Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Toivoin monta vuotta, että vauvakuumeeni tarttuisi mieheenikin. Tarttuihan se, ja aloimme yrittää lasta. Mitään ei kuulunut. Mies ei tahdo tutkimuksiin.



Mä en halua erota, sillä rakastan miestäni ja parisuhde on mulle arvokas. Henkisellä tasolla me aletaan olla todella kaukana toisistamme.

Kommentit (8)

Miehellä se tutkimuksiin meno saattaa olla vaikeaa koska mies pelkää, jotenkin kokee että oma miehisyys lähtee. Se on luonnollista. Ja tottahan se on, että eihän se mikään kovin mukava ole pieneen purkkiin siittiöitänsä yrittää - ohi meidänkin miehellä monesti meni ja hän stressas ja häpes sitä hirveesti. Mutta ensikäynti lapsettomuuspolilla varmasti auttoi miestä suhtautumaan asiaan luonnollisemmin ja sitä kautta hänkin hiljalleen hyväksyi.



Voisit sanoa miehellesi että menette ensin vaikka vain keskustelemaan polille. Kerro se kuinka ihan oikeasti haluaisit perheen hänen kanssaan, koska rakastat. Varaa sinä aika, muuten voit joutua odottamaan vuosia jos miehen päätöstä odotat :) Ei siellä heti purkkia kainaloon anneta ja sanota että " menehän tuonne runkkuhuoneeseen" :)))



Eli rohkeasti vain varaat nyt teille ajan. Kyllä se mies siitä rohkistuu. Mutta hienotunteinen pitää olla ja muistaa että miehille nämä lapsettomuusasiat ovat vieläkin arempia kuin meille naisille.

että julkisen sektorin tutkimuksiin ei pääse ilman valmiiksi tehtyjä tutkimuksia sekä naisesta (veri- ja virtsanäyte + papa) että miehestä (sperma-analyysi). Näin ainakin turuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miehellä on mielestäni oikeus olla haluamatta lapsia. Ja naisen ei niitä kuulu " tekaista" vain oman vauvakuumeensa takia. Koettakaa keskustella asiasta vielä mutta itse en olisi ikinä lähtenyt lapsettomuushoitoihin jos mieheni ei olisi lapsia halunnut. Sen verran rankkoja ne hoidot ovat että ilman oikeaa tahtoa ne eivät anna hyvää: Se on rahan menetystä, ehkä lukuisia pettymyksiäkin. Lapsi on liian " kallis" siihen että vain toinen on häntä halunnut.

Meillä on pikkuisen samanlainen tilanne (ei eroaikeita mutta muuten). Olemme yrittäneet raskautta vasta muutaman kuukauden mutta asia kiristää hermojani jo nyt. Miehellä on lapsia aikaisemmasta liitostaan joten häntä asia ei kai samalla tavalla ahdista. Mutta mä olen jo nyt ihan romuna kun pelkään lapsettomutta ja ties mitä... Vaikka järki sanookin ettei parin kuukauden yrittämisen jälkeen ole vielä mitään hätää.



Mulla oli yksi vaikea keskenmeno pari vuotta sitten, jolloin tulin vahingossa raskaaksi. Pelkään että siitä on aiheutunut mulle jotain vaurioita tms. vaikka gyne aikoinaan jälkitarkastuksessa vakuutti mun olevan ihan kunnossa.



Toivotan voimia sulle ja miehellesi. Toivon että kuitenkin pysytte yhdessä ja että saat miehesi tutkimuksiin. Miksi muuten miehesi ei halua tutkimuksiin? Toivottavasti rakkaus voittaa!

Mutta miestä ei taida kiinnostaa koko lapsihomma. Hän ei koe tärkeäksi.



Mieheni sanoo olevansa onnellinen nytkin eikä kaipaa elämään mitään. Lapsi olisi tervetullut, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä kuin minulle.



Jommankumman tässä on nyt taivuttava toisen tahtoon - tai sitten erottava.



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat