Seuraa 

Olin neuvolalääkärissä 3,5 vuotiaan poikani kanssa, jolla on mielestäni näitä " piirteitä aspergerista" . Yksi asia ainakin kävi siellä selväksi: kovin nopeasti mitään ei tule tapahtumaan.



Lääkäri oli nuori, nuori nainen (kuvaavaa oli että hän kysyi neuvoa terveydenhoitajalta) eikä hän pystynyt edes päättämään lähetteen teosta. Puhetta oli neuvolapsykologista ja jostain kaupungin lastenpsykiatrista, jommallekummalle saatetaan tehdä lähete jossain vaiheessa. Ensin lääkäri kuitenkin odottaa neuvolan 3,5-vuotistestin tuloksia. Lähetettä neurologisiin tutkimuksiin tuskin saamme tuolta lääkäriltä.



Tuli mieleen, että onhan meillä lapsivakuutus. Jospa menisi yksityisesti neurologille, eikö sen pitäisi kelvata korvattavaksi lääkärissäkäynniksi yhtä hyvin kuin vaikka korvalääkäri?



Mutta entä tulos? Jos yksityinen neurologi päätyy johonkin diagnoosiin, mitä kaupungin elimet siitä sanovat? Voiko tuollaisen diagnoosin jälkeen saada esimerkiksi päiväkodissa jotain lisäapua?



Onko kenelläkään kokemuksia?

Kommentit (8)

Luettelemistasi oireista päätellen pojallasi on selkeitä poikkeamia ns normaaliin lapseen nähden (jos semmoista edes on), joten neurologin ja siinä sivussa toimintaterapeutin ja neurospykologin tutkimukset ovat tarpeen. Koita saada lähete neuvolan tai ihan tavallisen tk-lääkärin kautta keskussairaalan lastenneurologille tai jos vielä vastustavat mene yksityisesti. As-diagnoosi annetaan mielellään vasta lähempänä kouluikää (ehkä 4-6v), mutta mielestäni teidän olisi hyvä päästä nyt jo tutkimuksiin, saada tarvittaessa terapiaa tai ainakin ohjeita kotiin ja päiväkotiin. Päiväkotia kiinostaa myös onko tilanne sen verran hamkala, että pojallenne oli mahdollista palkata oma tai ryhmäkohtainen avustaja dg perusteella. Kuivaksi oppiminen taitaa olla lähikojen iso haaste. Muistaakseni jos lapsi on täysin vaipoissa 4v, kunnalta pitäisi saada vaipat hoitovälineenä. Ja ennenkaikkia se helpottaisi teitä vanhempia mistä on kysymys. Kelaan nähden kysymykseen saattaisi tulla nyt jo mahdollisesti sairaan lapsen hoitotuki, johon tarvitsette lääkärin lausunnon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä kopio (pienin muutoksin) listalla alempana olevasta aloituksestani:



Poika ei yleensä leiki leluillaan, vaan järjestelee niitä riveihin: autoja, pikkueläimiä, pelinappuloita...

Hän tekee mielellään palapeleja ja on hyvä niissä

Hän ei halua, että luen hänelle satuja. Sen sijaan katsomme kirjoja, kertaamme kuvissa näkyviä asioita (joka kerta samalla tavalla, samoin sanoin) Hänen lempikirjojaan ovat nykyään lintukirja ja sienikirja, hän tunnistaa todella monta sientä

Hän tykkää lastenohjelmista ja katsoo samoja muumeja yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toistaa pitkiä pätkiä niissä esiintviä vuoropuheluita ulkoa, joko itsekseen tai keskustelun lomassa (usein kommentit joihinkin tilanteisiin ovat selvästi suoraan muumeista tai vastaavista)



Hän ei leiki ikäistensä lasten kanssa. Eräällä ystävälläni on samanikäinen, hyvin vilkas poika, jota poikani kammoaa todella syvästi. Hän alkaa itkeä vain jos tämä poika mainitaan ¿ei Hessun luo, ei Hessun luo¿



Isompien lasten kuten tyttöserkkujensa kanssa hän sen sijaan leikkii mielellään. ts. tytöt leikittävät häntä



Hän laskee kuvakirjasta lintuja, joita on yhteensä 11. Numeroita hän osaa ladella pidemmällekin



Hän on ääniherkkä. Sähköhammasharja tai fööni pelottavat häntä, samoin tietenkin porakone tai imuri. Uimhallista piti lähteä pois jo pukuhuoneessa, kun se oli niin pelottava paikka (kaikuva). Tavalliseen saunan pesuhuoneeseenkin häntä on ollut vaikea saada, saunassa hän on ollut ehkä kerran.



Vieraiden suhteen poika on arka, hän ei viihdy juhlissa ja olemme lähteneet pois leikkipuistoistakin, koska siellä on ¿liikaa lapsia¿. Oma perhe on hänelle kaikki kaikessa, varsinkin minä, eli äiti, olen todella tärkeä. Oikeastaan isä ei kelpaa mihinkään, jos minä olen paikalla: joudun vaihtamaan vaipat ja syöttämään puurot.



Poikani siis käyttää vielä vaippoja, pottaan ei ole kertaakaan tullut mitään. Pelkkä potalla istuminen on ollut kovan taistelun takana.

Syöminen on myös välillä vaikeaa, siksi syötän välillä puuroa. Hän on nirso ruokien suhteen, olen vain aina ajatellut hänen tulevan äitiinsä (olin itsekin lapsena nirso). Herkut kyllä maistuvat: sipsit, keksit ja karkit.



Katsekontaktia poikani kyllä ottaa, hän halailee mielellään ja suukottaakin pyynnöstä. Hän hakee kovasti läheisyyttä, tulee joka yö viereen nukkumaan. Pidän myös puhetta normaalina enkä osaa ajatella puheenaiheiden olevan sen erikoisempia kuin muillakaan



Oikeastaan en ikinä ollut ajatellut hänen olevan erityinen, ennen kuin päiväkodista tuli toistuvaa viestiä sopeutumattomuudesta. Eli päiväkodissa poika ei leiki muiden lasten kanssa, vaan vetäytyy tilanteista ja loikoaa usein sohvalla eristäytyneenä. Hoitajan kanssa saattaa leikkiä syntyä, mutta jos mukaan tulee toinen lapsi, hän luovuttaa. Päiväkotia on käyty jo puolitoista vuotta, joten aikaa sopeutua on ollut.



ruusuliisa:

Lainaus:


Ja puolen vuoden odotus tutkimuksiin pääsyyn tuntuu pitkältä, niin eihän asialla ihan kauhea kiire ole. Lapsesi, kun kuitenkin on sen verran pieni vielä, että ehtii hyvin vielä enne eskarin ja koulun alkua saada apua, jos on tarvetta.




Kyllä sillä ON minusta kiire, kun vanhemmat pähkivät kuuppa sekaisin lapsensa tilannetta ja murehtivat yöunet. Varmaan on viilipyttyjä, jotka eivät yhtään murehdi, mutta ainakin itse laihduin kilokaupalla stressistä ja kärsin unettomuudesta, kun en tiennyt, mistä on tarkalleen kyse. Luin netistä liikaa juttuja aiheesta ja aloin pelätä (yhä vieläkin ajoittain pelkona) autismiin joskus liittyvää myöhäistä taantumaa.



Tietysti se on totta, että 3,5-vuotias on kovin pieni, harvoin sen ikäisille edes annetaan as-diagnoosia.



Mutta jos lapsi on selvästi avun tarpeessa esim. päiväkodissa, niin puolen vuoden odotus ja kärvistely ilman tukea on pitkä aika.



ei varmaan alle 4-vuotiaille edes tehdä, että sikäli ei ole vielä kiirettä, mutta kyllähän asia varmaan teitä mietityttää. Minä varmaan menisin yksityiselle neurologille; hän kyllä lähettää eteenpäin tarpeen mukaan. Niitä tukia ja kuntoutusta saa kyllä järjestettyä sitäkin kautta.



Millaisia oireita teillä on ollut?

Voit yksityisneurologilta pyytää ja saada lähetteen julkiselle puolelle. Eiväthän terveyskeskukset ja neuvolat asperger-diagnoosia anna, hekin lähettävät keskussairaalaan tutkimuksiin. Esimerkiksi täällä pk-alueella Lastenklinikan neurologian poliklinikalle, joka arvioi, onko osastotutkimus tarpeen. Ja sen sairaaladiagnoosin kanssa sitten haetaan esim. päivähoidon tai koulun erityisryhmiin, terapioihin ja anotaan Kelan tukia.



Mutta joka tapauksessa se prosessi noinkin kestää ja tuskallisen kauan. Hurjaa, miten lapsen koko loppuelämään - ja vanhempien tietysti myös - vaikuttavan tärkeän asian diagnosointi voi viedä yli puoli vuotta, helposti.

Meillä mentiin aikoinaan päiväkodin kautta psykologille ja viiden testikerran jälkeen psykologi kirjoitti lausunnon ja sitten vaan piti tk-lääkäriltä hakea lähete Lastenlinaan. Ymmärsin, että neuvolan/päivähoidon psykologin lausunto pitäis olla lähetettä varten.

Me saimme myös päiväkodissa ensin ryhmäavustajan ja sitten paikan integroituun erityisryhmään, psykologin ja kelton lausuntojen perusteella eli ei tarvinnut odottaa diagnoosia.

Vakuutuksista olen ymmärtänyt, että ainakin jotkut yhtiöt ovat juuri äskettäin sulkeneet tämän tyyppisiä tutkimuksia pois vakuutusten korvauspiiristä.

Lastenlinnassa lasta tutkii osaava tiimi ammattilaisia, joten uskoisin sieltä löytyvän maan parhaan osaamisen alalta - en tiedä onko ihan vastaavaa saatavana yksityiseltä puolelta.

Ja puolen vuoden odotus tutkimuksiin pääsyyn tuntuu pitkältä, niin eihän asialla ihan kauhea kiire ole. Lapsesi, kun kuitenkin on sen verran pieni vielä, että ehtii hyvin vielä enne eskarin ja koulun alkua saada apua, jos on tarvetta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat