itse, nukkuvat sängyissään ja elämä muutenkin on "helpompaa" kuin pienen vauvan kanssa.

Tosin syytän vähän itseänikin siitä, ettei mies halua kolmatta. Kärsin molenpien lapsien synnyttyä lievästä masennulsesta/väsymyksestä ja ehkä mies pelkää että se toistuu taas. Toisen lapsen jälkeen söin pari kk mietoja mielialalääkkeitäkin kun väsymys oli pahimmillaan.. mutta silti vaan tekisi mieli



ap

se elämä vauvojen jälkeen.



Töissä olen ollut jo 1,5 v kuopuksen syntymän jälkeen.. oikeastaan olen tehnyt 2-3 työtä samaan aikaan koko ajan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mäkin olen sitä mieltä että anna miehellsi nyt huomiota, erityisen paljon. Hellyyttä, läheisyyttä jne .Mulle kun iski vauvakuume, halusin kolmannen, niin mun mies kysyi, että onko sulla sitten enää aikaa mulle (miesten pahin pelko), annathan sitten vielä huomiota. Lupasin, mutta totuus on että 3 lasta imee kaikki mehut, joten ei ole parka sanaut enää huomiota. KOlmea lasta ei koskaan saa hoitoo, ei koskaan yhteistä aikaa. Mies suree sitä että on jäänyt huomiotta, mäkin suren yhteisen ajan vähyyttä, mutta asialle ei voi tehdä mitään. Nyt vaan ootellaan että lapset kasvaa.

olisi ehkä suostuvainen kolmanteenkin, mutta muuten tilanne on sellainen, etten vielä itse uskalla järjellä ajatellen enempää lapsia hankkia, vaikka hirveästi haluaisin...

siksi ei suositellut kuin max yhtä lasta enää. Kohtu siis myös ohuntunut jonkun verran ja arpikudosta/kiinnikkeitäkin tuntuu olevan reilusti. Parilta terv.hoitajalta olen asiasta kysynyt ja ovat sanoneet, ettei tarvitse etukäteen huolehtia. Kohua seurattaisiin sitten raskausaikana jos tarvetta ilmaantuu.



Mies on siis sitä mieltä ettei vain jaksa, ei nyt eikä myöhemminkään. Joskus tuntuu, että olisin täysin valmis lähtemään lapsien kanssa kokonaan ja etsiä uuden miehen joka tekis lapsen mun kanssa. tätä en siis tietenkään koskaan tee, koska rakastan miestäni ja mun pitää kunnioittaa hänenkin mielipidettään. Tämä vaan tuntuu niin vaikealle. Pelkka lastenneuvolassa käynti laittoi tänään kyyneleet silmiin kun näin vastasyntyneitä vauvoja siellä =(



ap

että et nyt tiedä, mitä tehdä "loppuelämälläsi" kun lapset on saatu, ja se pelottaa sinua alitajuisesti? Et haluaisi kohdata vauva-ajan jälkeistä maailmaa ja pyrit siksi jatkamaan vauvaelämää..?

Voisiko tällä olla vaikutusta? Miehet ovat kummia, voi olla hyvinkin että miehesi vielä muuttaa mielipidettään asiasta, joten ehkä siitä ei kannata nyt vielä huolehtia. Onhan teillä vielä kaksi aika pientä kuitenkin kotona.





Entä jos miehesi kokee jääneensä paitsioon itse lasten tultua? Onko miehelläsi itsellään kaikki ok?

Lainaus:

totuus on että 3 lasta imee kaikki mehut, joten ei ole parka sanaut enää huomiota. KOlmea lasta ei koskaan saa hoitoo, ei koskaan yhteistä aikaa.




Pidämme yhteistä aikaa sen verran tärkeänä että sitä järjestetään, eikä ole vaikeaa. Kolma lasta on myös tähän saakka saanut hoitoon ongelmitta. Jos sellaisia hoitopaikkoja ei ole mihin voisi viedä useamman, ainahan lapset voi jakaa vaikka kahteen paikkaan hoitoon.

että oletko käynyt lääkärissä, mitäs mieltä hän on? Antoiko luvan kolmanteen? Minulla olisi käynti edessä pian samasta syystä, kohtu oli ohentunut. Itse olen välillä miettinyt, että pitäisin nyt vähän pidemmän välin, että ehtisi kunnolla parantua, niin ei olisi sitten niin riskiraskaus. Siis vaikka kovasti vauvaa jo toivoisinkin... 2

Meidän lapset ovat myös n. 2- ja 4-vuotiaat. Minun tekisi niin kovasti mieli vielä sitä yhtä lasta. Mies ei vaan suostu :(

Nää jutut ovat tietenkin kompromisseja ja yhteisiä päätöksiä, mutta välillä musta tuntuu h***tin epäreilulta, etten saa itse valita lapsilukua.

Eikä tää mielestäni ole mikään pakkomielle.. Lapsen kaipuu on vain niin kova.

myös. Vaikka itsesi tekee mieli lasta, voi todella olla ettei miehesi halua enempää. Ehkä hänelle riittää kaksi. Älä ainakaan hankkiudu raskaaksi hänen tietämättään tai vastoin hänen tahtoaan.

Lapset ovat kohta 3-v, 5-v ja vauva.



Joihinkin paikkoihin ottavat kaikki kolme, josksu tehdään niin, etä isoin menee jollekin kaverilleen, ja pienemmät mummolaan.



Ei muuta, unhan kommentoin kun ärsyttää nämä jotka aina tietävät, että KUKAAN ei ota kolmea lasta hoitoon jne. Kyllä ottaa, muutkin kuin isovanhemmat ainakin meillä.

Lainaus:

myös. Vaikka itsesi tekee mieli lasta, voi todella olla ettei miehesi halua enempää. Ehkä hänelle riittää kaksi. Älä ainakaan hankkiudu raskaaksi hänen tietämättään tai vastoin hänen tahtoaan.






Ihan niin sekasin minäkään en ole. Ero olisi siinä vaiheessa väistämätön jos "vahingossa" raskaaksi tulisin..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat