Seuraa 

Mitä lääkettä olette sairaalassa saaneet ja miten helposti?

Mulla esikoisesta oli aivan tajuttomat jälkisupistukset (en ollut koskaan ennen niistä kuullutkaan) eikä kukaan oikeen uskonut, että ensisynnyttäjällä sellaiset tuskat voisivat olla. Vasta seuraavana päivänä pahimpien tuskien mentyä lääkäri valaisi, että saattoi johtua syöksysynnytyksestä ja siitä, että mulla on siis luonnostaan hyvin ärhäkkä kohtu. Tässä toisessa raskaudessa olen tuntenut supistuksia jo hyvin varhain ja olin niistä 2kk vuodelevossakin.

Esikoinen syntyi siis alle 2 tunnissa ilman kivunlievityksiä. Ne kivut kestin, joten jälkisupistuksten voimaa en varmasti voinut liioitella, se oli oikeasti yhtä tuskallista kuin synnyttäminen, ainoastaan kipu oli tauotta, tärisin, hikoilin ja olin silmät kiinni puolitajuttomana ja lopulta huonetoverikin huolestui niin, että vaati hoitajat paikalle. Antoivat panadolia, mikä oli yhtä suuri vitsi kuin saada synnytyskipuihin panadolia ja kun tuskat jatkuivat toivat tujumpaa tablettia. Mies nukkui tyytyväisenä kotona, vaikka häntä olisi siinä vaiheessa tarvittu mukaan " synnyttämään" .

Olen miettinyt, että johtuiko myös osittain siitä, että synnytyksessä ei ollut ehditty antamaan mitään kivunlievityksiä, joiden rämppeet olisivat vielä toimineet osittain seuraavana yönä. Jälkisupparit alkoivat siis vasta synnytyksen jälkeisenä yönä useampi tunti synnytyksestä. Tuntui niin pahalta, kun jotenkin ei otettu todesta. Muistan vain, miten hoitajat ihmettelivät sängyn vieressä olotilaani, pumppasivat kohtua mahan päältä, josko sinne olisi jäänyt jotain, mutta ihmettelyksi se vähän jäi.

Ja kun jälkisupparit vain pitäisi pahentua seuraavien synnytysten jälkeen, niin kauhulla ajattelen, mitä se on tällä toisella kertaa. Pitäisiköhän asiasta ilmaista jo synnytyssalissa? Neuvolalääkäri sanoi, että voivat antaa kipulääkettä piikilläkin, jos tarvii. Mulle nurisivat jotakin silloin, että jos tarviit tujumpaa tablettia, niin et voi imettää yöllä...no eipä siinä paljon muistettu, että lapsi oli olemassa, kun olin ihan puolitajuton. Neuvolalääkäri sanoi, että hoidetaanhan sektion jälkeenkin kipuja joskus hyvin tujuilla jutuilla ja silti imetetään eli kyllä apua pitäisi saada. Miten osaisi täällä kerralla vaatia? Viimeksi kun en edes tiennyt itse, mistä oli kyse...

Kokemuksia ja vinkkejä!

Kommentit (5)

Outoja kommentteja kätilöiltä, että et pystyisi imettämään, jos otat kipulääkettä. Seuraavalla kerralla VAADIT kipulääkettä, jos tarvitset.

mulla oli ekasta synnytyksestä kanssa aivan hirveät jälkisupparit. ja myös synnytys oli nopea enkä saanut mitään kivunlievitystä.

mutta en saanut tosiaan kun buranaa jälkisuppareihin, ja niitä sitten popsinkin mutta eipä ne mitään auttaneet.joka kerran kun piti imettää taju meinasi lähteä jo pelkästä ajatuksesta. onneksi se meni parissa päivässä ohi.ja mua kanssa ärsytti kun ei oikein sairaalassa uskoneet siihen kivun määrään mistä sanoin :(



nyt kun sain vuoden alussa toisen pelkäsin enemmän niitä jälkisupistuksia kuin itse synnytystä. toinenkin synnytys meni nopeasti ilman kivunlievitystä (puolet nopeampi kuin eka) ja yllätyin suuresti kun mulle ei siis tullut YHTÄÄN jälkisupistuksia...siis ne ei tuntuneet missään. mä olin kuin puulla päähän lyöty mutta erittäin tyytyväinen :)



mutta mulle myös sanottiin(ekan synnytyksen jälkeen) että imetyksen takia ei voi mitään vahvoja antaa ettei sitten mene äidinmaidon mukana lapselle..tiedä sitten..luulisi että jotain olisi mitä voisi antaa.



enempää en osaa kyllä sanoa. mutta toivottavasti sulle käy kuten mulle :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ekan jälkeen sain eppari- ja repeämäsärkyyn jotain ibuprofeiiniä (en muista oliko Buranaa) 4 tunnin välein ympäri vuorokauden. Auttoi samalla jälkisuppareihin, lääkkeen jälkeen oli pahin kärki kivulta pois, vaikka vielä olivatkin kipeitä, mutta auttoi siis huomattavasti. Viimeisen tunnin ennen 4h:n täyttymistä kiduin ja odotin että kello kulkisi.



Toisen jälkeen ei ollut epparikipuja, mutta osasin pyytää lääkettä (ei tarjottu, mutta sain kun pyysin) ja saman 4h:n välein suostuivat antamaan öisinkin. Taas kivuilta meni pahin terä. Lääkkeen hiipuessa silmät kiinni hammasta purren meni imetykset, kivut olivat todellakin yhtä kovia kuin synnytyksessä ja vauva oli tietysti tissifanaatikko:)



Minullakin on supistusherkkä kohtu, palautunut tosi nopeasti ja raskauden aikanakin supistellut 15viikolta asti. En muista, miten supparit ovat alkaneet, ekassa vaikutti epiduraalikin vähän aikaa. Ekan synnytyksen jälkeen kestivät kipeinä pari kolme päivää ja toisen jälkeen viis päivää, silloin meinasi kyllä jo epätoivo iskeä. Ehkä samaan asiaan liittyy se, että kierukan laiton jälkeen mua supisteli muutaman päivän ajan aika kipeästi, onneksi lopuuivat sitten. Mulle sanottiin, että ibuprofeiinia voi syödä turvallisesti vaikka imettää ja ei ollut mitään kitsasteluja antamisessa, kunhan tajusi itse pyytää. Sairaala oli TAYS.

minulla ei Litalgin auttanut ollenkaan jälkisuppareihin.

Otin sitä heti vauvan synnyttyä, koska jo esikoisesta oli aikoinaan kovat kivut.

Ei siis auttanut ja kätilö tarjosi jotakin toista vielä tujumpaa pilleriä. Eli kannattaa kysyä sairaalassa. Kättärillä eivät ainakaan pihistelleet särkylääkkeiden kanssa, kun näkivät kuinka kovia kivut olivat. Eihän siinä olisi pystynyt imettämään...

Minullakin oli poikkeuksellisen kivuliaat jälkisupparit jo esikoisesta, sain silloin Buranan lisäksi Litalginia, joka auttoi tosi hyvin.

Kakkosen jälkeen söin Buranaa, Litalginia (niin paljon kun sain luvan...taisi olla peräti 4/vrk) ja Panadoliakin yhtä aikaa...Litalginista sain reseptin vielä kotiinkin kun supparit jatkuivat niin kivuliaina monta päivää. Juuri ja juuri kestin kivut noiden kera...olenkin miettinyt, että jos kolmosen vielä saamme, niin kirjaan jo toiveisiin tuon synnytyksen jälkeisen kipulääkityksen suunnittelun (luultavasti tarvitsen myös opiaatteja, joita on niitäkin mahdollista imetysaikana antaa), koska pelkään niitä kipuja jo etukäteen ja toisaalta haluan, että mietitään järkevä lääkitysprotokolla, eikä mennä niin, että joka kerta kun soitan kelloa vuorossa oleva tuo taas " jotain" lisää niin että lopputuloksena on kaikkea sekaisin ja miten sattuu.

Synnytykset on olleet nopeita ja sujuneet ok ilman kivunlievitystä (eivät toki kivuttomia olleet). Muttei tosiaan paljon naurata kun samat supistuskivut jatkuu monta päivää synnytyksen jälkeen :( Ja pahimmat krampit iskevät aina kun vauva imee rintaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat