Vierailija

Miksi pitää olla kaksi lasta, yksi ei riitä?



Näin on siis kasvatettu ajattelemaan. Toisaalta haluaisin kaksi, että esikoinen ei joutuisi olemaan yksin, mutta toisaalta en jaksaisi taas sitä, että kahteen vuoteen ei olisi omaa elämää, eikä ehtisi voisi harrastaa omaa rakasta harrastusta.



Ja vielä.. mielihän voi muuttua, mutta onko se sitten myöhäistä, nyt olen 32 ja lapsi on 2 v. Voinko nyt elää taas täysillä ja ehkä kahden vuoden päästä alkaa taas suunnittelemaan jälkikasvua vai onko se sitten jo auttamattomasti hyöhäistä..ei jaksa valvoa öitä/vaarallista synnyttää kun on niiiiin vanha tms. Onko ikäero sitten jo liian iso lapsille, että on mitään iloa toisistaan?

Kommentit (10)

Elämä nyt on sellaista, kun siitä tekee. En usko kenenkään lapsen kärsivän vain perheen lapsiluvun takia (minullakin oli sisaruksia, mutta ei niistä mitään seuraa ollut, vaikka eipä tuo haitannut - olihan mulla kaverit), ja eri ihmisillä nyt vaan on niin erilaiset näkökulmat.



Itse tahtoin suuuuren perheen, enkä osaa sen kummemmin edes eritellä, miksi. Olen varmaan lukenut liikaa vanhoja tyttökirjoja, joissa sankarittarien lapset sitten kasvoivat suuren, iloisen sisaruskatraan keskellä tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt olen 33-vuotias kahden lapsen äiti ja todella onnellinen.



Minusta tuntuu ihan oikeasti siltä, että toinen lapsi menee siinä sivussa. Nyt osaan nauttia kunnolla vauvasta. Suurempi työ on esikoisen viihdyttäminen.



Haluaisin jo kolmannen, mutta katsotaan nyt miltä tuntuu vuoden, parin päästä.

Mun tytär vastaavasti 1 v ja minä 31 v. En jaksa millään tähän perään toista rumbaa. Olen ajatellut, että siinä 34-35 vuotiaana vielä voi tehdä toisen, tilanteesta tietysti riippuen. Mitään hillitöntä hinkua ei sellaiseen kyllä ole.

olet kuitenkin ollut 30 v ensisynnyttäjä, mun mielestä on ihan ok, siis tehdä toinen 35-36 vuotiaana esimerkiksi. Toki riskit kasvavat iän myötä, mutta vähänkös näitä. Serkkuni sai kolmannen vielä 41-vuotiaana ja ihan hyvin meni. Ainakaan sen takia ei kannata tehdä heti perään toista, että ihmiset puhuvat jostain " leikkikaverin tarpeesta" tms. Kavereita tulee päiväkodissa ja muualla, harvat sisarukset ne pelkästään keskenään viihtyvät.

Vanhempani yrittivät syntymäni jälkeen toista lasta mutta eivät onnistuneet ja jäin siis ainokaiseksi. Sain toki kavereita kodin ulkopuolelta, mutta lomamatkat, juhlapyhät ym. olin aina aikuisten seurassa mikä oli usein aika tylsää.



Olen myös aika huono pitämään puoliani. Luulen, että tämä ominaisuus olisi kehittynyt paremmin sisarusten kanssa " kilpaillessa" . Kavereilta ei tällaista taisteluvastusta oikein saanut..



Koska vanhempani eivät olleet enää kovin nuoria minut saadessaan, tilanne on nyt aikuisena aika kurja. Isäni on jo kuollut, ja äitikin huonokuntoinen vanhus. Olisi ihanaa jos olisi sisarus kenen kanssa tätä surua ja vastuuta jakaa. Ja kun äitiäkään ei enää ole, olen ypöyksin..



Tai onhan minulla tietysti minun perheeni: mieheni ja lapseni. Lapsillani vaan ei ole minun puoleltani kohta yhtään sukua jäljellä.



Siksi olisi ollut oikein mukavaa, jos isä ja äiti olisivat a) ryhtyneet lapsenhankintaan ajoissa b) olisivat onnistuneet hankkimaan enemmänkin lapsia.



Tietysti jos SINUSTA tuntuu siltä että oma & lapsesi elämä sujuvat paremmin nykytilanteessa, silloin kannattaa jatkaa noin. Ajattelin vain herättää ajatuksia :)

Ensimmäiseni kasvoi kuin ainoa lapsi, seuraavaan on ikäeroa 9v ja 11v. Nää mun pienet on niin erottamaton parivaljakko, että oikein säälittää esikoinen, mistä jäi vaille.

Olen sitä mieltä, että lapsia ainakin kaksi ja suht pienellä ikäerolla!

no itsepähän te päätätte lapsilukumääränne, elämäntilanteidenne ym mukaan. Kyllä joillekin näyttää yksikin riittävän. Meillä kävi niin, että ajattelin etten jaksa sitä vauvavaihetta niin kauhean kauan, mutta haluan kuitenkin ehdottomasti 2 lasta, niin teimme lapset putkeen. ELi kolmessa vuodessa oli jo vaippa vaihe ohi ja unohdettu ja meilllä kaksi suloista lasta, tyttö ja poika.



Mutta tää tarina ei päätynytkään tähän, sitten 4 vuotta myöhemmin vasta iski se vauvakuume ja se, että kun kaikki vauvajutut oli niin nopeasti ohi,niiin rupesinkin kaipaamaan sitä taas. Eli nyt meille sitten kuitnekin tulossa vielä yksi vauva, todella odotettu ja kuumeiltu.



ELi mitä tästä opimme, emme yhtikäs mitään ;)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat