Seuraa 

Joo näin kävi mulle:( Tuulimuna kaavittiin 13.4 ja viime sunnuntaina alkoi äkillinen raju alavatsakipu. Samalla oksennus tuli ja kylmä hiki pukkas pintaan. Pyörrytti. Lähdettiin päivystykseen naistenklinikalle. Siellä sitten alkoi taju lähteä. Vatsaontelo oli täys verta. Paineet romahti ja leikkaussaliin. Munatorvi oli revennyt siellä oli sikiö. Oli hengenlähtö aika lähellä. Todella harvinaista kuulema, mutta näinkin voi käydä. Multa sitten poistettiin kokonaan se munanjohdin. Surua surun perään. En olis voinu kuvitellakaan tollasta. Ihmettelin vaan kun raskauspahoinvointi ei hellittänyt. Tällanen tarina mulla:(

Sivut

Kommentit (23)

On sullekin sattunut ikäviä:( Jotenkin toi kohtukuolema on niin hirveä, etten voi edes käsittää.

Miten sä sitten toivuit siitä? Siis tosta kohdunulkoisesta? Mulla oli kans noi raskaus hormonit korkeat 26000. viikkoja olikin sit jo n.9 Samalla tavalla tähystyksessä poistettiin se munatorvi. Verta oli vatsaontelossa 3,5l. Näitä siis näköjään sattuu kun meitäkin on tässä jo 3. En kyllä ikinä halua moista kokea enää. On aika hutera olo vieläkin. Pitikö teidän muiden syödä rautatabletteja sen jälkeen? Mun varmaan tarvis hommata kun se hemoglobiini oli aika alhanen vielä sairaalasta lähdettäessä.

Indika:

Onnea teille yritykseen! Jospa kaikki menis tällä kertaa hyvin..

Meidän pitää odottaa kuulemma parit tai kolmet menkat ennen kuin saa yrittää uutta raskautta.. Mutta sitten joskus..



Mauki

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

No, onnea raskaudestasi ( jos nyt kuitenkin asiat olisivat hyvin ).

Itselläni oli mukamas menkat vähän myöhässä. Olin aivan varma että olen raskaana, tein negatiivisen testin. Olimme yrittäneet lasta vuoden päivät ja itkin todella surkeana koska olin aivan varma että olin raskaana. Menin lääkäriin joka ultrasi (kun menkat myöhässä ja pientä masukipua), totesi että kaikki hyvin kierron puoliväli menossa ja passitti kotiin. Parin päivän päästä aloin vuotamaan ja helpotuin itsekin että tulivathan ne menkat. Masu oli kuitenkin kipeä ja pytyllä oli todella vaikea istua kun jännästi selkään sattui. Meni pari päivää ja masu meni niin kipeäksi etten pystynyt nukkumaan ja lopulta aloin oksentamaan kipua. Silloin lähdin lääkäriin. Minut passitettiin umpisuolentulehdusepäilynä sairaalaan. Siellä sitten verikokeet paljastivat että olin raskaana ja munatorvessahan se pieni nukkui :(



Vuosin vatsaonteloon verta, jonka takia hemppa tippui koko ajan joten leikkaus tehtiin samana iltana, munatorvi saatiin säästettyä. Mutta siis vastaukseksi tässä, ei sitä aina voi tietää että on kohdun ulkoinen.

Minulle tämä asia on ollut erittäin raskas käsiteltävä. Ehkä juuri siksi että ensin itse olin aivan varma että odotin, sitten testi nega, ja sitten kuitenkin odotin. Ja vielä se että pikkuinen olisi voinut olla ihan terve alkion alku. Jäi vaan matkan varrelle....



Vuosi meni ennen kuin tulin uudelleen raskaaksi ja nyt minulla on 5,5 kk suloinen Mea-tyttö. Hän valitettavasti kantaa raskasta taakkaa nyt harteillaan, koska oli niin kovin kovin odotettu ja toivottu. Tuosta kohdun ulkoisesta en ole kuitenkaan vieläkään toipunut henkisesti. Välillä tuntuu että onko oikein surra niin pientä alkuakaan, mutta toisaalta koen että minulla kahden lapsen lisäksi on jossain se kolmaskin.



Voimia kaikille näissä asioissa painiville. Välillä suru vie todella mennessään. Vauvapuolella on juuri ihana enkelivauvan ruokous teksti. Olen sitä lukenut vuorokauden aikana varmaan neljä kertaa ja aina itkien.

Hei!

Indika: Sun " tarinas" oli melkein just samanlainen kuin mulla.

Itsellä todettiin kohdunulkoinen raskaus marraskuussa 2005 ja oikea munatorvi jouduttiin poistamaan.. Se oli revennyt ym..

Yhdet menkat kerkes tulla ja tulin raskaaksi heti. Kävin tarkastuksessa heti alkuraskaudesta toteamassa, että raskaus on oikeassa paikassa. Rv 7+ kävin ultrassa kun oli tunne ettei kaikki ole hyvin. Syke kuitenkin näkyi ja kaikki näytti olevan muutenkin hyvin. Np-ultraan mentiin rv 12 ja siellä todettiin että vauvamme oli kuollut rv 8+, jotain viisi päivää sen jälkeen, kun syke näkyi. Tuska oli ja on edelleen sanoinkuvaamaton.



Mulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, joka ei sitten onnistunutkaan vaan viikko sen jälkeen jouduin kaavintaan ja olin jo tosi huonossa kunnossa. Olin vuotanut viikolla välillä enemmän ja välillä vähemmän, hb oli kaavintaan mennessä 60.

Olisi pitänyt mennä sairaalaan jo aiemmin mutta onneksi olen nyt suht.koht. hyvässä kunnossa. Viimeinen jälkitarkastus on kesäkuun alussa ja sen jälkeen saisi alkaa yrittämään uutta raskautta.

Pelottaa vaan niin pirusti!



Mutta niinhän se on, että pakko on joskus uskaltaa yrittää uudestaan, jos lapsen haluaa..

Toivon, että me kaikki saamme vielä oman nyytin syliimme..



Mauki

Miten nopeasti toivuit operaatiosta? Tuliko sulla jälkivuotoa vielä pitkään? Mulla toi jälkivuoto siitä kaavinnasta jatkuu edelleen ja nyt runsaampana kun ennen tota laparoskopiaa. Maha on edelleen tosi kipeä ja huippaa kun hemoglobiini on varmaan aika alhaalla vielä.

Olis kiva kuulla miten olet toipunut? Haluaisin vielä toisen lapsen, mutta muakin pelottaa, että jos toi toistuu ja toinenki munatorvi poistetaan.

Mun on ihan pakko herättää toivoa teille, joilla vain yksi munasarja. Multa jouduttiin kasvaimen takia poistamaan viisi vuotta sitten toinen munasarjoista. Sitä ennen yksi tuulimunaraskaus, jonka ansiosta kasvain löydettiin(että jotain hyvää siinäkin...). Lapsettomuuden pelko oli valtava. Nyt viisi vuotta myöhemmin minulla on kolme ihanaa lasta!



Toivoa ei saa menettää!!!

Vielä sen verran, että mä kävin kanssa viikolla 7+ ultrassa, ja silloin sikiö oli pienenlainen. Lääkäri sanoi, että on siinä ja siinä näkyykö syke vielä vai ei. Menin sitten vajaan parin viikon päästä uudelleen, ja ei ollut mitään elämää havaittavissa. Oli kuollut vk 8+1.

Mulla on jälkitarkastus 23.5. Sitten mahdollisesti kuulen, oliko sikiössä jotain vikaa. Ottivat sen talteen, kun lääkäri kurkkasi, että onko kohtu jo tyhjentynyt. Sikiö oli vielä kohdussa, ja lääkäri kaivoi sen jollain pihdeillä pois. Kyselivät vielä haluanko nähdä sen. Mulla ei siinä tilanteessa kantti kestänyt katsoa.

Jännä tosiaan, miten samanlaiset tarinat meillä on. Näköjään samassa aikataulussa tapahtuu asiat.

Me aletaan kai taas samantien yrittämään uutta lasta, kun terveys sen sallii. Jos mies vielä uskaltaa... Alkaa olla ikää jo sen verran, että nyt se vauva hankitaan, jos hankitaan. Ja jos siis saadaan...

Olen paljon miettinyt tota että mitenköhän onnistuu raskaaksi tuleminen yhdellä munatorvella ja toi sun kirjoitus antoi kyllä toivoa paljon! Hyvää kesää sinulle!:)

Lähdettiin sitten eilen taas päivystykseen ja olihan ne tulehdusarvot koholla. Yöksi sitten antibiootti tippaan ja pääsin kuitenkin nyt iltapäivällä kotiin. Antibiootit jatkuu suun kautta. Nyt en muista nikkiä kuka kyseli kohdunulkoisen oireista. Mun täytyy sanoa, että tuli kyllä todella varottamatta sen kaavinnan perään. Ei oireillut mitenkään kummallisesti. Tosin edellisiltana oli vatsa kipeä (ylävatsa enimmäkseen). Kipu tuli todella yllättäen ja kovana ja kerkeskin sitten revetä se munatorvi. Toisen lapsen kovasti haluaisin. Jos nyt tulen vielä raskaaksi niin varmasti tutkivat tarkasti seuraavan kerran, ettei ole munatorvessa tai muualla sikiötä. Mua pelottaa sekin että en enää tule raskaaksi kun ei ole helpolla tärpännyt muutenkaan. Poikaa yritettiin 1,5 vuotta ennen kun sai alkunsa.



Hauskaa vappua kaikille!

Minulla tuosta kohdunulkoisesta toipuminen tapahtui aika kivuttomasti. Tähystyksen jälkeen oli maha aika kipeänä pari päivää, ja siitä sitten pari-kolme viikkoa pientä jomottelua, mutta ei sen kummempaa. Mulle tehtiin siinä samalla myös vielä kaavinta varmuuden vuoksi, ja jälkivuotoa kesti muistaakseni noin viikon verran. Mulla ei tuota vuotoa niin kamalasti onneksi ollut vatsaontelossa, että olisin ihan heikoksi mennyt. Oli vaan tihkuttanut pari viikkoa jo, eikä se lopullinen repeäminen kai sitten kovin kaukana ollut. Kamalalta kuulostaa, että jollain on 3,5l verta vuotanut, huh, huh. Mahtaa olla taju kankaalla jo. Mutta ne kivut oli tosiaankin kamalat. Minäkin sanoin, että noilla kivuilla olisi synnyttänyt jo ainakin kaksi lasta. Aina kun se kipukohtaus alkoi, se kesti monta tuntia, ja koski koko ajan, eikä vaan välillä, niinkuin supistuskivut. Mulla oli sen parin viikon aikana noita kohtauksia n. 5 kertaa, ja koko muun ajan pienempää tuikkimista.

Henkisesti toivuin tosi nopeasti. Ehkä siksi, että koko ajan alusta lähtien mulla oli ollut tunne, että jokin on pielessä. En tiedä mistä moinen, koska mitään oireita ei silloin vielä ollut, vain se tunne. Nyt jälkeenpäin koko homma tuntuu ihan unelta. Tämä juuri kesken mennyt raskaus tuntuu jotenkin paljon pahemmalta, kun ehdin jo iloita siitä, että sikiön todettiin olevan oikeassa paikassa. Nyt on tosiaan pelko, että jos vielä raskaaksi tulen, niin näköjään meikäläisen tuurilla jokin menee pieleen :-(

Mies oli muuten nähnyt unta, että minä olin kuollut synnytyspöydälle, ja hänestä tuli viiden lapsen yh-isä. Ei kuulemma herännyt millään vauvan itkuun, ja esikoisen piti herätellä isukkia syöttämään vauvaa. Oli ollut kauhea härdelli, kun mies yritti järjestellä itselleen " äitiyslomaa" . Hitto mitä unia :-) Toivottavasti ei ollut enneuni. Olisko silläkin vähän paineita.

Onneks et lähteny sieltä kotiin. On meinaan hengenvaarallinen tila sitten kun se repeää se munatorvi. Verenhukka on tosi suuri. Ainakin mulla oli. Eihän mulla tajukaan pysyny tallella. Ikävää, että sait nuivan kohtelun. Mulla oli ihan mukavat hoitajat ja kaikki tapahtui loppujen lopuksi tosi nopeasti. Toivottavasti saat sen oman pienen käärön vielä syliin. Mä oon tässä miettinyt, että onko mulla enää edes mahdollisuuksia saada lasta, mutta kai mullakin sitten on jos toi toinen munatorvi vaan toimii.

Itse odotan myös viidettä ja eilen ja tänään on ollut kauheat mahakipukohtaukset, yksi illalla ja yksi aamulla. Nyt mietin että voisiko kyseessä olla kohdun ulkopuolinen raskaus. Mihinkään en ole vielä soittanut. Tänään on rv 5 täynnä. Lisäksi on ristiselkä kipuja ja hartioista en osaa muuta sanoa kun että ne ovat muutenkin kipeät. Olen tosi epävarma...



Onko teillä muilla alkanut maha" krampit" vähitellen ja ilman verenvuotoa? Netistä löysin että yleensä kohdun ulkopuolisessa raskaudessa alkaa heti kovat kivut ja verenvuoto, eli ei voi erhtyä. Oletteko samaa mieltä? Itse tiedän sen omista kivuista että eivät ole normaaleja, mutta kun menivät ohi alla puolessa tunnissa, niin en vielä ainakaan ole tehnyt asialle mitään.



Otan osaa teidän kaikkien kertomuksiinne, todella rankkoja kokemuksia, ja paljon tsemppiä jatkoon kaikille =)

Mulla ilo kohdunulkoinen raskaus koulukuussa 2005.

Olin koko joulun ajan vuotanut ja tiesin ettei ole normaali km, koska lokakuussa sain spontaanin keskenmenon.

Maanantaina 27.12 kävin lääkärissä ja kohtu oli tyhjä ja siisti, eli siellä ei keään olutkaan. Passittivat minut verikokeisiin, koska munatorvessakaan ei ketään näkynyt.

Seuraavana aamuna tuli kuuden aikaan aivan helvetilliset vatsakivut, koski vielä kovempaa kuin synnyttäessä! (meillä on poika 2 v.)

Istuin vessan lattialla ja oksensin ja välillä toisesta päästä...

Herätin mieheni että nyt tarttis lähteä sairaalaan, koska kohdunulkoista epäiltiin. Mies syötti pojan ja sitten mentiin. Kestin urheasta sairaalan pihalle (n. 40 min.) ja sairaalan pihalla sitten meinasi taju lähteä, hakivat minut pyörätuolilla.

Lääkäri katsoi eilisten verikokeitten tulokset ja (arvot yli 10 000) ja eikun leikkaus-salia varaamaan. Verenpainetta ei meinattu saada enää.



Minut laikattiin tähystyksellä. Toinen munatorvi oli revennyt ja jouduttiin poistamaan ja vatsaontelossa oli yli litra verta. Oli hengenlähtö suht lähellä.



Toinen torvi onneksi säästyi ja paranin pikkuhiljaa. Edelleen toivotaan toista lasta, mutta vielä ei ole antanut kuulua itsestään.



Nämä on näitä tapauksia joita voi käydä, itse olen kohta kävelevä oppikirja, mikä raskauksissa voi mennä pieleen.

Kohtukuolema rv 34+6 vuonna 2003

km 7+ ja kohdun ulkoinen 6+ vuonna 2005



Mutta meillä on maailman ihanin pieni poika jonka avulla tämän kaiken kestää, että joskus voi myös onnistua =)



Mukavaa ja toivottavasti onnekasta kevättä kaikille

Mä näin maalaisjärjellä ymmärtäisin että raskaaksitulon mahdollisuudet ovat samat ilman " apukeinoja" oli sitten poissa yksi munasarja tai yksi munanjohdin. Joka tapauksessa toinen puoli ei pelitä normaalisti...



Toivoa tosiaan yritän jollekkin antaa!!!

Joo, vaaralinen tilahan toi on. Siksi meninkin sinne sairaalaan yöllä, kun olin lueskellut, että jos alkaa huimaamaan tai tulee hartiapistos, niin silloin on jo kiire. Neste vatsaontelossa kai aiheuttaa tuon hartiapistoksen (joka minulle muuten myöskin sinä yönä ilmaantui). En uskaltanut enää jäädä kotiin.

Minäkin pelkäsin, etten enää tulisi raskaaksi ollenkaan, mutta heti eka kierrosta tärppäsi, kun yksien kuukautisten jälkeen alettiin yrittää. Lääkäri muuten sanoi, että raskautumisen mahdollisuus on n. 80% (eikä suinkaan 50%), jos toinen munatorvi on poistettu. Enpä tiedä mistä moinen johtuu, toimisiko tuo jäljellä oleva sitten tehokkaammin.

Eli kyllä sinullakin varmasti on ihan hyvät mahkut kuitenkin. Minua pelottaa se, että tämä toistuu, ja menee vielä toinenkin torvi pilalle.

Onneksi meillä on jo 4 lasta ennestään, joten ei kai se sitten maailmanloppu kuitenkaan olisi. Vielä viides olisi kyllä kovin toivottu. Katsotaan nyt vieläkö luoja sen meille suo. Onneksi on ihana kevät, se vähän piristää ankeaa mieltä.

Toivotaan, että teilläkin tärppää ja kaikki menisi hienosti loppuun saakka!

Aurinkoista kevättä :o)

Mulla oli sama juttu viime joulukuussa. Joskus viikolla 6 alkoi kauheat alavatsakivut ja ruskehtava vuoto. Ultratessa ei kohdussa näkynyt mitään ja epäiltiin kohdunulkoista. Sikiötä ei kuitenkaan löytynyt mistään, ja olin sitten seurannassa pari viikkoa jatkuvien kipujen kanssa. Kohdusta löytyi lopulta jotain ruskuaispussin tapaista ym. , mutta sikiökaikua ei koskaan löytynyt. Diagnoosina tuulimuna. Sain suun kautta tabletin, joka aloitti vuodon kunnolla (koko ajan oli ollut pientä vuotoa). Kohdun todettiin tyhjentyneen hyvin, mutta kivut vain jatkuivat. Minua ei oikein kai otettu vakavasti, vaikka aloin olla aika huonossa kunnossa jatkuvien kipujen ym. vuoksi. Ultrassakin huomasivat, että vatsaontelossa on nestettä (verta), mutta ei se kuulemma mitään haittaa. Sitten alkoi löytyä hyytymiä eri puolilta alavatsaa, ja lopulta toista munasarjaa ei enää näkynyt ollenkaan, kun oli niin hyytymien peitossa. Sitten yhtenä iltana, kun olin muutaman tunnin kärvistellyt kipujen kourissa, minua alkoi huimata. Sanoin miehelle, että nyt muuten mentiin sairaalaan. Minulla olisi seuraavana aamuna ollut taas aika sinne muutenkin, mutta en uskaltanut aamuun odotella. Olin sitten yön sairaalassa, jossa tilaa seurattiin koko yö. Kätilö suhtautui nuivasti ja oli passittamassa minua takaisin kotiin. Lääkäri sanoi aamulla, että ei sitä laparoskopiaa ole pakko tehdä, jos en halua. Minä halusin, koska halusin kivuista eroon viimeinkin. Laparoskopiassa poistettiin toinen munatorvi, josta se sikiö sitten löytyi. Kuulemma oli sitten kuitenkin aiheellinen toimenpide. Hyytymiä oli todella runsaasti. Kai se munatorvi olisi minullakin räjähtänyt ihan lähipäivinä. Kuulemma on aika harvinaista, että on sekä kohdun sisäinen, että kohdunulkoinen raskaus yhtä aikaa.

Tulin sitten uudelleen raskaaksi heti yksien kuukautisten jälkeen, mutta sekin meni kesken. Sikiö oli kuollut viikolla 8+. Olin viikko sitten lääkkeellisessä tyhjennyksessä.

Toivottavasti vielä sen yhden pienen saan joskus syliin asti.

Tulipas pitkä romaani :-)

Joo mulle annettiin 6 yksikköä punasoluja leikkauksen yhteydessä. Mulla taitaa nyt sitten vielä tulla tulehdus kaiken lisäks. Lämpö alkanu nousta ja maha on todella kipeä. Lääkkeet alentaa kuumeen, muttei kipua vie. Taitaa tulla taas käynti tuolla polilla. Aika hermoja raastavaa.

Mua pelottaa ihan hirveesti, etten saisikaan enää lasta. Onneks meillä on toi yks 4,5 vuotias vilpertti. Ostettiin noita rautatabletteja mutta käy mahan päälle niin kovasti, että tekis mieli jättää syömättä. Kiva kuulla, että olette toipuneet molemmat noin hyvin (ainakin fyysisesti).

Täällä taitaa mennä vappu ihan sängyssä maaten jos ei ala yhtään helpottamaan.

Joo kyllä näitä ikävä kyllä tapahtuu ja on minulle ainakin ollut terapeuttista jakaa kokemus, vaikka näin koneen avulla.



Kyllä minulle ainakin määrättiin jo sairaalassa vahva rautakuuri. Viikko piti syödä 3 tabua päivässä ja sitten pari viikkoa kerran päivässä. Minulla Hb tippui 137:stä 91:een ja olo oli viikon tosi hutju. Minulle oli leikkauksessa varattu verta, mutta sitä ei annettu.

Sinulle on varmaan annettu leikkauksessa verta, koska olit sitä niin paljon menettänyt. Mutta syö ihmeessä rautaa ja hedelmiä, että saat olon paremmaksi.



Toipuminen minulla meni fyysisesti ihan ok, vuoto loppui muistaakseni viikossa. Eikä henkisellä puolella ole muuta kun pelkään ettei toinen torvi enää toimi =/ Kun kohtukuoleman on kokenut niin jotenkin tuntuu nämä " normaalit keskenmenot" ja kohdunulkoinenkin jotenkin " pieniltä" siihen verrattuna.

En osaa oikein selittää, mutta en ota sitä niin raskaasti. Hulluksi tässä kai olisi jo tullut jos jaksaisin murehtia.

On tottakai kokoajan ajatuksissa meidän kolme enkeli-lasta, mutta tämä elävä pitää onneksi arjessa kiinni.



Kyllä minulta sairaalassa leikkauksen jälkeen, kätilö joka auttoi kuolleen tytön synnytyksessä, varovasti kysyi, että onko me saatu yhtään elävää vauvaa. Vastasin että luojan kiitos meillä on 2 vuotias poika, ei kai tätä muuten jaksaisikaan =)



Mutta tässä sitä vaan yritetään edelleen josko meille vielä vauva annettaisiin, se vaan kun on jonkun muun käsissä, niin kun on huomattu.

(Ostin just eilen ovulaatiotesti tikkuja, josko saisi itselle varmuuden, että yleensä ovuloin yhdellä torvella =)



Nenn:

Minulla kohdunulkoinen raskaus ei muuten oireillut kuin rv5 ja 6 oli sellaista pientä nipistelyn tunnetta oikealla puolella. En kyllä ollut vielä silloinkaan kipeä, kun munatorvi oli jo revennyt ja vuodin vatsaonteloon.. Lääkärien mukaan harvinaista, mielestäni minulla ei ole edes kovin korkea kipukynnys..



Mutta toivotaan että sinulla on kaikki hyvin!



Hauskaa vappua kaikille!



Mauki

Myös minulla tuollainen tilanne kertaalleen. Nyt tästä raskaudesta alussa heterotooppinen raskaus, eli ulkoinen joka leikattiin mutta nyt kohdun asukki selvisi kuin ihmeen kaupalla ja kasvaa onnekseni masussa.

Tässä raskudessa puhuin tuosta parinvuodentakaisesta jutusta lääkärilleni ja hän oli sitä mieltä, että tuo silloinen " tuulimuna" ei ollut siinä mielessä tuulimuna, että on ilmeiseti mennyt kohtuun ja lähtenyt sieltä kohti huonoa munanjohdinta, ja jättänyt pussin kohtuonteloon.



Nyt tässä tapuksessa kun kaksi alkiota pas:ssa siirrettiin kohtuun, toinen niistä on taas mennyt munanjohtimeen ja toinen jäänyt kohtuun.

Nyt siis molemmat munatorvet poistettu.

Kerron tämän siksi, että on kurjaa tietää että munatorvista toinen on pois, mutta totuus minun kohdallani oli ainakin se, että ne oli niin huonot, että raskaus ei kertakaikkiaan alkanut ennen kuin ne oli pois pelistä. Jos on huonolaatuiset munanjohtimet, ne saattavat toimia tavallaan ihan ehkäisynä.



Joka tapauksessa, koitahan parantua ja toivotaan että toipumisen jälkeen raskaus alkaisi oikeassa paikassa.



Lilli

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat