Seuraa 

Poikani on lähtenyt aika nuorena liikkeelle, eikä ole sen koommin pysähtynyt. Kun vertaan lastani muihin leikkikentällä, tuntuu, että hän on se vilkkain, kiipeilevin, kolhivin, pomppivin ja menevin kaikista. Jos silmä välttää, poikani kiipeää vaikka mihin ja itsesuojeluvaisto on mitä on... Kuhmuja ja kolhuja ei voi välttää.



Poikani puhuu 2-3-sanaisia lauseita, on iloinen ja hyväntuulinen paitsi uhmakohtauksessa. Olen silti miettinyt, että kuinka vilkas on normaalia? Minkälaisia teidän vilkkaat 2-vuotiaanne ovat? Onko kavereillani poikkeuksellisen rauhalliset lapset?



Koska pitäisi huolestua?



Kommentit (8)

Vilkkaiden lasten kanssa miettisin myös syömistä ja nukkumista. Eli jos lapsi syö paljon makeita välipaloja, karkkia jne., myös sokerihumala saattaa aiheuttaa riehumista. Samoin katsoisin, että lapsi saa riittävästi kaikkia vitamiineja ja hivenaineita. Toisaalta myös yliväsynyt lapsi on levoton ja hankala.



Meillä itsellä on touhukas 1 v 2 kk, ja itse olen taas huomannut, että tämä varastaa helposti huomion muilta lapsilta (on myös hyvin iloinen ja sosiaalinen lapsi). Pitäisi kai itse olla skarppina, että rauhallisemmatkin saavat huomiota. Siis on ainoa lapsi, tämä on lähinnä kyläillessä, kerhossa tms.

Joskus olen myös miettinyt onko meidän poika ylivilkas. 1½v-neuvolassa neuvolantäti vaan tuumas että poika on normaali, erittäin energinen ja utelias. Meillä myös poika lähti aikasin liikkeelle(alle 11kk) ja sen jälkeen ei pahemmin ole ottanut muuta kuin juoksuaskelia, mutta kuitenkin hän jaksaa pysähtyä ja keskittyä pitemmäksikin aikaa leikkimään paikoilleen tai katsomaan telkkaria.



Jos lapsi pystyy keskittymään yhteen asiaan joksikin aikaa esim. leikkimään autoilla tai istumaan ja katsomaan kirjaa, niin hän on terve siis mun mielestä.



annriika, poika 2v & tyttö 3kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus päiväkodissa olen kysynyt hoitajilta, että mitä mieltä he ovat, että onko tuollainen jatkuva touhuaminen vielä normaalia, mutta he sanoivat, ettei lapseni mitenkään ylivilkas ole, vain erikoisen energinen, kaikesta innostunut ja kova touhuamaan, mutta jaksaa sitten kyllä toisaalta keskittyä omasta mielestään kiinnostaviin juttuihin, esim. palapeleihin hyvin. Päiväkodilla käy ajoittain myös kiertävä erityislastentarhanopettaja, joten uskottava se on, että tuollainen jatkuvasti pomppiva ja hyppiväkin tapaus voi olla ihan normaali. Kuhmuista, kolhuista, mustelmista ja pahemmistakin tälleistä on meilläkin saatu osamme, mutta ei ne tunnu menoa hidastavan. Ikää kohta 3 v, eikä vieläkään oikein hiekkalaatikolla istuminen tunnu kiinnostavan, vaan pitää mennä tohottaa ympäri pihaa. Keinussa tosin istuisi vaikka koko päivän.



Varsinaisen ylivilkkausdiagnoosin voi oikeasti antaa vasta 5-vuotiaalle. Mutta jos keskittymiskykyä joihinkin asioihin löytyy, niin siitä tuskin kannattaa olla huolissaan. Toiset lapset vaan on liikkuvaisempia kuin toiset. Toki, jos tuntuu siltä, ettei lapsi jaksa keskittyä oikein mihinkään, niin tilanteesta kannttaa keskustella neuvolassa tai jos lapsi on hoidossa, niin voi kysyä hoitajien mielipidettä asiasta.

Jos yhtään lohduttaa, meidän esikoinen oli juuri tuollainen tapaus aina n. 2,5 vuotiaaksi saakka. Kylään meneminen muualle kuin supersaneerattuihin lapsiperhekoteihin oli tuskaa ellei mahdotonta ja ulkoilua tuli harrastettua käytännön pakosta melkoisesti vaikka olisi tullut räntää vaakasuoraan... huh huh Oltiin ihan varmoja, että ei tuo enää normaalia ole ei.



Noh, nyt tämä tapaus on vasta täyttänyt kolme ja meno rauhoittunut melkoisesti. Kyllä tosin edelleen tuota virtasta piisaa, mutta enää ei tee pienille tyypillisiä " älyttömyyksiä" ja mm. revi kaikkea alas mikä irti lähtee jne jne jne. Jos tarmonpuuska nykyään yllättää, se on helpompaa jo kanavoida johonkin " järkevään" , kuten aikuisen auttamiseen kotihommissa tai vastaavaa. - Ja kyllä meillä edelleen kaksi kertaa päivässä ulkoillaan vaikka mikä olisi...



Luulen, että meillä kyse on ollut paljolti myös siitä, että lapsi oppi puhumaan kunnolla jokseenkin myöhään. Ts. osasi tahtoa jo vaikka mitä ja sanoilla sitä ei osannut kertoa, joten sitten piti riehua ja sählätä. Nyt isompana muutenkin jo osaa paremmin kaikenlaista, mihin energian saa purettua: kiipeilee pihan kiipeilytelineessä, potkii polkumopolla eteenpäin ja muuta sellaista.



Kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja! Toivottavasti teilläkin on sitten kuitenkin kyse tällaisesta asettuvasta " lajista" .

on kotona tällaisia tapauksia. Meidän poika 2 v 2 kk vain juoksee ja tavarat lentää, kaverit jää jalkoihin ym. Mummin mielestä jotenkin epänormaalia, itse olen pistänyt vain iän ja sukupuolen piikkiin. Jaksamista villien poikien äideille.

Juu no normaalia tai ei niin arvatkaa miten me saamme katseita kun meillä on tytöt ja just täyttää 2.5v ja kaikkien kirjoitukset voisvat kuvata meidän neitiä,aikaisin lähti liikkumaan oppi puhumaan 1.5v iässä ihan kunnolla,on äärettömän sosiaalinen ja iloinen luonne,ja moni jo meille sanonut että anteeksi nyt mutta onkohan teidän neidillä se ADHD eli heti saadaan se leima otsaan kun on vähän erilainen kun muut ja varsinkin kun on tyttö..meillä on muutama kaveri joilla pojat samanlaisia ja aika sen näyttää että mikä tuostakin tulee ja minkä oireyhtymän se saa kannettavakseen,mutta ainakin itse olemme kyllä iloisia että neiti on juuri tuollainen.

Ehkä hän on vain ihan tavallinen vilkkaan puoleinen lapsi. Miten hän käyttäytyy kotona? vieraiden läsnäollessa? ryhmätilanteissa? Miten seuraa ohjeita? miten keskittyy kuuntelemaan satuja, katselemaan tv:tä? Yleensä vilkkauteen aletaan kiinnittää huomiota, jos ryhmässä toimiminen ei onnistu ja hommat menevät hösseliksi.



pitkiäkin lauseita tulee jo.

on ollut koko ikänsä erittäni tyytyväinen ja iloinen lapsi.

on sitä edelleen... on hirmu kiltti mutta vauhtia riittää mielettömästi!!



eli mielestäni kuulosta ihan normaalilta pari vuotiaalta pojalta :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat