Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Osaatteko kokeneet kertoa, miten synnytyksen käynnistys tapahtuu? Olen kuullut, että käynnistetyn synnytyksen supistukset ovat jotenkin erilaisia kuin " tavallisen" . Ovatko kovempia vai miedompia? Entäpä toimivuus, olen täällä palstalla saanut käsityksen, että käynnistelyistä huolimatta ei välttämättä tapahdu mitään.



Itselläni on takana yksi normaali synnytys, mutta lapsi oli melkein viisikiloinen. Nyt vaikuttaa siltä, että uusi tulokas aikoo kasvaa vieläkin isommaksi. Minulla ei ole diabetestä, vaan molemmissa suvuissa on isoja ihmisiä ja vauvat sen mukaisia. Lisäksi ensimmäinen meni reippaasti yli lasketun ajan, syntyi 41+6.



Kertokaa hyvät ihmiset, millä perusteella synnytys käynnistetään. Riittääkö syyksi megakokoinen vaavi?



Lisäksi onko joku ollut akupunktiossa / vyöhyketerapiassa käynnistääkseen synnytyksen luomusti. Onko ollut vaikutusta synnytyksen alkamiseen?



En haluaisi synnyttää kuusikiloista vauvaa. Pelottaa.



Nella

Kommentit (12)

Ekalla kerralla todettiin hepatoosi ja alettiin käynnistellä sellasilla emätinpuikoilla.Ekan puikon jälkeen alkoi supparit eikä muuta tarvittu.Ei yhtään paha kokemus!!

Toka käynnistettiin rv 40+5 vauvan ison koon takia (painoarvio silloin 4,2kg,tosiasiassa oli viel isompi) oksitosiinitipalla ja kalvojen puhkaisulla.Tää oli kyllä aika huono kokemus,MUTTA sen takia,ettei mua kuunneltu,vaan tippaa vaan lisättiin ja lisättiin ja lopulta olo oli ihan hirvee!

Kolmas tuli sit ihan issekseen :)

Nelonen alkoi tiputella vesiä 38+3 joten tippa kutsui taas kun ei muuten supistellut.Kalvot puhki taas ja tippa käteen.Mutta tällä kertaa muakin kuunneltiin ja tippaa lisättiin maltillisesti,ja synnytys oli ihan verrattavissa " normaaliin"

Viitosella oli painoarvio suuri (rv 37+4 3,9kg) ja mulla verenpaineet korkeella ja vähän muutakin vaivaa,niin päätettiin aloittaa kypsyttely Cytoteceilla.Kaks päivää söin murusia ja supistuksia tuli,mutta mitään ei tapahtunut.Kolmantena päivänä piti laittaa murut kohdunsuulle,mutta sisätutkimuksessa todettiinkin,että kohdunsuu onkin 4 cm auki ja kalvorakkula pullottaa,eli saliin ja kalvot puhki taas.Edelleenkään ei synnytys alkanut ja lopulta laitettiin tippa taas.Ja taaskin oli ihan verrattavissa " normaaliin" muutaman alussa tulleen megasupistuksen(kesto yli 4min...) jälkeen.

Viikkoja oli tasan 42. Olen aika pieni, siksi käynnistettiin, vauva oli ihan normaalikokoinen 3440 grammaa. Mutta kuitenkin yliaikaisuus näkyi ainakin ihossa.



Aamupäivällä käynnistettiin emätinpuikolla. Neljältä iltapäivällä tuli ensimmäisiä supistuksia. Yhdeksältä illalla supisteli jo tosissaan. Supistelu oli erilaista siinä mielessä, että supistusten välit oli todella lyhyitä.. tuntui siltä, ettei niitä ollut ollenkaan, vaan supistukset tuli ihan yksi toisen jälkeen. Epiduraali ei tehonut noihin supistuksiin. Spontaanisynnytyksessä taas epiduraali vei kivut kokonaan.



Vauva syntyi vartia vaille kaksi yöllä. Tippaa ei tarvittu, supistukset pysyivät voimakkaina loppuun asti.



Todella positiivinen kokemus tämä käynnistetty synnytys kuitenkin oli, vaikka oli paljon kivuliaampi, kuin ensimmäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Todella kivaa kuulla, ettei käynnistetty synnytys ole välttämättä mikään supertuskallinen. Ja vyöhyketerapiajuttu oli todella innostava, sinne minäkin menen!

Mua kiinnostais tietää mitä eroa näillä eri käynnistyskeinoilla on (tippa, puikko ja tabletti..)

Joo, mutta minulla siis käynnistettiin synnytys 41+4 myrkytysoireiden takia tabletilla jota laitettiin kohdunsuulle.

Aamupäivällä käynnisteltiin eka kerran, mutta mitään ei tapahtunut ja iltapäivästä laitettiin sitten isompi murunen. Edelleenkään ei meinannut tapahtua mitään. Pari hassua supparia piirtyi käyrään, mutta olivat sellasia, etten edes itse niitä huomannut.

Välillä kävin juoksemassa sairaalan rappusia ylös alas (epätoivoinenko:) ja lääkäri päätti, että seuraavana päivänä jatketaan käynnistys-yritystä.

Eipä tarvinut seuraavaan päivään odotella, kun salkkareiden aikaan poksahti kalvot ihan ykskaks puhki. Puhkeamisesta alkoivat myös supparit, jotka kovenivat puolen tunnin sisällä sietämättömiksi.

Parisen tuntia kärvistelin ilokaasun avulla, kunnes vihdoin lääkäri ehti epiduraalia laittamaan. Supparit oli tosi, tosi kivuliaita ja niitä tuli niin paljon, että huippujen väliin jäi hyvällä säkällä minuutti!

Synnytys kesti yht 4h ja epiduraali auttoi täydellisesti kipuun.

Kaikenkaikkiaan käynnistetty synnytys oli mielestäni helppo kovine kipuineen.

Niin ja monesti käynnistetyn sanotaan olevan kivuliaampi, koska siinä kivuliaat supparit voivat tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eli tavallaan keho ei ehdi tottumaan vähitellen kipuun.

Toivoisin kuitenkin, että tän seuraavan synnytys alkaisi luonnollisesti. Haluaisin kokea sen jännityksen, että joko pitää lähteä sairaalaan:)



pricilla 34+4

Ennen sanoin, että höpö höpö se mihinkään auta. Esikoiselta supisteli viikon ja avautumisvaihe oli tosi hidas ja lopulta minä niin väsynyt, että en muista synnytyksestä mitään. Paikat kramppas pahemman kerran. Ei siitä sen enempää.



Mut kun toisen kans oli jo viikon supistellut, eikä paljon mitään ollut tapahtunut (supistukset kuitenki välillä 10min välein koko päivä jne.) kävin vyöhyketerapeutilla. Selvästi sanoin, että synnytys pitäisi saada käyntiin. Hoito kesti jotain 1-1½ tuntia ja hoidon lopussa alkoi tulla tosi tiukkoja supistuksia 5min välein. En siinä mitään puhunut kylläkään... Mies haki sieltä kotia ja jos supistukset meinas harventua, hieroin itse jalkapohjia samoista kohdista, kuin vyöhyketerapeutti. Illalla sitten lapsi syntyi. :) Ja vitsit, että hoito rentoutti lantion alueen lihakset, jotka oli jo ihan lukossa viikon supistelujen jälkeen. Supistukset pystyi ottamaan paljon rennommin vastaan ja synnytys oli myös helpompi sen vuoksi, että pystyi rentoutumaan hyvin välillä.



Eräälle kaverilleni tehtiin sektio eka kerralla, kun paikat aukesi 3cm ja siihen jäi. Toisella kerralla näytti samalle, mutta hän kävi vyöhyketerapiassa ja niin vain homma lähti etenemään.



Suosittelen lämpimästi. Vauvalle saatiin sitten vatsavaivoihin apu vyöhyketerapiasta. Niin joutui tämäkin jääräpää asenteensa muuttamaan vyöhyketerapiaa kohtaan. :)

Kaynnistykseen paadyttiin kun olin jo henkisesti(ja fyysisestikin) vasynyt ja kohdunsuu oli auki koko viikonlopun n. 3senttia ilman supistuksia. Tippa laitettiin kahdeksalta ja pian alkoivat jarkyttavat supistukset, ja tytto syntyikin jo 9.15! Ehka liian nopea synnytys kun ei ' jarki' oikein pysyny mukana; mutta ainakin oli akkia ohitse! En kylla suosittele kaynnistysta jollei tosiaan ole tarvetta siihen, noh ainakaan tipalla! Mutta iso vauva kans ei oo niin yksinkertainen juttu- joten keskustele neuvolassa tarkkaan etta mittailevat...

Heippa!



Mulla melko tuoreessa muistissa (2kk) käynnistys, joka tehtiin, kun arveltiin vauvaa isokokoiseksi mun lantioon nähden eikä haluttu odotella synnytyksen käynnistymistä ettei vaavi enää kasvais isommaks, kun meni jo yli sen 40rv. Mulla laitettiin 2 murua cytotecia emättimeen ja ihan yht´äkkiä alkoikin sit supistukset, jotka tuli ihan tauotta ja olin kyllä helisemässä niiden kanssa etenkin kun lapsivesikin sit meni samaan vauhtiin ja antoi supistuksille lisäpotkua. Mä sain kyllä heti kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja jopa lihakseen sellaista supistuksia vähentävää lääkettä, joten hyvä kokemus mulle koko hommasta jäi ehdottomasti. Tätä kipua kun ei tarttenut kauaa kärsiä, kun käynnistys aina tehdään kuitenkin sairaalaolosuhteissa, joissa on apukin lähellä. Kätilöt sanoi jälkikäteen, ettei tota supistuksia vähentävää lääkettä tosiaankaan käytetä usein, joten kokemukseni käynnistyksestä tais olla rajuimmasta päästä kuitenkin. Mutta olin tyytyväinen, kun mulla lähtötilanne kohdunsuulla oli täysin epäkypsä ja ajattelin, että joudun odottelemaan turhaan useita päiviä eikä käynnisty silloinkaan.



Mutta tosi positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan, ei voi sanoa mitään pahaa. Mulla supistukset oli siis rajut, mutta vaikea sanoa oisko olleet samanmoiset ilman käynnistystäkin.



-Terppari ja poika 2kk

ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. Tähän varmasti syynä käynnistys oksitosiinitipalla. Lapsivedet menneet melkein vuorokauden aiemmin, ei supistuksia joten päätettiin käynnistää.



Oksitosiinia alettiin antaa klo 10 aamupäivällä ja voimakkuutta lisättiin reippaasti ja reippaassa tahdissa. Kätilö kävi kerran kysymässä mitkä tuntemukset ovat mutta siinä vaiheessa ei tuntunut yhtään miltään. Supistukset alkoivat puolen päivän aikaan kuin puun takaa ja olivat todella kivuliaita heti ensimmäisestä lähtien. Epiduraalia yritettiin laittaa mutta en edes pysynyt pöydällä kun supistuksia tuli miltei tauotta ja olivat niin rajuja että muistan vain ajatelleeni että kuinka kukaan on ikinä saattanut lapsia tähän maailmaan! En siis tiedä saivatko sen laitettua kunnolla vai oliko se liian myöhäistä synnytyksen kulkuun nähden.



Aukesinkin sitten 2-3cm:stä täyteen kymmeneen nopeasti ja ei muuta kuin ponnistamaan. Kipu oli vain vienyt voimia ja ponnistusvaihe oli melkoista äheltämistä. Loppujen lopuksi ihana, terve tyttömme oli ulkona klo 14:20 ja kipu loppui kuin seinään. Synnytys siis raju mutta nopea.



Pikkukakkosen synnytystä 6v myöhemmin jännitin kovasti. Synnytys käynnistyi spontaanisti mutta aiempaan kokemukseen vedoten pyysin epiduraalin ajoissa. Toimi loistavasti ja kaikki meni todella nappiin. Ainoa kipu mitä tunsin oli ponnistusvaiheen aikana n.5min. Todella erilaiset kokemukset siis! En edes pyrkinyt näin ' kivuttomaan' synnytykseen mutta en olisi ikinä uskonut tämän synnytyksen olevan näin erilainen!



Varmasti jokainen käynnistys on erilainen mutta jos oksitosiinitipalla käynnistetään, itse ottaisin hyvissä ajoin epiduraalin, supistukset kun voivat tosiaankin olla melko rajuja. Varmasti eppari kuitenkin supistuksiin auttaa!



Hyvää synnytystä käynnistyksellä tai ilman!



t.tuuli72 + jumppailija rv23+3

En ikävä kyllä voi vertailla käynnistettyä ja " tavallista" synnytystä kun kokemusta on vain ensiksi mainitusta.



Mulla synnytys käynnistettiiin, koska olen aika pienikokoinen ja vauva arvioitiin yli nelikiloiseksi (mitä ei ollut). Käynnistys aloitettiin aamulla yhdeltätoista laittamalla oksitosiinitippa käteen. Supistukset oli alkuun aika laimeat ja muuttuivat säännöllisiksi vasta kahdelta iltapäivällä. Sen jälkeenkin olivat aika miedot ja ihan rauhassa katselin miehen kanssa telkkaria. Sitten viiden aikoihin puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Supistukset muuttu tosi rajuiksi ja olo oli aika ankea. Sain kuitenkin epiduraalin heti kun halusin ja sen jälkeen kivut katosivat. Tunsin kuitenkin koko ajan milloin supistukset tulivat ja niinpä kaikki sujuikin loppuun asti sujuvasti.



Itselle ei ainakaan jäänyt mitään kammoa käynnistystä kohtaan. Ja pääsipä siinä pohtimasta sitäkin milloin on oikea aika lähteä sairaalaan.

Näissä on ainakin se ero, että oksitosiinitippaa voidaan säädellä eli supistuksia voidaan joko lisätä tai vähentää tarvittaessa, mutta cytotec-tabletin (prostglandiinia) antamisen jälkeen voidaan vain toivoa parasta että supistukset alkavat, mutta eivät ylly liian voimakkaiksi. Esim. usein aiempi keisarinleikkaus on esteenä cytotec-käynnistykselle, koska liian rajut supistukset voivat aiheuttaa kohdun repeämisvaaran. Prostaglandiiniin reagoiminen on usein yksilökohtaista. cytotec voi pahimmillaan aiheuttaa ns. supersupistuksia eli rajuja supistuksia joilla ei ole juuri lainkaan väliä. Itselläni kävi valitettavasti näin. Todella rajuista supistuksista huolimatta avautumista ei silti tapahtunut lähes ollenkaan, nitrolääkityksellä tilannetta saatiin lopulta hieman autettua.

Joku kyseli noista eri käynnistystavoista...



Tableteilla/puikoilla eli cytotecilla eli prostaglandiineilla saadaan kypsytettyä kohdunkaulaa, eli näitä käytetään kun kohdunsuu kaipaa vielä kypsymistä! Aiheuttaa myös supistuksia!



Tippaa eli oksitosiinia voidaan käyttää, jos kohdunkaulaa on jo " kypsä" mutta supistuksia ei kuulu. Sillä ei siis voida kypsytellä kohdunkaulaa, vaan saadaan aikaan vain supistuksia.



Ja sittenhän on keinona vielä kalvojen puhkaisu, käynnistysmenetelmä sekin! Se voidaan tietysti tehdä vain siinä tapauksessa, että päästään käsiksi kalvoihin eli kohdunsuu on jo auennut jonkin verran.



Kohdunsuun tilanteen mukaan lääkäri päättää käynnistystavasta!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat