Vierailija

Miehen stressi on taas sillä tasolla, että meidän keskinäiset välit on ihan paskana. Kaikki mitä minä sanon, se ymmärtää väärin tahallaan tai tahattomasti ja alkaa riidellä. Jos yritän jutella, se ottaa sen utelemisena ja rauhan häiritsemisenä. Jos kysyn, missä on päivän lehti, se ottaa sen verhoiltuna syytöksenä siitä, ettei hän ole hakenut lehteä tai että han olisi laittanut lehden johonkin väärään paikkaan. Ihan kaikki mun sanomiset voi tulkita väärin ja alkaa riitelemään niistä.



Lisäksi mies syyttelee mua siitä, etten enää helli häntä, enkä ole innostunut seksistä - hei haloo, miksiköhän? Jos päivän on ollut vain varuillaan sanomisistaan niin ei se todellakaan herätä mitään lähestymishaluja. Sitä paitsi mies yleensä nukkuu iltapäivätorkut ja sitten menee lasten kanssa nukkumaan. Ja minä olen se etääntynyt ja haluton osapuoli.



Me ollaan eletty yksi vastaava stressiaika aiemminkin, tunnen oireet ja näen merkit. Mutta en millään jaksaisi tukea miestäni, joka on yks perhanan kusipää tällä hetkellä. Mulla on lapset, koti ja omat työni hoidettavina, ei mullakaan ole paukkuja hyystätä vielä yhtä isoa uhmaikäistä. Tekis mieli lähteä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat