Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Muita masennuksesta kärsiviä kotiäitejä? Miten selviätte, käyttekö terapiassa, syöttekö lääkkeitä, mitä apua saatte ja tarvitte?

Itsellä diagnoosi vasta alussa, ja yritän tässä selvitellä mihin ryhtyä/suostua ja miten tästä eteenpäin... Kokemuksia olisi kiva vaihtaa vaikka ihan privaatistikin jonkun kanssa!

Kommentit (8)

Mulla ei ole koskaan mitattu ja olisi kyllä mielenkiintoista tietää, kuinka matalalla minun arvoni huitelevat...Nimittäin jokaisen raskauden jälkeen imetysvaihe on mulla aika vuoristorataa henkisesti. Tykkään imettää ja mulla riittää hyvin maito, mutta mun hormonit heittää ihan " häränpyllyä" . Nyt on siis kolmas lapsi ja kaikkia olen imettänyt suht pitkään (8kk/12kk/ ja nyt kolmas 7kk ja korviketta ei ole vielä juonut). Miesraukka ja lapset joutuvat kärsimään mun oireista ja totta kai kärsin näistä itsekin! Oireina on itkuisuus, kärttyisyys, alakulo välillä, " raivarit" , vihantunteet...Tänäänkin olen itkeskellyt varmasti kymmenen kertaa, vaikka menkkoihin on vielä 1,5 viikkoa aikaa...En tiedä mitä pitäisi tehdä. Varsinkin kotona lasten kanssa ollessa tuntuu, että tunteet saavat minusta aivan ylivallan. Sitten kun menen " ihmisten ilmoille" olotila on paljon siedettävämpi, enkä koe negatiivisia tunteita niin herkästi. Kaipa minulla ei vain sovi tämä kotona" olo" , vaikka rakastankin lapsiani.

ja kotiäitinä olen ollut reilu 9 vuotta. Kokeilin masennuslääkkeitä, ei tullut mitään, vaihdoin estogeeni lääkitykseen (kun ensin oli todettu matalat arvot gynellä) ja menin homeopaatille ja vyöhyketerapiaan. Estrogeenilääkitys on jo ohi ja nykyään on lähinnä uupumusta tähän rumbaan ja pinnan kiristystä ennen menkkoja.



Lisäravinteista syön Epaa, Beroccaa, Aloe-juomaa, magnesiumia.



Voisiko sulla olla hormonaalista taustaa? Syötkö hyvin? Oletko käynyt ÄIMÄ:n sivuilla? Apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea!



Voin kirjoitella privana, jos laitat osoitteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

.. ottaa yhteyttä tk:een. Olen jo pitempään ollut mieli maassa ja nyt oon huomannu, et ärtyisyys ja turhautuneisuus senkun kasvaa. Oon kotona 10kk vanhan poikavauvan kanssa, ystäviä harvakseltaan asuessa kaukana omasta kotiseudusta. Viha ja kiukku purkautuu välillä pieneen poikaankin, pelottaa, että käyn joku päivä käsiksi. Jo pikku ininätkin välillä ärsyttää. Ensimmäinen yhteinen vauvamme ei ole nukkunut kunnolla ensimmäiseen 10 elinkuukauteensa, joten varmaan osasyynä on oma väsyminen tilanteeseen ja myös se, et seinät välillä tuntuu täällä kotona kaatuvan päälle.



Parempi kai hakea apua näihin oireisiin ajoissa ennenkuin tekee jotain peruuttamatonta. Myös mä vaihtaisin tosi mielelläni ajatuksia vaikkapa sähköpostilla samassa tilanteessa olevan tai olevien kanssa.

Minulla 7 viikon ikäinen ihana tyttövauva. Sairastuin synn.jälk. masennukseen parin viikon kuluttua synnytyksestä. Tosin tunsin jo ensimmäiset pahan olon tunteet jo laitoksella, mutta en sitte osannu avata suutani ja pistin kaiken vaan väsymyksen piikkiin.

Kotona olo vaan paheni ja hain nopeasti apua. Järkytyin siitä, miten piti itse olla niin napakka ja vaatia saada hoitoa. Onneksi löysin paikan, missä minut otettiin tosissaan, nimittäin mielenterveyskeskuksen akuutti-työryhmän. (Kannattaa kysyä oman paikkakuntasi mtt:stä) Sinne pääsee ilman lähetettä ja sieltä sain avun.

Tällä hetkellä syön masennuslääkettä(Cipramil) sekä estrogeenia(muutaman kuukauden " kuurin" ). Olo on jo selvästi kohentunut ja arki sujuu kivasti vauvan kanssa. Minulla on myös ollut tukena kaikki rakkaat läheiset oma mies. Käyn myös mielenterv. toimistossa juttelemassa kerran viikossa. Siis paranemisen polulla olen :)

Kannattaa siis hakea apua ja olla ns. ihan avoimesti avuton.



Minulle voi kirjoitella s-postia, ihan vaikka ei olisikaan niin hirmusesti asiaa :) flammable@netti.fi



Jaksamista sinne!



-kati

niin suosittelen! Keskusteluapu auttoi minulla tosi paljon. Lisäksi aloitin lääkityksen, joka on auttanut (alussa kovat sivuoireet). Elämä on tasoittunut (ei enää koko ajan kiukuta ja itketä). Minulle suositeltiin puolen vuoden lääkitystä, eli kohta opetellaan elämään ilman " ilopillereitä" .. ;) Tsemppiä, kyllä me tästä selvitään!

Mua auttoi estrogeenihoidon lisäksi ihan mielettömästi homeopatia. Oireiden ja ihmistyyypin makaan valitaan oikea pilleri, esim. sepia on hormonitoimintaa tukeva. Akupunktio on myös ollut ihanaa!



Älä missään nimessä jää yksin pyörittelemään noita ajatuksia!! Käy ÄIMÄn sivuilla, meitä masentuneita äitejä on paljon. Ei mullakaan masennus ensin ollut varsinista masennusta vaan just pinnan kiristystä ja itkuisuutta varsinkin ennen menkkoja. Lisäksi hikoilin kuin vaihdevuotinen ja päätä särki tosi usein, hartiat oli aina jumissa, sydän hakkasi lapaluiden välistä yms.



Vitamiinilisä auttaa myös; ainakin B:t ja Epa ja nyt olen sitä karnosiinia kokeillut ja ahdistus on vähentynyt. Rohkeasti vaan hakemaan apua!

kuin m@p:illä eli ilmeisesti kierto vaikuttaa asiaan, ja lisääntyvästi ikää myöten. Onko kukaan saanut apuja ennen kuukautisia tulevaan kiukkuun ja raivontunteisiin ?

olen niistä joskus ' terveenä' kuullut, mutta nyt ei ole edes tullut mieleen.. kuulunee ' taudinkuvaan' . Mulla on synnytyksestä jo tosin pidemmän aikaa, mutta sanoivat, että kun tilanne helpottaa muuten, voi näin pidemmän ajankin kuluttua iskeä masennus, kun sille on niinkuin tilaa. Lääkitys pelottaa mua erityisesti, enkä ole vielä varma haluanko sitä ollenkaan... hyvä kun kuitenkin löytyy näitä keskustelukanavia!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat